Tuntuu että oon vaan tuhlannut tähän menneisen elämäni
Ei ole kumppania, ei ole kavereita, en osaa luoda ihmissuhteita, koulut käyty päin mäntyä, pskahommia riittää jotka kuluttavat ja vievät mielialaa entisestään, yritän eteenpäin mutta joka vuosi sakkaa ja epäonnistun.
Sitten vielä tuli korona, jonka vuoksi ei pääse melkein mihinkään ja harrastuksetkin tauolla, tuntuu ettei tämä lopu ikinä ja kaikki unelmat ja suunnitelmat ovat murskana. Epätoivo ja asian välttely kasvaa vain päivä päivältä. En oikein tiedä mitä tekisin, miten pääsisin eteenpäin?
Kommentit (24)
No et sinä ole mitään tuhlannut. Minä tuhlasin vuosia väärän puolison takia, kun tyhmänä, kun en saanut lopetettua suhdetta ajoissa.
Otan osaa. Korona pilasi mun elämän täysin. Voiko vi..... kuolla?
Se ei ole tuhlattu, mistä on jotain opittu.
Jos jatkuvasti epäonnistut, se kertoo siitä, että tavoitteesi ovat liian isoina kokonaisuuksina. Jaa ne pienempiin palasiin ja yritä vähemmän kerrallaan. Onnistut useammin ja pääset lopulta pidemmälle, vaikka vähän hitaammin kun alkuperäinen suunnitelma.
Menneinen elämä? Teepä sitten tulleiselle jotain.
Vierailija kirjoitti:
Menneinen elämä? Teepä sitten tulleiselle jotain.
No sitä tässä yritetäänkin
No jos sulla ei ole fyysinen ja psyykkinen terveys mennyt vielä niin sulla on vielä toivoa muuttaa asioita paremmaksi toisin kuin vaikka mulla.
Sama juttu täällä ja mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä enemmän alkaa uskoa ettei tästä elämästä mitään tule. Sama se hypätä sillalta tai jotain. Jaksa ainakaa tätä sairasta yhteiskuntaa pyörittää...
Huomenna on aina uusi päivä ja mahdollisuus. Kiinnostuksia ja harrastuksia saa kotiin, someenkin tai somesta. Voit miettiä paperille ideoita ja listoja miten voisi muuttaa elämää paremmaksi, siltä osin kuin mahdollista. Huonot ideat ruksii pois.
Tähänastisen elämäsi?
Olet kun et edes osaa suomea.
Vierailija kirjoitti:
Tähänastisen elämäsi?
Olet kun et edes osaa suomea.
No kiitos vaan.
Jokainen menestynytkin ihminen on kohdannut elämässään vastoinkäymisiä ja haasteita ennen kuin on saavuttanut haluamansa asiat. Toki jotkut pääsevät eteenpäin paljon helpommalla kuin toiset. Se on elämää, se on epäreilua ja niin se vain menee. On kuitenkin harhaluuloa ajatella, että juuri kukaan olisi päässyt tavoitteisiinsa kuin sormia napsauttamalla. Epäonnistumisia mahtuu jokaisen elämään väkisinkin, sinunkin ap, älä siis luovuta! Olet oppinut jotain jokaisesta vastoinkäymisestäsi, vaikka ei aina siltä tuntuisikaan.
Omaan elämääni tyytyväisyyttä on tuonut se, että harrastan juuri niitä asioita, joista nautin. Vietän aikaani tasan niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on luonnollista ja hyvä olla. Karsin muut ihmiset pois, olen mieluummin yksin kuin kuluttavassa, huonossa seurassa, ja vietänkin valtaosan ajastani yksin. Tavoittelen juuri niitä asioita, jotka minua kiinnostavat enkä niitä, joita minulta odotetaan. Kun tekee juuri niitä juttuja, joista itse nauttii, niin lopputuloksella ei ole niin paljon väliäkään. Jos epäonnistuu, niin on puhtia yrittää uudelleenkin, koska pitää siitä, mitä yrittää ja tekee. Jos taas väkisin hampaat irvessä tai puolikiinnostuneesti hällä väliä -asenteella esimerkiksi etsii suhdetta, harrastaa, opiskelee jotain muiden hyväksynnän ja odotusten takia, niin tuntuu koko ajan siltä kuin epäonnistuisi. Silloinkin kun menee eteenpäin.
