Miksi kaikki tykkää musta töissä, työkaverit, asiakkaat jne, olen tosi pidetty, mutta olen ihan yksin

Et päästä ketään lähellesi tai pidä huolta niistä tärkeimmistä ihmissuhteista.

Sama täällä.

Minäkin olen ollut aina pidetty, mutta läheisiä ystäviä ei ole aikuisiällä löytynyt. Mulla on kuitenkin mies. Ei ole edes tullut niitä suhteita, joista pitää huolta. Toiset ystävystyvät vierestä, mutta itse jään sivuun. Syy on kyllä oma: en osaa tunkea toisten seuraan ja en halua vaivata muita, olen huono aloitteentekijä. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ollut aina pidetty, mutta läheisiä ystäviä ei ole aikuisiällä löytynyt. Mulla on kuitenkin mies. Ei ole edes tullut niitä suhteita, joista pitää huolta. Toiset ystävystyvät vierestä, mutta itse jään sivuun. Syy on kyllä oma: en osaa tunkea toisten seuraan ja en halua vaivata muita, olen huono aloitteentekijä. 

Näinhän se menee. Yllätyn aina siitä kuinka suurin osa porukasta löytää esim. heti ekana opiskelupäivänä itselleen bestiksen.

Tule hengaamaan minun kanssa, olen kai vähän vastaavanlainen tyyppi. Ihmiset luulevat päällepäin tuntemisen perusteella minua sutjakkaan sujuvapuheiseksi, mutta käytännön arjessa on välillä melko yksinäistä. Niinkuin nytkin on.

Ei edes ole vitsi! :) Helsingissä asun.

Ihan sama juttu.

Se on varmaaan aika pelkistetttyä ja sellaista pakonomaistakiin joskus voi ollla. Mutta hymyhän esim useiin tarttuuu.

Vierailija kirjoitti:

Se on varmaaan aika pelkistetttyä ja sellaista pakonomaistakiin joskus voi ollla. Mutta hymyhän esim useiin tarttuuu.

Se on tavalllan ehkä joku taito jonkun kynnyksen yli kun päääsee ja antaaa hymyn ja ilon vain tullla mikä kuuullostaa naivilta mutta minusta ihan luonnoliselta että heittttäytyy hetkeen.

Mulle on joskus sanottu, ettei uskois mun olevan yksinäinen, kun olen niin kaunis :D Kauniilla ihmisillä kuulemma on vilkas sosiaalinen elämä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on varmaaan aika pelkistetttyä ja sellaista pakonomaistakiin joskus voi ollla. Mutta hymyhän esim useiin tarttuuu.

Se on tavalllan ehkä joku taito jonkun kynnyksen yli kun päääsee ja antaaa hymyn ja ilon vain tullla mikä kuuullostaa naivilta mutta minusta ihan luonnoliselta että heittttäytyy hetkeen.

Taidollla tarkotan esim vaikka sitä että kun opettelee niin voi alkaaa tunnistaa missä esim kehon jossain osasssa jokin tunne sijaitseee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on varmaaan aika pelkistetttyä ja sellaista pakonomaistakiin joskus voi ollla. Mutta hymyhän esim useiin tarttuuu.

Se on tavalllan ehkä joku taito jonkun kynnyksen yli kun päääsee ja antaaa hymyn ja ilon vain tullla mikä kuuullostaa naivilta mutta minusta ihan luonnoliselta että heittttäytyy hetkeen.

Taidollla tarkotan esim vaikka sitä että kun opettelee niin voi alkaaa tunnistaa missä esim kehon jossain osasssa jokin tunne sijaitseee.

Yleeensä kuormittavuus liittyyy varamstikin siihen että kuorma eli stresssi on liiian suurta käsiteltäväksi liian pirstoutunuttta informaaatiota sielllä tääällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on varmaaan aika pelkistetttyä ja sellaista pakonomaistakiin joskus voi ollla. Mutta hymyhän esim useiin tarttuuu.

Se on tavalllan ehkä joku taito jonkun kynnyksen yli kun päääsee ja antaaa hymyn ja ilon vain tullla mikä kuuullostaa naivilta mutta minusta ihan luonnoliselta että heittttäytyy hetkeen.

Taidollla tarkotan esim vaikka sitä että kun opettelee niin voi alkaaa tunnistaa missä esim kehon jossain osasssa jokin tunne sijaitseee.

Yleeensä kuormittavuus liittyyy varamstikin siihen että kuorma eli stresssi on liiian suurta käsiteltäväksi liian pirstoutunuttta informaaatiota sielllä tääällä.

Elii että jäsentely autttaa.

En kyllä jännänä ymmärrä yhtään.

Ehkä olet kiva vain pieninä annoksina.

Miten sieltä töistä ei ole löytynyt ystäviä sitten? Aikuisiällä uudet ystävät tulevat aika usein työn kautta. Mullakin on useita läheisiä ystäviä, jotka aikoinaan olivat vain työkavereita.

