35v mies ja 24v nainen. Liikaa ikäeroa?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 8 vuotta ikäeroa. Olin 19 ja mies 27. Ei se silloin haitannut, oli oikeastaan helpompaa kun olin itse ns. ummikko ja opeteltiin siinä asumaan ja olemaan yhdessä. Nyt kun olen 32 ja mies täyttää 40, jotenkin alkaa haitata. Lapsia pitäisi alkaa tekemään, mutta mies senkun vanhenee kokoajan. Itse olen hehkeimmilläni, mutta mies alkaa ukottua. Harmaantunut lähes täysin, lihonut, laiskistunut ja nykyään vaikea saada innostumaan mistään uudesta. Oli kyse sitten remontoinnista, matkoista, eri tapahtumiin menosta, uusista resepteistä jne. Tässä nyt rehellinen vastaus, jota pyydettiin. Itselläni oli aavistus, että näin voi käydä ja näin kävi. Mutta toisaalta olen itsekin aikuistunut tässä ajassa ja muuttunut paljon ihmisenä, kun olen itseni löytänyt. Nyt punnitaankin, ollaanko me edelleen hyvä mach niinkuin alkuaikoina.
Miksi ette tehneet lapsia kun olit esim. 25. Silloin mies olisi ollut "vasta" 33 eli täydellisen ikäinen isäksi.
Lisäksi, käske se lenkille. 40v on liian nuori ikä muuttua ukoksi
Opiskelin ikävuodet 21-25 ja kaksi kuukautta valmistumisen jälkeen sairastuin pahasti. Nyt 32 vuotiaana alan saada itseäni sellaiseen kuntoon, että lapsista uskaltaa edes haaveilla. Elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee, tarkoitus olikin että nyt olisi pari kolme lasta jo tehtynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 8 vuotta ikäeroa. Olin 19 ja mies 27. Ei se silloin haitannut, oli oikeastaan helpompaa kun olin itse ns. ummikko ja opeteltiin siinä asumaan ja olemaan yhdessä. Nyt kun olen 32 ja mies täyttää 40, jotenkin alkaa haitata. Lapsia pitäisi alkaa tekemään, mutta mies senkun vanhenee kokoajan. Itse olen hehkeimmilläni, mutta mies alkaa ukottua. Harmaantunut lähes täysin, lihonut, laiskistunut ja nykyään vaikea saada innostumaan mistään uudesta. Oli kyse sitten remontoinnista, matkoista, eri tapahtumiin menosta, uusista resepteistä jne. Tässä nyt rehellinen vastaus, jota pyydettiin. Itselläni oli aavistus, että näin voi käydä ja näin kävi. Mutta toisaalta olen itsekin aikuistunut tässä ajassa ja muuttunut paljon ihmisenä, kun olen itseni löytänyt. Nyt punnitaankin, ollaanko me edelleen hyvä mach niinkuin alkuaikoina.
Mua ovat muut aina kehuneet, että olen kova innostumaan. Olen nyt 52. Eli se ei ole välttämättä ikäkysymys.
Totta, tästäkin oli heti alkuun pientä vihjettä mutta tämä ominaisuus näyttää pahenevan iän myötä, jos sellaista löytyy jo parikymppisenä...
Onko Ikis päässyt lomille helluntaiksi?