Lue keskustelun säännöt.
Miehenä oleminen Suomessa
13.05.2021 |
Miltä tuntuu elää Suomessa miehenä, kerron teille muutaman asian fiilispohjalta jonka kokenu etenki tässä kevään tullessa.
Oon 24v mies, eronnut 5 vuotta kestäneestä parisuhteesta. Kaverit jäi parisuhteen myötä ja nyt ollaan niin erilleen kasvettu ja omat elämät että ei pidetä yhteyttä taikka tulla toimeen.
Erosin noin vuosi sitten ja sinä aikana ollut työttömänä sekä käynyt töissä. Töissä ollessani rupesin juomaan pahaan oloon joka johtui siitä ettei kukaan odota kotona ja ettei ole kavereita töiden ulkopuolella. Nykyisin olen työtön ja ei ole edes sitä työtä johon hetkeksi unohtaa kaikki murheet.
Olen yrittänyt deittailla ja hakea ihan vaan kavereita, en löydä lähestulkoon ketään. Olen nuori, pitkä ja ihan komea mutta en kelpaa kenellekkään. Arkisin olen yksin kotona, välillä lähden ulos yksin ja juon suruuni, itken jos siltä tuntuu välittämättä muista mutta kukaan ei ota huomioon jota ehkä kaipaisin että joku tulisi kysymään onko kaikki ok. Luulen että näin ei olisi jos olisin nainen. Sivusta katsottuna naiset ja etenkin nuoret tytöt saavat huomiota vaan olemassaolollaan, en nyt tiedä mitä tällä koko tekstillä haen edes takaa mutta teki mieli vain avautua jonnekkin/jollekkin. Tiedän että täytyisi hakea ammattiapua ottaen huomioon kaiken muun mitä taustalla (huostaanotettu koko lapsuuden yms. ongelmat siihen päälle) mutta se ei ole niin helppoa.
Kaipaisin vain yhtä ihmistä joka ymmärtää tai kavereita, en usko että jaksan tätä pitkään pelkästään yksin ja perheeni tuella
Kommentit (31)
Älä nyt ainakaan koko naissukupuolelle katkeroidu henkilö.koht. ongelmiesi takia.
Se on elämässä sellanen paradoksi, että just silloin kun on kaikista paskin olo ja kaipaisi seuraa, niin sitä ei löydy.
Sitten taas kun on onnellinen ja vaikka ihastunut, seuraa tunkee ovista ja ikkunoista.
Mitä tästä opimme? Onnellisuus/tyytyväisyys syntyy sussa itsessä alunperin, toinen ihminen ei voi sua onnelliseksi tehdä.
Toiset voi kyllä lisätä sitä onnellisuuden kokemista, mutta ei suoraan sitä sulle antaa.
Olet nuori, koita saada itses tasapainoon ja löytää niitä kavereita, kyllä se siitä kunhan et katkeroidu
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko miettinyt mikä vois olla takana kun et onnistu luomaan kaverisuhteita?
Mulla on hyvin erillainen maailmankatsomus kun monella muulla ihmisellä, oon pessimistinen ja ihailen rappioromantiikkaa. Mukaudun tilanteiden muuttuessa ja jos mukavan naisen kohtaa saatan nostaa päätäni ja nähä hyvää tässä elämässä.
Kaverisuhteita on vaikeampi luoda tässä iässä, on iso kynnys mennä juttelemaan tuntemattomille julkisella paikalla ja harva netistä ettii niitä kavereita, ja etenkin jos haluaisi miespuolisia kavereita
Sun pitäis olla tummaihoinen niin saisit todella helposti seuraa ainakin kaupungeista, moni tuttu ei halua ´seurustetta kantiksen kanssa jos se ei ole poikkeuksellisen komea tai hyvin toimeen tuleva
Miten tämä Suomeen liittyy? Kyllähän ihmiset eroavat ulkomaillakin.
"Kemia" on jo niin puhkikulutettu peitetermi sille, ettei mies ole tarpeeksi komea ja ulkoisesti viehättävä. Voisi tämän lässytyksen sijaan jo sanoa asiat suoraan kun kaikki sen kuitenkin tietävät.
