Tyttäret 10v ja 12v riitelevät ja ilkeilevät toisilleen yhtenään :'(

Alkaa teini-ikä vaivata..

Normaalia sisarusrakkautta 😀

Toisella alkavia merkkejä naiseudesta, toiselle ei..

Normaaleja esiteinejä. Voi hyvinkin jopa pahentua kun varsinainen teini-ikä iskee. Teinit on omasta mielestään aina oikeassa ja väärinymmärrettyjä marttyyreja ja kaikki on aina toisten vika. Kuuluu ikään.

Normaalia. Pahinta mitä voit tehdä, on mennä väliin. Tulet kuitenkin aina olemaan jomman kumman puolella, tämä jää kaihertamaan toista osapuolta ikuisiksi ajoiksi ja luomaan jännitettä sisarusten välille. Lisäksi pilaat turvallisen tavan harjoitella puolensa pitämistä, väittelytaitoja ja riidanratkaisutaitoja.

Eli anna tapella mutta opeta anteeksiantoa ja riitojen sopimista.

Älä kerro miltä käytös tuntuu tai selittele. Ota selvää miksi toinen istumapaikka on parempi kuin toinen ja kumpi menisi kumpaan, vai saako toiselle yhtä hyvän paikan. Selvitä miksi kaukkari ei voi olla pöydällä ja onko sovittu mitä katsotaan, ettei tule riitoja jos toinen kääntää yhtäkkiä kanavaa. Selvitä aina jokainen asia sovitellen. He voivat tehdä myös asiat erillään täysin, toista voi sattua ilkeily, eikä sen tarvitse aina jatkua. Sitten jos et jaksa karjaise kaukaa hiliaa. :)

Koen että on puututtava, koska heillä ei ole kykyä vielä itse työstää. Tulee vaan enemmän väärinymmärryksiä ja kaunoja, mököttävät toisilleen eikä mikään onnistu yhtään kun toinen ei ymmärrä toisen näkökantaa. Aikuisen pitää avata ja rakentaa yhteyttä.

Ikävää kun paiskivat ovia ja huutavat että naapuriin kuuluu. Hermoja raastavaa vieläpä yrittää työskennellä kotona kun yhdet taistelee! Paha olo tulee itsellekin.

Ap

Tuttu juttu! Meillä on poika 14 ja tytöt 11 ja 9. Poika ei riitele kummankaan kanssa, mutta tytöt tappelee jatkuvasti keskenään. Ihan kaikesta. Kumpi päättää, mitä ohjelmaa katsotaan, kumpi on tehnyt enemmän kotitöitä, kumpi valehtelee, kumpi liioittelee, kumpi on tyhmä, kumpi sai enemmän jäätelöä jne.

Tänään juuri viimeksi alkoi tuntua tosi kurjalta, ettei mitään voida tehdä enää sovussa yhdessä. Oltiin pyörälenkillä ja toinen huusi: ”Varoisit vähän, ei tartte perään ajaa” ja toinen haukkui toista hidastelijaksi ja alkoi huutaa, että pakkoko sen on tunkea mukaan pyöräilemään, kun ei osaa ajaa. Toinen huusi, että hän ei lähde sinne päin, minne meidän piti mennä. Toinen huusi, että mee sit kotiin. Toinen pysähtyi risteykseen mököttämään. Minä jäin häntä siihen houkuttelemaan mukaan, mutta siskonsa ajoi suutuspäissään jo puolen kilometrin päässä. Lopulta tultiin eri aikaan kotiin. Isompi istui jo rappusilla vihaisena ja pienempi tuli minun kanssani kyyneleet valuen perässä. Noissa tilanteissa on vaikeaa pysyä puolueettomana.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu! Meillä on poika 14 ja tytöt 11 ja 9. Poika ei riitele kummankaan kanssa, mutta tytöt tappelee jatkuvasti keskenään. Ihan kaikesta. Kumpi päättää, mitä ohjelmaa katsotaan, kumpi on tehnyt enemmän kotitöitä, kumpi valehtelee, kumpi liioittelee, kumpi on tyhmä, kumpi sai enemmän jäätelöä jne.

