Oletko nöyrä ja kiitollinen ihminen?

En menisi sanomaan itseäni nöyräksi, sillä sehän ei olisi nöyrää.

Mutta yritän olla nöyrä siinä mielessä, että kunnioitan muita ihmisiä, en ole ihmisten tuhoaja tai kiusaaja. Tavoitteeni ei ole painaa muita alas ja ratsastaa muiden niskassa. Voittaa ja huutaa. Pilkata ja tuhota. Valehdella ja ahnehtia. En halua myydä omaa sieluani tai muiden elämää ja oikeuksia muutamasta kultarahasta. Yritän olla siis nöyrä elämää ja elämän arvoa kohtaan.

Kun olet jonkun henkisesti tai fyysisesti tuhonnut, on turha leikkiä nöyrää, sillä kuollut ja tuhottu ei siitä ylös nouse ja eheydy eikä tekoa millään valenöyristelyllä ja anekaupalla anteeksi saa. Päinvastoin pahat ihmiset, jotka ostavat itseään ulos vastuustaan ja oikeutetusta syyllisyydestään ovat pahimpia väärintekijöitä. He, jotka eivät kanna vastuutaan. Ihmiset, joilla ei ole sen vertaa nöyryyttä, että puhuisivat totta ja puhuisivat sen toden ja anteeksi-mutinansa itse uhrille silmästä silmään ja kantaisivat oikeudellisen vastuunsa, ovat yhä täynnä samaa sontaa kuin olivat eilenkin.

En. Olen aika äkkipikainen ja annan tarvittaessa helposti rakentavaa kritiikkiä. Kynnys on matalalla. En hyväksy pettymyksiä, enkä ihmisten saamattomuutta.