Vierailija kirjoitti:

Miten sieltä töistä ei ole löytynyt ystäviä sitten? Aikuisiällä uudet ystävät tulevat aika usein työn kautta. Mullakin on useita läheisiä ystäviä, jotka aikoinaan olivat vain työkavereita.

Mulla on työkaverina eläkeikää lähestyvä vahvasti uskonnollinen mies joka on myös esimieheni ja 25-vuotias nuori mies, joka on sukua pomoni kanssa, sekä jo eläkeikän ohittanut mies, joka tekee osa-aikatyötä. Siinä kaikki. Työ on kivaa, koulutusta vastaavaa, palkka tulee ajallaan ja on ihan ok, joten en todellakaan vaihda saadakseni ystäviä, mutta tuosta porukasta en oikein samanhenkisiä löydä. Ei kaikilla ole laajaa piiriä työkavereita, vaan meitä mikroyrityksissä työksenteleviä on paljon, sillä yli 90 % kaikista yrityksistä on mikroyrityksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle on joskus sanottu, ettei uskois mun olevan yksinäinen, kun olen niin kaunis :D Kauniilla ihmisillä kuulemma on vilkas sosiaalinen elämä..

Minusta varmaan luullaan samaa :-) 

Vierailija kirjoitti:

Mulle on joskus sanottu, ettei uskois mun olevan yksinäinen, kun olen niin kaunis :D Kauniilla ihmisillä kuulemma on vilkas sosiaalinen elämä..

Oletko taas yksi näitä "on mulla poikaystävä, mutta oon niin yksin" ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sieltä töistä ei ole löytynyt ystäviä sitten? Aikuisiällä uudet ystävät tulevat aika usein työn kautta. Mullakin on useita läheisiä ystäviä, jotka aikoinaan olivat vain työkavereita.

Mulla on työkaverina eläkeikää lähestyvä vahvasti uskonnollinen mies joka on myös esimieheni ja 25-vuotias nuori mies, joka on sukua pomoni kanssa, sekä jo eläkeikän ohittanut mies, joka tekee osa-aikatyötä. Siinä kaikki. Työ on kivaa, koulutusta vastaavaa, palkka tulee ajallaan ja on ihan ok, joten en todellakaan vaihda saadakseni ystäviä, mutta tuosta porukasta en oikein samanhenkisiä löydä. Ei kaikilla ole laajaa piiriä työkavereita, vaan meitä mikroyrityksissä työksenteleviä on paljon, sillä yli 90 % kaikista yrityksistä on mikroyrityksiä. 

Miksei heistä olisi sinulle ystäviksi, jos kerran olet tosi pidetty? En ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sieltä töistä ei ole löytynyt ystäviä sitten? Aikuisiällä uudet ystävät tulevat aika usein työn kautta. Mullakin on useita läheisiä ystäviä, jotka aikoinaan olivat vain työkavereita.

Mulla on työkaverina eläkeikää lähestyvä vahvasti uskonnollinen mies joka on myös esimieheni ja 25-vuotias nuori mies, joka on sukua pomoni kanssa, sekä jo eläkeikän ohittanut mies, joka tekee osa-aikatyötä. Siinä kaikki. Työ on kivaa, koulutusta vastaavaa, palkka tulee ajallaan ja on ihan ok, joten en todellakaan vaihda saadakseni ystäviä, mutta tuosta porukasta en oikein samanhenkisiä löydä. Ei kaikilla ole laajaa piiriä työkavereita, vaan meitä mikroyrityksissä työksenteleviä on paljon, sillä yli 90 % kaikista yrityksistä on mikroyrityksiä. 

Miksei heistä olisi sinulle ystäviksi, jos kerran olet tosi pidetty? En ymmärrä. 

En siis ole ap. Minulla ei ole heidän kanssaan  mitään yhteistä, ei yhtään mitään muuta kuin työ. Lounastauolla syödään eväät, tää osa-aikatyötä tekevä on vain joskus kahvilla, tekee 90 % kotonaan. Kaikki nämä asiat puhutaan työasioista, muuta puhuttavaa ei ole. Minulla on kyllä harrastuksia ja näen paljon ihmisiä, mutta ei ole ystäviä. En osaa tehdä aloitetta kenenkään kanssa, en edes uskalla. Koen olevani tunkeilija. Lisäksi on yksi todella epämiellyttävä kokemus henkilöstä, joka koetti ystävystyä kanssani, joten se lisäsi epäluuloa ja arkuutta. En ala tätä sen enempää avata, mutta hänen ystävyytensä oli sitä, että koetti ystävystyä kaikkien kanssa ja kerätä jengia joitain toisia ihmisiä vastaan, ihan mitättömistä syistä. Jälkeenpäin kuulin että taustalla on pahoja ongelmia.