Mitä mieltä olette Tuulen viemään Scarlettista?

Luin kirjan teininä 20 v sitten ja vihasin. Scarlett tuntui itsekeskeiseltä ja hemmotetulta kusipäältä jota ei kiinnostanut tekojensa vaikutukset muihin, ja joka ei juurikaan edes kehittynyt. Teki mieli vetää avokämmennellä kunnon litsari, vaikka tuskin siitä mitään apua olisi ollut.

En ole lukenut uudestaan. Epämiellyttävä päähenkilö sinänsä ei estä lukunautintoa, mutta jos koen hänet vain ja ainoastaan ärsyttävänä ja epäkiinnostavana niin se kyllä torpedoi nautinnon tehokkasti. Nykyisin jätän sellaiset kirjat suosiolla kesken, aikoinaan raivoluin kaikki loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on hyvä kasvutarina. Oli rikas lellipentu, joka menetti kaiken, mutta kun lopulta sai kaiken takaisin ei ollutkaan onnellinen. Yritteliäisyyttä pissasi, mutta oli liian "sitten tulevaisuudessa" -henkinen eikä osannut nauttia nykyhetkestä.

Niin ja lopussa tuntuu kasvavan henkisesti, mutta on jo liian myöhäistä joissain suhteissa. Minusta kirja on todella taitavasti kirjoitettu, siitä käy hyvin ilmi, että oikeastaan Scarlett on aika kamala ihminen, mutta silti lukija saadaan hänen puolelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Scarlett on vahva nainen. Hänellä on ilmiömäinen resilienssi ja kyky uudistua ja jaksaa vaikeuksista toiseen. Ihailen. Scarlett ei lannistu ikinä.

Ei varmaan. Mutta yhteisön hyvää ei todellakaan ajatellut. Eikä ihmisoikeuksia. Pääasia oli oma plantaasi ja puuvillan tuottaminen. Oma vaurastuminen ja turvattu olo.

Eniten tykkäsin Melanien hahmosta. Oli viisas ja monin tavoin aikaansa edellä.

Melanie on vässykkä, joka ei onnistu edes pysymään hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Scarlett on vahva nainen. Hänellä on ilmiömäinen resilienssi ja kyky uudistua ja jaksaa vaikeuksista toiseen. Ihailen. Scarlett ei lannistu ikinä.

Ei varmaan. Mutta yhteisön hyvää ei todellakaan ajatellut. Eikä ihmisoikeuksia. Pääasia oli oma plantaasi ja puuvillan tuottaminen. Oma vaurastuminen ja turvattu olo.

Eniten tykkäsin Melanien hahmosta. Oli viisas ja monin tavoin aikaansa edellä.

Melanie on vässykkä, joka ei onnistu edes pysymään hengissä.

Melanie Ashleyn ohella kuvastaa myös mennyttä aikaa, Rhett ja Scarlett uutta, yritteliästä ja häikäilemätöntäkin aikakautta.

Mahtava hahmo, ja Vivien Leigh esitti häntä hyvin. Hänellä oli oma käsitys siitä, mikä tekisi hänet onnelliseksi, vietti vuosia haikailemalla jotain muuta. Oli kuitenkin myös tomera ja aikaansaava.

Scarlett kokee myös nuorena kauheita traumoja, joka vaikuttaa siihen, että hänestä tulee kova. Joutuu ottamaan vastuun koko perheestä koko tuntemansa maailman murentuessa ympärillä.

Hieno kuvaus menneestä maailmasta ja kasvutarina. Oikeassa elämässä todella hemmoteltu ja itsekäs hahmo. En ole lukenut kirjaa, vain elokuvan nähnyt.

Mieletön wanha maailma mikä onneksi tuli tiensä päähän. Vain syntyperällä oli väliä. Nykyään liutaan tuohon maailmaan takaisin ja se on surullista.

Vierailija kirjoitti:

Tuuliviiri ja hemmoteltu kakara. Hänellä oli hyvä motto: "en ajattele sitä nyt, ajattelen toisen kerran".

Kysy keneltä hyvänsä psykologilta, niin saat tietää että se on erinomainen motto kriisitilanteissa. Jos et voi tehdä jollekin asialle jotain juuri sillä hetkellä, ei ole mitään järkeä uhrata aikaa sen märehtimiseen. Se siirretään syrjään odottamaan sitä hetkeä, kun voit tehdä sille jotain -tai sitten vaan alistutaan olosuhteisiin. Tämä on itse asiassa yksi stoalaisuuden perusperiaatteista: ei kannata murehtia asioita, joille ei voi mitään.

