Lapsien yksinäisyys raastaa omaakin sydäntä

Tirrikka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tirrikka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on isompia, 14 ja 17.ei oikein voi leikkitreffejä sopia. Ap

Mutta eivätkö nämä vesselit harrasta mitään? Yleensä niistä porukoista löytyy kavereita joilla samoja kiinnostuksen kohteita 🙂

Ei harrasta. Eivät pysty olemaan missään harrasteryhmässä valitettavasti. Menis nuo vaikka frisbiitä heitteleen, mutta kun ei ole yhtäkään edes puolikaveria kenen kanssa. Koneillaan vaan ovat

No kyllä siinä on sitten menty pieleen jo pienestä asti. On vanhempien tehtävä auttaa ja opettaa lapsia luomaan sosiaalisiasuhteita.

Kuulostaa kummalliselta ettei lapsuudesta ole jäänyt yhtäkään ystävää niin naapurustosta, leikkipuistoista tai päikystä/koulusta.

Mikä siinä on kummallista? Itselle kävi juuri noin. Teini-iässä huomasin tuntevani yksinäisyyttä, vaikka oli harrastuksia ja koulukavereita. En vaan sopeutunut (vapaa-ajalla) siihen joukkoon, jonka kanssa olin kasvanut. Ei kiinnostanut ne jutut, jotka kavereita kiinnosti. Ihan hyvinvoiva aikuinen minusta kuitenkin tuli ja olen tätä nykyä onnellisesti naimisissa oleva mies.

Miten niitä kavereita pienillekään lapsille voi hankkia?

Minä olen ravannut mammakerhoissa ja leikkipuistossa muksuni kanssa, mutta ei niistä ketään kavereita ole tarttunut. Naapurustossa ei ole sopivan ikäisiä lapsia. Päiväkodissa on, mutta kohta sekin menee tauolle enkä yhtään tunne päiväkotikavereiden vanhempia.