Ei ollut kemiaa. Kemiat eivät kohdanneet.
Jep. Ei ollut vain riittävän hyvännäköinen.
Tämä lienee vastaa naisongelmiin liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kuvittele että tiedät millaista on olla nainen, kun et todellakaan voi sitä tietää.
Miksi ihmeessä unohdit kaikki kaverisi parisuhteen myötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että et ole myöskään itse viitsinyt nähdä vaivaa ihmissuhteiden ylläpitämisessä ja luomisessa. Aika tyypillistä monille miehille. Hyvät ihmissuhteet vaativat vaivannäköä myös sinulta, kiinnostuksen osoitusta ja yhteydenpitoa. Ei kukaan nainen halua olla miehen ainoa sosiaalinen suhde tai ihminen, joka sinun elämääsi tuo sosiaalisia suhteita. Sinun täytyy luoda niitä itse.
'Miltä tuntuu elää Suomessa miehenä'
Oli taas vähän pöljä aloitus. Tämä on sinun yksilöllinen tilanteesi eikä liity mitenkään siihen millaista on elää Suomessa miehenä. Vai tuntuuko tilanteesi jotenkin vähemmän pahalta kun voit yleistää sen koskemaan kaikkia muitakin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan viinasta apua etsi.
Uppoat vaan syvemmälle jos menetät elämän hallinnan juomisen takia.
Etsi kirjastosta hyvää kirjallisuutta, kehitä omaa persoonallisuuttasi.
Mistä olet kiinnostunut? Ala harrastaa sitä.
Älä menetä toivoasi, edessä on varmasti parempaa!
Hyvää kesää sinulle💐
Voimia sulle! Se, että avauduit tänne oli jo hyvä ensimmäinen askel. Seuraava voisi tosiaan olla se avun hakeminen, minkä itsekin mainitsit. Uskon, että tilanteesi helpottuisi. Lähetän voimahalin <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä unohdit kaikki kaverisi parisuhteen myötä?
Sanotaan vielä että niitäkin oikeita ystäviä oli kaksi joista toinen seurusteli joka osakseen unohti samanlailla. Väliäkö sillä ehkä sitä on vaan niin persereiäks ja itsekkääks ihmiseks kasvanu ettei ansaitse ketää ympärilleen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko miettinyt mikä vois olla takana kun et onnistu luomaan kaverisuhteita?
Mulla on hyvin erillainen maailmankatsomus kun monella muulla ihmisellä, oon pessimistinen ja ihailen rappioromantiikkaa. Mukaudun tilanteiden muuttuessa ja jos mukavan naisen kohtaa saatan nostaa päätäni ja nähä hyvää tässä elämässä.
Kaverisuhteita on vaikeampi luoda tässä iässä, on iso kynnys mennä juttelemaan tuntemattomille julkisella paikalla ja harva netistä ettii niitä kavereita, ja etenkin jos haluaisi miespuolisia kavereita
Tämä hankaloittanee pariutumistasi. Vaikka sanot olevasi tilanteiden vaihteluihin mukautuva ja että sopiva nainen saattaisi piristää sinua, niin välittyykö se sinusta ulospäin? On toki naisia, joita myös kiehtoo rappioromantiikka ja jotka eivät ole erityisen aurinkoisia ajatusmaailmaltaan, mutta he eivät välttämättä ole kovin tasapainoisia ihmisiä. Päinvastaisia naisia asenteesi taas tuskin viehättää. Minulla on nuoruusvuosiltani kokemusta parista rappioromantiikkamiehestä ja he eivät ikävä kyllä mitenkään alkaneet sädehtiä tapailun myötä. Alussa se tuntui olevan heistä söpöä, että olen suhteellisen elämänmyönteinen ja reipas. Pikku hiljaa heille alkoi hiipiä angsti taas päälle ja sen myötä alkoi myös minun lyttäämiseni ja vetämiseni sinne heidän pimeään kuoppaansa.