Scarlett toki käytti tuota myös silloin, kun tinki moraalisista periaatteistaan. Tässä kuitenkin näkyy hyvin se, että hän ei ollut koskaan niitä sisäistänytkään, ne olivat hänessä vain päälle liimattuina eivätkä merkinneet viime kädessä yhtään mitään.

Scarlett ei myöskään ole mikään tuuliviiri, vaan täysin johdonmukainen toimissaan kaiken aikaa. Täytyy myös muistaa että hän on kirjan alussa 16-vuotias, mikä selittänee melko hätiköidyn naimisiinmenon Charles Hamiltonin kanssa. Toisaalta tuossakin Scarlett oli lopulta aika järkevä: sota oli juuri syttynyt ja sodan jälkeen nuoret miehet kuolleet. Jos Scarlett ei olisi mennyt Charlesin kanssa naimisiin, hän olisi ollut sodan loppuessa vanhapiika.

Kaiken kaikkiaan loistavasti kirjoitettu hahmo. Tykkään myös erityisesti siitä, että matematiikka oli ainoa aine koulussa, mistä Scarlett piti.

Vierailija kirjoitti:

Keikkea edellämainittua, mutta yllättävän sentimentaalinen Taraa, omaa perintötaloaan kohtaan. Ja lievästi pakkomielteinen siitä Ashley Wilkesistä. Vai liekö koko juttu ollut vain narttumaista kilpailuviettiä Melanieta vastaan, sillä tunteet haihtuivat kuin savuna ilmaan heti, kun Melly kuoli. Tai sitten tyypillinen "haluan sitä, jota en voi saada". Kun Ashley oli saavutettavissa, niin ei enää kiinnostanut. Kun Rhett oli läsnä, niin ei kiinnostanut, ja heti kun jätti Scarlettin, niin johan alkoi kiinnostamaan.

Kysymys kuuluu, olisiko Tarakaan ollut niin tärkeä, ellei Scarlett olisi ollut vaarassa menettää sitä?

Alunperinhän hän lähti Atlantasta Taraan päästäkseen äidin helmoihin. Mutta Ellen olikin kuollut, joten se kiintymys siirtyi Taraan. On ymmärrettävää, että niinkin kaoottisessa maailmassa, kun yksi maailmanjärestys kaatuu kokonaan, ihminen takertuu mihin hyvänsä mikä tuo vakauden ja jatkuvuuden tunteen. Scarlett takertui Taraan, koska Ellen oli kuollut ja Gerald murtui Ellenin kuolemasta täysin.

Ashleyhin takertumista en ole itse koskaan ymmärtänyt, niin ärsyttävältä se vaikutti kautta linjan. Piimää suonissa.

Scarlettia analysoidessa kannattaa muistaa, että häntä ei oltu koskaan opetettu analysoimaan. Ei maailmaa, ei itseään. Hänelle oli opetettu sen verran pianonpimputusta ja tanssia, että vaikutti viehättävältä, ja sitten käyttäytymään niin että saa napattua miehen. Todennäköisesti myös johtamaan suurta taloutta, joskin tämä ei kirjassa niin tule ilmi. Siis asia (se, että naiset koulutettiin johtamaan suurta taloutta ja vaikuttamaan silti herttaisilta, joutilailta tyhjäpäiltä koko ajan) mainitaan kyllä, mutta ei nimenomaan Scarlettin kohdalla.

Mutta siis tuuliviirimäisyys ja muu outo käytös voi johtua ihan siitä, että Scarlett ei osaa ajatella, ei havainnoida, ei analysoida itseään ja siksi ei tiedä mitä haluaa ja tarvitsee. Takertuu vaan kaikenlaisiin haavekuviin. Ashley, Tara -ja lopuksi Rhett.

Olen muuten huomannut, että nykyäänkin monet menestyneet yrittäjät ovat täysin kyvyttömiä itsereflektioon ja vaikka bisnesäly olisi millainen, yksityiselämässä tehdään huonoja päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta rakkausjuonittelusta huolimatta vahva, voimakastahtoinen ja peloton ihminen, jolla oli jonkinlainen omatunto ja oikeustaju kuitenkin. Osallistui sisällissodassa hoitajan työhön, tunnisti väkijoukossa Taran miespuolisia orjia (ei varmaan ollut ihan tavallista nuorelle hyvinkasvatetulle naiselle) ja kävi tervehtimässä heitä ja kysyi kotioloista, auttoi Melanieta synnyttämään vauvansa lähes ilman apua, ja järjesti heidän pakenemisensa viime hetkellä Atlantasta takaisin Taraan. 