Tänään juuri viimeksi alkoi tuntua tosi kurjalta, ettei mitään voida tehdä enää sovussa yhdessä. Oltiin pyörälenkillä ja toinen huusi: ”Varoisit vähän, ei tartte perään ajaa” ja toinen haukkui toista hidastelijaksi ja alkoi huutaa, että pakkoko sen on tunkea mukaan pyöräilemään, kun ei osaa ajaa. Toinen huusi, että hän ei lähde sinne päin, minne meidän piti mennä. Toinen huusi, että mee sit kotiin. Toinen pysähtyi risteykseen mököttämään. Minä jäin häntä siihen houkuttelemaan mukaan, mutta siskonsa ajoi suutuspäissään jo puolen kilometrin päässä. Lopulta tultiin eri aikaan kotiin. Isompi istui jo rappusilla vihaisena ja pienempi tuli minun kanssani kyyneleet valuen perässä. Noissa tilanteissa on vaikeaa pysyä puolueettomana.

Täydellinen kuvaus siitä mitä meillä juuri on. Tämä. Järkyttävän rankkaa ja jotenkin surkeaa kun aidosti haluaisi olla yhdessä ja hyviä hetkiä, vaan kaikki menee noin. Ja kun sanon että olkaa erillään, ei lähelläkään toista niin millään ei onnistu sekään. Vähintään toinen alkaa huoneessaan soittaa sähköpianoa että toista ärsyttää ja taas on taistelu käynnissä. Mun työnteko menee päin p näitten takia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Normaaleja esiteinejä. Voi hyvinkin jopa pahentua kun varsinainen teini-ikä iskee. Teinit on omasta mielestään aina oikeassa ja väärinymmärrettyjä marttyyreja ja kaikki on aina toisten vika. Kuuluu ikään.

Näin on. Meidän perheeseen muutti kaksi kummallista alieenia teini-iässä. En enää tunnistanut omia lapsiani, koska kaikki oli niin vaikeaa. Kesä 2014 on jäänyt hyvin mieleeni. Ostin Linnanmäelle rannekkeet ennakkoon koko perheelle. Edellisenä vuonna päivä oli ollut suuri menestys. Yhtäkkiä perheemme iloisesta prinsessasta oli kuoriutunut mustiin pukeutuva, iloton ja angstinen nuori, joka raivostui minulle rannekkeiden ostamisesta. Tytön mielestä pidin häntä vauvana, vaikka hän oli jo 16. Poikani oli silloin vasta juuri täyttänyt 14, mutta hänkin kieltäytyi sekä Linnanmäen matkasta että huvilalomasta/kylpylälomasta. Hän oli sitä mieltä, että jos hän ei saa mopoa, hän tappaa itsensä. Ei saanut mopoa ja elää edelleen. Seuraavana kesänä ei edes mieheni kanssa yritetty keksiä mitään perheen yhteistä tekemistä, mutta sekin oli teinien mielestä väärin ja kohtuutonta. Jotkut festarirannekkeet heille muistaakseni kustannettiin Lintsin reissun tilalle.

Ihanaa vertaistukea. Jos tällaisesta avautuu tutuille, niin kenenkään muiden lapsethan eivät ikinä kinastele.

Meillä oli äsken Iltapalalla tilanne, jossa toinen tarjosi toiselle kohteliaasti omenasiivua, jota ei jaksanut syödä. Tähän tämä toinen ärähti todella rumasti sen sijaan että olisi sanonut kiitos, mutta en nyt halua.

Tällä kertaa näin päin, seuraavalla kerralla se on toinen, joka ei osaa käyttäytyä, tai molemmat...

Mun mielestä on ihan oikein ja tarpeellista välillä muistuttaa, miltä muista perheessä tuntuu katsella ja kuunnella jatkuvaa riitelyä ja toisilleen tylysti puhumista. Kun joku tuolla sanoi, ettei pidä selitellä ja kertoa miltä heidän käytös tuntuu. Kyllä pitää ja saa. Mikä oikeus heillä on pilata muun perheen fiilikset, aiheuttaa pahaa mieltä ja ärtymystä etenkin silloin, kun on tarkoitus tehdä jotain yhdessä koko perheellä? Kaksistaan riidelkööt niin paljon kuin haluavat, mutta kyllä se on muuta perhettä kohtaan väärin, että kaikki yhteinen aika menee piloille kahden riitelypukarin takia.

Äitini sanoi kerran, kun olin jo aikuinen, että on vaikea löytää kamalampaa asiaa maailmasta kuin teini-ikäinen tyttö. Hänellä on neljä tyttöä ja kaksi poikaa. 

