Lapsi käyttäytyi todella huonosti äitienpäivänä - eikä ollut ensimmäinen kerta

Vierailija kirjoitti:

Sanot, että tänä vuonna ei vietetä hänen synttäreitään (vaikka vietättekin) eikä jouluna tule lahjoja.

Toivottavasti tämä oli huono vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapselle opetetaan, että mitä enemmän kiukuttelee ja vaatii, sitä vähemmän saa. Jos lapsi alkaa vinkua ja mankua ja kiukutella, minä sanon, että en yhtään jaksa katsella tuollaista käytöstä, ja lähden huoneesta enkä ole näkevinänikään lasta. Hetken päästä hän tulee ja sanoo kiltisti, ettei enää kiukuttele. Kovin lyhyt on hänellä muisti, joten tuota on kyllä pitänyt toistaa aika lailla.

Jos kiukuttelua pukkaa kylässä, katson lasta tiukasti ja sanon, että loppuu nyt. Tähän asti hän on kyllä totellut heti, sillä sen yhden kerran, kun ei totellut, lähdimme kivasta kyläpaikasta pois. Saa nähdä, miten käy, kun oikein kunnolla murrosikä iskee päälle.

Lapsi saa kyllä paljon kaikenlaista, herkkuja ja leluja ja käyntejä hauskoissa paikoissa, joten ei hänen elämänsä surkeaa ole. Välillä kyllä ottaa pattiin, että vaikka mukulalle annetaan vaikka ja mitä, niin eipä näytä riittävän vaan lisää pitäisi saada oikein kiukuttelun voimalla.

Ei ole oikea tapa ”olla näkemättä lasta”. Parempi olisi jämäkkyys ja se, että asiat kohdataan.

Se on ihan tarpeeksi jämäkkää, kun lapsi huomaa, että kiukuttelijan seuraa ei kaivata. Siinäpä kohtaa huonon käytöksensä seuraukset. Sitä paitsi hänelle sanotaan suoraan, että kiukuttelu ei ole hyväksyttävää käytöstä, siinä sitä on "kohdattu asia". Minä vien mieluummin roskapussit tai laitan tiskit tai pistän pyykkiä kuin kuuntelen kiukuttelua.

Voisiko kilarien syy olla joku muu - lasta jännittää ja se purkautuu noin, lapsi on epävarma miten tulee toimia, lapsi kuormittuu ylenpalttisista sosiaalisista viesteistä?

Mitä tarkoitat kun kirjoitat, että 12v ei kestänyt sitä, että sinua ja äitiäsi juhlittiin? Mitä hän sitten oikein sanoi ja teki? Oliko joku muu asia pielessä tuona päivänä? Miten lapsi itse selitti asian, jos kävitte sitä myöhemmin läpi?

Annat kunnolla selkään niin oppii olemaan. Remmiä persiille.

Vierailija kirjoitti:

Mitä seurauksia hänen huonolla läytöksellään on? Jos ei mitään/pelkkää keskustelua asiasta, niin eihän mikään motivoi lasta muuttamaan käytöstään. Minä kieltäisin juhliin osallistumisen kunnes oppii käyttäytymään. Paras asettaa kunnon rajat nyt, teini-ikä edessä. Kyllä se klisee on totta, että rajat on rakkautta. Nykyään vanhemmat ei uskalla olla tiukkoja, haluavat olla kavereita. Se on pelkurin ja laiskurin tie. Lapsi tarvitsee vanhemman.

Mutta jos pidät murkulle rajoja, saatat saada kasvatus- tai SOS.ja terv.alan ihmisen kimppuusi, koska heidän nökemyksen mukana saatat rajoittaa lapsesi itsemääräämisoikeutta! Hyvänä esimerkkinä, jos infektio-osastolla ja lapsellesi tuodaan päivittäin limuja ja karkkeja tai vastaavaa, jotka Mirkku totta kai haluaa kun kerta oikein sairaanhoitaja tarjoaa. Äitinä olet kauhusta kankea ja yrität kieltää, kun niitä vain tulee ja tulee. Miten se lapsesi keho ne kestää? Ai joo, lapsella oikeus omaan kehoonsa jne...

Saakohan sitten pelaamista tai kännykän käyttö aamuyöhön asti ympäri vuorokauden rajoittaa? Olen luullut, että vanhemmilla on vastuu ja myös oikeus huolehtia lapsistaan ja se ohittaa jonkun sh halun miellyttää ja ohjata epäterveisuin tottumuksiin. Kyllä on puurot ja vellit kohta sekaisin kaikilla.

Kyllä 12-vuotiaan on jo aika opetella tällaisia tilanteita. Hän on ensi lukuvuonna yläkoulussa! Siellä hän joutuu naurunalaiseksi,jos käyttäytyy kuvatulla tavalla. Nyt siellä kotona kasvatuskeskusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu siitä, että olet yksinhuoltaja. Lapsi purkaa pahan olonsa sinuun, koska osaat ottaa sen vastaan. Hän käyttäytyisi paremmin, jos juhliin tulisi joku muukin lähipiirin henkilö "viettämään" sitä hänen kanssaan. Eli isä/ukki tai joku miespuolinen läheinen, että me juhlitaan nyt äitejä, lauletaanko niille, nyt voitais keittää niille kahvit, sitten me voitas käydä niille ostamassa kukat jne. yhteistä puuhastelua. Pienen serkun juhlissa häntä harmittaa, kun hän näkee, että serkulla on isä ja hänellä ei ja se vituttaa. Asiaan ei ole korjausta, tilanne olisi sama, vaikka miehesi olisi kuollut ja lapsi olisi orpo. Ihmislasta ei ole tehty viettämään koko ikäänsä pelkän äidin seurassa, koska ihminen on laumaeläin ja vieläpä pariuskollinen laumaeläin eli parisuhde on lapsen koti, ei yh-äiti. Älä ainakaan rankaise lasta yhtään enempää, sano, että ymmärrät häntä ja rakastat. En nyt siis missään nimessä syytä sinua mistään, olet varmaan miewlettömän hyvä äiti, mutta jos haluat tietää, mistä kiikastaa, niin tämä on totuus. Lapsi vain ei itse osaa sitä sanoa. 

Kyllä siellä on miehiäkin paikalla, esim pappa. Valitettavasti luulen, että olet väärässä. Olen itsekin ajatellut asian olevan näin ja ymmärtänyt lasta. Mutta se on vain pahentanut tilannetta. Lapsi kaipaa rajoja.

Ap