Samalla häikäilemätön, käytti sodan jälkeen huonosti kohdeltuja vankeja yrityksensä työvoimana.

Todella monitahoinen hahmo.  

Scarlettin omatunto rajoittuu tasan siihen, että hän huolehti omistaan. Velvollisuudentunnosta.

Hän osallistui hoitajan työhön koska oli pakko. Muuten olisi mennyt maine. Tämä sanotaan kirjassa aivan selvästi. Hän vihasi yli kaiken sitä hommaa, koska rouvana joutui avustamaan ällöttävissä operaatioissa -neidot saivat lähinnä keskittyä flirttailemaan toipilaiden kanssa, ja sitähän Scarlettkin haikaili.

Hän auttoi Melanien synnytyksessä koska oli pakko. Tämän jälkeen hän raahasi täysin itsekkäästi Melanien ja vastasyntyneen Waden tien päälle, mikä olisi aivan hyvin voinut t-ap--paa molemmat. Tuo pako Atlantasta Taraan noin myöhään oli ihan uskomattoman typerä teko, mikä myös kirjasta käy ilmi. Ei minkäänlaista sankarillisuutta siis siinä. Olisi pitänyt lähteä kuukausia sitten tai ei ollenkaan -säätyläisnaiset olivat kyllä täysin turvassa jenkkisotilailta, ja senhän Rhettkin Scarlettille sanoi.

Ja tottakai ne orjat tunnistettiin siinä, missä nykyajan rikkaat tunnistavat palvelijansa tai me tavikset kaupan kanssa. Scarlett epäilemättä tunnisti myös Taran hevoset. Todella outoa ajatella, että orjan status olisi tehnyt heistä täysin näkymättömiä -varsinkin kun tunnistetut olivat ns. luotto-orjia, ei mitään "rivipelto-orjia". Niitä kaikkia Scarlett tuskin näkikään koskaan.

Lisäksi Etelän naiset koulutettiin johtamaan isoa taloutta, ja sen tietäminen, keitä siellä on töissä on aika iso osa sellaista työtä. Koko ajan piti tarkalla silmällä kytätä, ettei piiat varasta mitään jne. Siinä auttaa kovasti jos erottaa ne toisistaan...

Rajatila histrionisilla piirteillä 

Vierailija kirjoitti:

Scarlett kokee myös nuorena kauheita traumoja, joka vaikuttaa siihen, että hänestä tulee kova. Joutuu ottamaan vastuun koko perheestä koko tuntemansa maailman murentuessa ympärillä.

Tämä vielä ottaen huomioon kasvatuksen, joka on tähdännyt siihen että nainen itsekin uskoo olevansa heikompi astia, josta miehet aina pitää huolta. Ja sitten koko maailma murenee ympäriltä.

Fontainen mummohan sanoi Scarlettille, että naisella ei ole pahempaa kohtaloa kuin joutua kokemaan asioita, joiden jälkeen ei pelkää enää mitään. Ja Scarlettille käy juuri niin. 

Ilmeisesti muut kirjan naiset eivät traumatisoidu niin, koska heillä on todennäköisesti uskonto lohtunaan (Scarletthan ei pohjimmiltaan oikeasti usko) ja toisaalta he ovat omaksuneet sen stiff upper lip -asenteen luihin ja ytimiin. Rhett tästä jotain hyvin sanookin, miten Scarlett on valmis heittämään kaiken turhan painolastin (kuten moraalin) yli laidan selvitäkseen, ja muut etelän naiset menevät mieluummin täysin purjein ja liput liehuen pohjaan.

Scarlett pärjää, koska hänellä on paljon fyysistä rohkeutta. Mutta häneltä puuttuu moraalinen rohkeus, mitä taas Melaniella on. Jos koetulla onnellisuudella mitataan, Melanie varmasti voittaa, vaikka Scarlett saavuttikin ulkonaista menestystä enemmän.

Rakkaudessa turvaton kiintymyssuhde: haikailee saavuttamatonta ja hylkii itselleen sopivaa kumppania.

Tykkään Scarletista kaikkine vikoineen. Erilainen hahmo tyypillisten hymistelevien ja hyveellisten naisroolien joukossa.

Vivien Leigh oli täysosuma roolissa. Ja tyrmäävän kaunis myös, tämä on tietysti makuasia.

Scarlett välitti Melaniesta vaikka vihasi tätä, koska tämä oli hänelle äitihahmo. Vielä enemmän kun äitinsä kuoli. Aivan sama mitä Scarlett teki niin Melanie antoi anteeksi. Jopa silloin otti Scarletin avosylin vastaan kun oli kuullut huhun, että tämä vehkeilee miehensä kanssa.