Tämä ei ollut nyt suunnattu pelkästään ap:lle vaan kaikille muillekin, jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä. Monet eivät oikeasti tee sitä, mitä itse haluavat, eivät edes vapaa-ajallaan. Eivät usein edes tiedä, mitä itse oikeasti haluavat, koska elävät niin paljon perheensä, kaveripiirinsä, yhteiskunnan jne. ajatusten ja odotusten kautta. Kannattaa pitkällisesti ja tarkoin pohtia, mitä itse tosissaan haluaa. Enkä nyt siis kannusta hylkäämään omaa työtä, opiskeluja tai perhettä tältä istumalta, mutta kannattaa lisätä elämään asioita, joista todella pitää ja joita tekee vain itsensä eikä kenenkään muun takia.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen menestynytkin ihminen on kohdannut elämässään vastoinkäymisiä ja haasteita ennen kuin on saavuttanut haluamansa asiat. Toki jotkut pääsevät eteenpäin paljon helpommalla kuin toiset. Se on elämää, se on epäreilua ja niin se vain menee. On kuitenkin harhaluuloa ajatella, että juuri kukaan olisi päässyt tavoitteisiinsa kuin sormia napsauttamalla. Epäonnistumisia mahtuu jokaisen elämään väkisinkin, sinunkin ap, älä siis luovuta! Olet oppinut jotain jokaisesta vastoinkäymisestäsi, vaikka ei aina siltä tuntuisikaan.
Omaan elämääni tyytyväisyyttä on tuonut se, että harrastan juuri niitä asioita, joista nautin. Vietän aikaani tasan niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on luonnollista ja hyvä olla. Karsin muut ihmiset pois, olen mieluummin yksin kuin kuluttavassa, huonossa seurassa, ja vietänkin valtaosan ajastani yksin. Tavoittelen juuri niitä asioita, jotka minua kiinnostavat enkä niitä, joita minulta odotetaan. Kun tekee juuri niitä juttuja, joista itse nauttii, niin lopputuloksella ei ole niin paljon väliäkään. Jos epäonnistuu, niin on puhtia yrittää uudelleenkin, koska pitää siitä, mitä yrittää ja tekee. Jos taas väkisin hampaat irvessä tai puolikiinnostuneesti hällä väliä -asenteella esimerkiksi etsii suhdetta, harrastaa, opiskelee jotain muiden hyväksynnän ja odotusten takia, niin tuntuu koko ajan siltä kuin epäonnistuisi. Silloinkin kun menee eteenpäin.
Tämä ei ollut nyt suunnattu pelkästään ap:lle vaan kaikille muillekin, jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä. Monet eivät oikeasti tee sitä, mitä itse haluavat, eivät edes vapaa-ajallaan. Eivät usein edes tiedä, mitä itse oikeasti haluavat, koska elävät niin paljon perheensä, kaveripiirinsä, yhteiskunnan jne. ajatusten ja odotusten kautta. Kannattaa pitkällisesti ja tarkoin pohtia, mitä itse tosissaan haluaa. Enkä nyt siis kannusta hylkäämään omaa työtä, opiskeluja tai perhettä tältä istumalta, mutta kannattaa lisätä elämään asioita, joista todella pitää ja joita tekee vain itsensä eikä kenenkään muun takia.
Hyvin kirjotettu, mutta ei vaan jaksa enää yrittää. Elämä on ohi omalta osalta.
Älä stressaa, asiat etenee omalla painollaan.
Yksi asia mikä ei ainakaan auta, on tällä palstalla vietetty aika.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä ei ainakaan auta, on tällä palstalla vietetty aika.
Itseasiassa auttaa kun voi purkaa pahanolon tänne. Ja mukavampaa on, jos muutkin pahoittaa mielen.
Mutta jos nyt et mene junan alle, ja korona loppuu vuoden sisällä, saat kivan työtarjouksen ensi talvena ja kaupan kassajonossa silmäsi kohtaavat maailman ihanimmat toiset silmät vuoden päästä keväällä, niin silloin olet tyytyväinen ratkaisuusi.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos nyt et mene junan alle, ja korona loppuu vuoden sisällä, saat kivan työtarjouksen ensi talvena ja kaupan kassajonossa silmäsi kohtaavat maailman ihanimmat toiset silmät vuoden päästä keväällä, niin silloin olet tyytyväinen ratkaisuusi.
En usko tämmösiin fantasioihin enää. Ei tällä ruholla löydä muuta kuin sääliviä katseita. Ja nyt kun mainitsit niin junan alle jääminen vois olla aika rentouttava tapa poistua.
Up