Sinun ei tarvitse muuttua höttöpäiseksi naminami-mieheksi mutta pieni ajatusmaailman tutkiskelu ja analysointi saattaisi tehdä terää. Romantisoitko negatiivisuutta ja kyynisyyttä, tai pidätkö niitä merkkeinä syvällisestä ja aidosta ihmisestä? Kuinka paljon menneisyytesi rankat tapahtumat ovat muokanneet elämänkatsomustasi? Kestäisitkö itse synkistelevää, elämänhallinnan kanssa kamppailevaa kumppania? Olen samaa mieltä, että ammattilaisen kanssa keskustelu voisi olla sinulle hyväksi, edellyttäen siis, että vastapuoli on oikeasti osaava alallaan. Kaikki eivät sitä valitettavasti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
'Miltä tuntuu elää Suomessa miehenä'
Oli taas vähän pöljä aloitus. Tämä on sinun yksilöllinen tilanteesi eikä liity mitenkään siihen millaista on elää Suomessa miehenä. Vai tuntuuko tilanteesi jotenkin vähemmän pahalta kun voit yleistää sen koskemaan kaikkia muitakin..
Ei fiksuin tosiaan mutta tässä olossa sitä ei aina kaikki aivosolut käy täysillä. Otsikko olisi voinut kyllä olla toisenlainen. Sekoitin ajatuksia keskenään, tostakin otsikosta saataisiin kyllä keskustelu aikaseks
Haluat varmaan minun osani? Koulukiusaamista, seksuaalista hyväksikäyttöä, syvää depressiota, ei kavereita ala-asteen jälkeen. Pisin ja onnistunein parisuhteeni oli väkivaltaiseen juoppoon, joka sentään kaipasi minua edes joskus. Ajatteleppa, miltä tuntuu olla kiitollinen ihmissuhteessa, jossa turpaan lyöminen pelastaa henkesi? Vain siksi, että se kertoo sinulle, että olet olemassa. Tosiaan olen nainen, siksi minulla on niin helppoa, saan huomiota vaan olemalla olemassa. Olisit kiitollinen sentään siitä, että olet kokenut edes joskus elämässäsi edes yhden edes semihyvän kiintymyssuhteen ja sinulla on perhe, joka tukee sinua.
Vierailija kirjoitti:
"Kemia" on jo niin puhkikulutettu peitetermi sille, ettei mies ole tarpeeksi komea ja ulkoisesti viehättävä. Voisi tämän lässytyksen sijaan jo sanoa asiat suoraan kun kaikki sen kuitenkin tietävät.
Ei ollut kemiaa. Kemiat eivät kohdanneet.
Jep. Ei ollut vain riittävän hyvännäköinen.
Tämä lienee vastaa naisongelmiin liittyen.
Ei tuo ole mikään helvetin peitetermi. Vaan lyhenne. Jos olet ruma, kukaan ei innostu. Oma moka, jos et ole tajunnut. Kaikki tietävät. Paitsi sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko miettinyt mikä vois olla takana kun et onnistu luomaan kaverisuhteita?
Mulla on hyvin erillainen maailmankatsomus kun monella muulla ihmisellä, oon pessimistinen ja ihailen rappioromantiikkaa. Mukaudun tilanteiden muuttuessa ja jos mukavan naisen kohtaa saatan nostaa päätäni ja nähä hyvää tässä elämässä.
Kaverisuhteita on vaikeampi luoda tässä iässä, on iso kynnys mennä juttelemaan tuntemattomille julkisella paikalla ja harva netistä ettii niitä kavereita, ja etenkin jos haluaisi miespuolisia kavereita
Kuulostaa siltä että haet naista ja parisuhdetta parantamaan oloasi ja tekemään sinut onnelliseksi. Ei se mene niin. Et voi sysätä omaa onnellisuuttasi muiden ihmisten harteille, eikä se tee sinua oikeasti onnelliseksi. En sano tätä millään pahalla tai ilkeästi, mutta sinun täytyy ottaa itseäsi niskasta kiinni ja ottaa vastuu elämästäsi. Korkki kiinni, jotain työtä, elämä hallintaan.
Aloit seurustella, hylkäsit kaverisi ja nyt vollotat kun olet yksin eron tultua. Kuule, ei asia muuttuisi yhtään vaikka olisit nainen. Ihan itse keitit tuon sopan.
Ootko miettinyt mikä vois olla takana kun et onnistu luomaan kaverisuhteita?