Juuri tänään kävin esiteini-ikäisen tyttäreni kanssa piiiiiitkän keskustelun, miksi aina pitää pyrkiä puhumaan muille asiallisesti. Onneksi veljilleen puhuu, mutta meille vanhemmille lipsauttaa välillä melko rumasti. Joskus on vaikea tietää, että missä menee se raja, mitä pitää sietää ja miten ei pidä antaa toisilleen puhua.

Ja kyllä meilläkin sisarukset riitelevät keskenään. Lasten persoonallisuuksilla on paljon merkitystä ja jos perheestä löytyy yksikin sovittelevampi sisarus, se helpottaa paljon. Meillä se on 14v veli, joka on tosi fiksu ja asiallinen ainakin vielä. Jos taas kaikki ovat hyvin itsepäisiä... huh. 

Meillä parhaiten on auttanut yhteinen tavoite ja tekeminen. Eli lapsilla on yhteisiä työkeikkoja joista saavat rahaa. Ainakin välillä suunnittelevat yhdessä miten hoitaa asiat ja yhteinen tekeminen lähentää. Aina tuollaisen jälkeen juttelevat naureskellen huomasitko kun X tai näitkö kun se juttu tippui ja sitten...

En tiedä toimisiko samanlainen peli kuin leikkikäislle. Eli aikanaan meillä kolme lasta pienellä ikäerolla ja meno sen mukaista. Keksittiin peli jossa magneetille oli piirretty seitsemän askelmaa. Alussa magneetti laitettiin askelmalle 1. Selitettiin että kaikki saavat palkinnon (valittu kaikkia kiinnostava asia ja sellainen jota se hankalin lapsi haluaa ehdottomasti) kunhan magneetti ylimmällä askelmalla. Jos joku lyö tai muuten on väkivaltainen niin magneetti ei nouse lainkaan ja toisesta väkivallasta samana päivänä samalta lapselta magneetti laskee askelman. Jos joku selittää toisen kiusaavan ym niin annoin varoituksen ja jos se ei tehonnut niin magneetti ei noussut sinä iltana. Minun ei siis tarvinnut selvittää syyttäkö toinen lapsi turhaan toista kiusaamisesta koska rangaistus sama kiusasi toinen tai valehteliko toinen. Esikoinen epäili etteivät koskaan saisi palkintoa tuossa pelissä. Mutta loppujen lopuksi saivat palkinnon jo jossain 9 päivässä eli vain pari päivää sellaista että magneetti ei noussut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaleja esiteinejä. Voi hyvinkin jopa pahentua kun varsinainen teini-ikä iskee. Teinit on omasta mielestään aina oikeassa ja väärinymmärrettyjä marttyyreja ja kaikki on aina toisten vika. Kuuluu ikään.

Näin on. Meidän perheeseen muutti kaksi kummallista alieenia teini-iässä. En enää tunnistanut omia lapsiani, koska kaikki oli niin vaikeaa. Kesä 2014 on jäänyt hyvin mieleeni. Ostin Linnanmäelle rannekkeet ennakkoon koko perheelle. Edellisenä vuonna päivä oli ollut suuri menestys. Yhtäkkiä perheemme iloisesta prinsessasta oli kuoriutunut mustiin pukeutuva, iloton ja angstinen nuori, joka raivostui minulle rannekkeiden ostamisesta. Tytön mielestä pidin häntä vauvana, vaikka hän oli jo 16. Poikani oli silloin vasta juuri täyttänyt 14, mutta hänkin kieltäytyi sekä Linnanmäen matkasta että huvilalomasta/kylpylälomasta. Hän oli sitä mieltä, että jos hän ei saa mopoa, hän tappaa itsensä. Ei saanut mopoa ja elää edelleen. Seuraavana kesänä ei edes mieheni kanssa yritetty keksiä mitään perheen yhteistä tekemistä, mutta sekin oli teinien mielestä väärin ja kohtuutonta. Jotkut festarirannekkeet heille muistaakseni kustannettiin Lintsin reissun tilalle.

Tämä on kyllä superhuvittavaa, anteeksi, siis lasten käytös! xD

Hihhihiih

Ovet ja kännykät pois ja viikoksi verhot

Muuten annatteko lapsillenne viiko- tai kk-rahaa? Onko keinoja jolla voivat tienata rahaa teiltä?

Tämäkin yksi vääntö nykyään..

Oletko kokeillut jos miehesi hierosi tyttöjen ajat?

