Lue keskustelun säännöt.
Huusin tänään ekaluokkalaiselleni:(
17.08.2006 |
Tunnen itseni niin paskaksi, ettei mitään rajaa. Koulu alkanut hiljan ja kivaa on ollut. Tänään sitten piti tehdä läksyjä ja hän otti kaikki aseet käyttöön saadakseen minut suuttumaan. Itse olen tosi väsynyt eri syistä. Silti minulla ei ollut oikeutta huutaa, huusin kunnolla. Nostin kädestä pois tuolista ja lähetin huoneeseen ja uhkasin karkkipäivän perumisella.
Tätä sattuu tietysti, mutta kun kyseessä oli tuore asia, eli läksyt ja tiedän, ettei ole helppoa hänellekään oppia uutta juttua, eli kun ne läksyt on tehtävä vaikka mikä olisi. Pelkään, että tein hänelle kammon koko touhua kohtaan suuttumalla. Sovimme sitten ja minä pyysin anteeksi, että olin huutanut, poika teki läksyt hienosti ja loppuillan teimme kaikkea kivaa yhdessä.
Joskus on VAAN niin helvetin vaikeaa olla äiti. Olen lyhytpinnainen, tiedän sen ja poitsu on omapäinen. Mulla on todella todella huono olo nyt vaikka sovittiinkin. En olisi halunnut hänelle tuollaista muistoa heti ekoihin koulupäiviin. Sanoin pojalle, etten enää ikinä huuda hänelle niin ja jos huudan, saa itse komentaa minut ulkoruokintaan. Sanoin vain lujasti, että läksyt on silti tehtävä. Paikkasin tilanteen siis niin hyvin kuin osasin, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Kiitos, sainpa purettua:(
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavalliset keinot saada äiti suuttumaan, ei yleensä noin paljon tosin. Kiitos 2, " kiva" kuulla, että joku muu kokenut samaa. Ehkä se on, kun odottaa niin, että se lapsi nyt suorittaa ja sitten kun se menee puihin ei aina osaa hillitä omaa pettymystään? Keittiöpsykologiaa...
Mutta aikuisena semmoiseen ei ole oikeutta, joten surku tulee omaa lasta.
Mun poika vielä paljon pienempi ja samatilanne kävi pottaharjoittelun kanssa. Poika oli tosi ylpeä, kun onnistui pari kertaa ja sitte tuli totaalikieltäytyminen ja mulla meni hermo. huusin tosi pahasti, vaikka kuinka tiesin, ettei saisi, enkä vieläkään tajua, miksi hermostuin niin pahasti. Kadutti monta päivää ja pelkään seurauksia.
t. Toinen huono äiti