Tykkäättekö enemmän "yksittäisistä" ystävistä ja kavereista vai kaveriporukoista?
Yksittäisillä tarkoitan siis sitä, että kaverisi ja ystäväsi koostuvat henkilöistä, jotka eivät tunne toisiaan, joku on tuttu töistä, toinen maalauskurssilta, kolmannen tapasitte lomamatkalla jne. Kaveriporukalla tarkoitan sitä, että ystäväsi tuntevat toisensa ja ovat myös keskenään ystäviä.
Kommentit (8)
Tykkään kolmen hengen kaveriporukoista, niitä minulla on kolme eri yhteensä kolmen hengen porukkaa. Välillä nähdään myös yksitellen.
En voi valita, koska minulla on molempia ja kummastakin pidän yhtä paljon.
Vetäydyn isommissa porukoissa helposti syrjään ja varmaan siitä johtuen mulla on paljon yksittäisiä kavereita eri porukoista ja piireistä. Toisinaan on vähän raskasta, kun eri porukoista olevat kaverit ei sitten tulekaan toimeen keskenään.
Yksittäisten kanssa on paljon helpompaa. Porukoiden tapaamisten järjestely on aina yhtä säätöä ja syntyy pienempiä klikkejä.
Minusta on hyvä kaverit tuntevat toisiaan ja tulevat keskenään toimeen. Esimerkiksi jossain kahvilassa on mukava tavata vaikka 3-4 hengen tiiviillä porukalla, jossa kaikki tuntevat toisensa entuudestaan. Toisaalta on sitten niitäkin kavereita, jotka ovat enemmän yksittäisiä ystäviä ja joiden kanssa voi puhua erityisesti jostain tietystä harrastuksesta.
Myöhemmällä aikuisella iällä se ystävä- ja tuttavapiiri on jotenkin väljempi käsite kuin esimerkiksi opiskelijana ollessa, jolloin sitä oli tiivimmin tiettyjen kavereiden kanssa tekemisissä.
Yksittäisistä, koska silloin ystävyyssuhteessa on helpompi päästä syvälliselle tasolle ja aina tavatessa toisen kuulumisiin pystyy paremmin keskittymään, kun meitä on vain kaksi. Minulla on myös huonoja kokemuksia ystäväporukoista ja niiden usein vinosta ryhmädynamiikasta. Jostain syystä tällainen porukkakonteksti paljastaa monien pimeät puolet, kuten vallanhimon, epävarmuuden ja mustavalkoisen ajattelun, ja tuppaa pönkittämään niitä.
Vierailija kirjoitti:
Yksittäisistä, koska silloin ystävyyssuhteessa on helpompi päästä syvälliselle tasolle ja aina tavatessa toisen kuulumisiin pystyy paremmin keskittymään, kun meitä on vain kaksi. Minulla on myös huonoja kokemuksia ystäväporukoista ja niiden usein vinosta ryhmädynamiikasta. Jostain syystä tällainen porukkakonteksti paljastaa monien pimeät puolet, kuten vallanhimon, epävarmuuden ja mustavalkoisen ajattelun, ja tuppaa pönkittämään niitä.
Eikö niiden todellisten ystävien kanssa voi puhua myös synkistä asioista etenkin jos kaverit ovat tunteneet toisensa vuosikymmenien ajan? Kaveripiirissä voi kysyä myös muiden kuulumisia kuten mitä sille Pekalle tai Liisalle kuuluu joka ei ole silloin paikalla syystä tai toisesta. Kyse ei ole mistään ilkeämielisestä juoruiluista vaan jotain kaveria ei ole vain nähnyt kuin pidimmillä suorilla jos hän on vaikkapa muuttanut toiselle paikkakunnalle.
Olisi kiva kuulla perusteluja.