Onhan se vaikeaa. Elämä. Minun tyttäret olivat kuin paita ja peppu lapsena, vaikka ikäeroa 3 vuotta. Jakoivat vaikka jätskituutinkin. Isompi hoiti pienempää ja antoi kaikki lelunsakin pikkusiskon leikkeihin. Nykyisin tappelevat kaikesta, huutavat toisilleen ja tekevät kiusaa. Monta sattumusta ajanut heitä erilleen.

Minun ex-mieheni, siis tyttöjen isä, lupasi muuttaa lähelle, kun erottiin. Se lupaus piti 6 kk. Nyt hän asuu 600 km päässä ja tapaa lapsiaan 2 kertaa vuodessa. Joka kerta alkaa riitely, koska hän lupaa hakea ja tuoda, mutta pettää lupaukset. Lapsille saattaa puhua puhelimessa, että äiti tuo, vaikkei mitään sellaista ole sovittu. Viimeksi pääsiäisenä lupasi tytöille, että äiti tuo ja hän ajaa takaisin. Minä laitoin viestin, että en todellakaan pysty lähtemään viemään ketään minnekään, koska olen töissä la ja su. Ihan järjetöntä olettaa, että olisin pitkäperjantaina ajellut 1200 km, kun oli työpäivä la. Sitten hän oli soittanut vanhemmalle tytölle, että mene bussilla junalle ja tule junalla hänen luokse. Siis vain vanhempi tytär. Tottakai nuorempi rääkyi sitä vääryyttä kotona. Ja sitten oli taas tytöillä sotatila päällä.

Nyt meillä on ollut rauhallisempaa, kun ei mitään erikoista menoa, mutta kohta loppuu koulut ja exäni on jo alkanut puhua tytöille, että hän käy hakemassa ja menevät johonkin hotelliin lomalle. Tuskin tapahtuu. Eiköhän se suunnitelma taas muutu niin, että äiti tuo ja hakee ja jos äiti ei pysty, niin on pahis tai sitten tulee taas ehdotus, että vain vanhempi tyttö tulee yksin, koska on isänsä mielestä tarpeeksi vanha matkustamaan yksinään.

Olispa ihanaa kun ihmiset osaisi olla sovussa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vaikeaa. Elämä. Minun tyttäret olivat kuin paita ja peppu lapsena, vaikka ikäeroa 3 vuotta. Jakoivat vaikka jätskituutinkin. Isompi hoiti pienempää ja antoi kaikki lelunsakin pikkusiskon leikkeihin. Nykyisin tappelevat kaikesta, huutavat toisilleen ja tekevät kiusaa. Monta sattumusta ajanut heitä erilleen.

Minun ex-mieheni, siis tyttöjen isä, lupasi muuttaa lähelle, kun erottiin. Se lupaus piti 6 kk. Nyt hän asuu 600 km päässä ja tapaa lapsiaan 2 kertaa vuodessa. Joka kerta alkaa riitely, koska hän lupaa hakea ja tuoda, mutta pettää lupaukset. Lapsille saattaa puhua puhelimessa, että äiti tuo, vaikkei mitään sellaista ole sovittu. Viimeksi pääsiäisenä lupasi tytöille, että äiti tuo ja hän ajaa takaisin. Minä laitoin viestin, että en todellakaan pysty lähtemään viemään ketään minnekään, koska olen töissä la ja su. Ihan järjetöntä olettaa, että olisin pitkäperjantaina ajellut 1200 km, kun oli työpäivä la. Sitten hän oli soittanut vanhemmalle tytölle, että mene bussilla junalle ja tule junalla hänen luokse. Siis vain vanhempi tytär. Tottakai nuorempi rääkyi sitä vääryyttä kotona. Ja sitten oli taas tytöillä sotatila päällä.

Nyt meillä on ollut rauhallisempaa, kun ei mitään erikoista menoa, mutta kohta loppuu koulut ja exäni on jo alkanut puhua tytöille, että hän käy hakemassa ja menevät johonkin hotelliin lomalle. Tuskin tapahtuu. Eiköhän se suunnitelma taas muutu niin, että äiti tuo ja hakee ja jos äiti ei pysty, niin on pahis tai sitten tulee taas ehdotus, että vain vanhempi tyttö tulee yksin, koska on isänsä mielestä tarpeeksi vanha matkustamaan yksinään.

Voi ei :( Tästä tuli surku