Voiko parisuhde olla hyvä, vaikka se ei olisi erityisen intohimoinen?

Tällaista olen miettinyt enkä ole varma, onko kyse Keski-iän kriisistä vai siitä, että parisuhteessamme on vikaa. Eli päällisin puolin olen hyvin tyytyväinen parisuhteeseen kokonaisuutena, rakastan ja arvostan miestäni paljon ja meillä on mukavaa yhdessä. Mutta sellaista suurta tunteenpaloa, kutkuttavaa jännitettä tai palavaa intohimoa meidän välillämme ei kyllä enää ole. Turvallista ja hyvää, mutta ei millään lailla jännittävää.

Pitääkö huolestua vai samantien lopettaa älyttömästä murehtiminen?

Yhdessä olemme olleet 24 vuotta, ikää molemmilla 46 vuotta.