Miten hyväksyä itsensä isompana?
Minulla on ollut syömishäiriöoireita melkein kymmenen vuotta. Viimeisimmän vuoden olen taistellut niitä vastaan ja nyt koen olevani parantunut fyysisesti, henkinen puoli vie vielä aikansa. Ehkä koko loppuelämänkin. Tunnen olevani jättiläinen. Jotkut naiset ovat todella siroja, hoikkia ja lyhyitä. Itse olen pitkä ja nyt normaalipainoinen. Monet miehet ovat minua pienempiä. En tunne oloani hyväksi tai sosiaalisesti hyväksytyksi. Mietin, että pitäisikö aloittaa laihduttaminen? Ennen olin hoikka ja onnellinen, näin jostain syystä siis ajattelen. En ollut onnellinen, mutta en koe olevani nytkään.
Kommentit (18)
Tosi hieno juttu, että olet päässyt fyysisesti paremmalle puolelle sairautesi kanssa! :) Henkinen puoli on usein se hankalampi työstettävä ja siitähän se loppujen lopuksi onkin kiinni. Toivottavasti saat tarpeeksi tukea prosessiin.
Kerroit, että olet pitkä? Pituudellesi et voi mitään eli pienemmäksi et itseäsi saa muutettua. Olet upea juuri tuollaisena kuin olet! Normaalipaino on hyvä asia ja laihduttamaan en sinuna lähtisi, ettei sairauskierre lähde uudelleen syvenemään. Olet tehnyt paljon töitä päästäksesi nykytilanteeseen, muista olla kiltti itsellesi. Olet kehut ansainnut!
Aloituksen tekeminen asiasta av:lle joka päivä ei todennäköisesti auta sinua.
Kehottaisin ensimmäiseksi hakemaan ihan ammatillista apua. Jos jokin asia saa näin ison otteen elämästä, että ajatukset kiertävät sen ympärillä jatkuvasti, tarvitsee terapiaa. Se voi olla tosi hyvä kokemus, kokeile!
Toiseksi kehottaisin tekemään asioita, joista nautit. Listaa paperille niitä asioita, mistä pidät, olit mitkä kokoinen tahansa. Keskity niiden tekemiseen ja hanki niistä sisältöä elämääsi. Jos pidät kävelyistä metsässä, keskity nauttimaan niistä hetkistä. Tai jos pidät elokuvista, ala pitämään esimerkiksi elokuvapäiväkirjaa, jonne kirjaat katsomasi elokuvat ja ajatuksiasi niistä.
Kolmanneksi tee pieniä parannuksia. Ota viikko kerrallaan ja päätä, että tällä viikolla jatkat samaan malliin, mutta juot enemmän vettä päivittäin. Se on jo iso juttu. Seuraavalla viikolla jatkat veden juomista, mutta otat lisäksi toisen tavoitteen. Se voi olla vaikka se, että syöt pikaruokaa vain joka toinen päivä, jos olet tähän mennessä syönyt joka päivä. Kolmannella viikolla päätät korvata sokerilimsan sokerittomalla jne. Ole jokaisesta pienestäkin asiasta ylpeä!
Ja sitten se totuus siitä, mitä on onnellisuus. Moni amerikkalaisesta Suurin pudottaja -ohjelmaan osallistujista on todennut, että ei heistä lopulta tullut sen onnellisempia pienempänä kuin isompanakaan. Siksi juuri tämä päivä on tärkeä. Yritä olla ajattelematta, että laihempana olisit varmasti onnellisempi, koska et voi tietää sitä varmaksi. Onnellisuus on vaikea asia, eikä se ole riippuvainen kiloista. Minä olen hoikka, enkä kovin onnellinen. Kilot eivät kerro mitään siitä, millainen ihminen olet sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen tekeminen asiasta av:lle joka päivä ei todennäköisesti auta sinua.
Kehottaisin ensimmäiseksi hakemaan ihan ammatillista apua. Jos jokin asia saa näin ison otteen elämästä, että ajatukset kiertävät sen ympärillä jatkuvasti, tarvitsee terapiaa. Se voi olla tosi hyvä kokemus, kokeile!
Toiseksi kehottaisin tekemään asioita, joista nautit. Listaa paperille niitä asioita, mistä pidät, olit mitkä kokoinen tahansa. Keskity niiden tekemiseen ja hanki niistä sisältöä elämääsi. Jos pidät kävelyistä metsässä, keskity nauttimaan niistä hetkistä. Tai jos pidät elokuvista, ala pitämään esimerkiksi elokuvapäiväkirjaa, jonne kirjaat katsomasi elokuvat ja ajatuksiasi niistä.
Kolmanneksi tee pieniä parannuksia. Ota viikko kerrallaan ja päätä, että tällä viikolla jatkat samaan malliin, mutta juot enemmän vettä päivittäin. Se on jo iso juttu. Seuraavalla viikolla jatkat veden juomista, mutta otat lisäksi toisen tavoitteen. Se voi olla vaikka se, että syöt pikaruokaa vain joka toinen päivä, jos olet tähän mennessä syönyt joka päivä. Kolmannella viikolla päätät korvata sokerilimsan sokerittomalla jne. Ole jokaisesta pienestäkin asiasta ylpeä!
Ja sitten se totuus siitä, mitä on onnellisuus. Moni amerikkalaisesta Suurin pudottaja -ohjelmaan osallistujista on todennut, että ei heistä lopulta tullut sen onnellisempia pienempänä kuin isompanakaan. Siksi juuri tämä päivä on tärkeä. Yritä olla ajattelematta, että laihempana olisit varmasti onnellisempi, koska et voi tietää sitä varmaksi. Onnellisuus on vaikea asia, eikä se ole riippuvainen kiloista. Minä olen hoikka, enkä kovin onnellinen. Kilot eivät kerro mitään siitä, millainen ihminen olet sisältä.
Itse olen ollut lihava ja hoikka. Hoikkana elämä ei ollut parempaa ja opin todenteolla vihaamaan ihmisiä. Mutta lihavana kanssaihmiset kohtelivat jatkuvasti huonommin. Se ero on aivan käsittämätön. Lihavia ei pidetä edes ihmisinä ja sellainen, joka on ollut koko ikänsä lihava, ei välttämättä edes havaitse sitä eroa.
Ei paino ole ihmisarvon mitta. Älä anna kohdella itseäsi huonosti painosta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen tekeminen asiasta av:lle joka päivä ei todennäköisesti auta sinua.
Kehottaisin ensimmäiseksi hakemaan ihan ammatillista apua. Jos jokin asia saa näin ison otteen elämästä, että ajatukset kiertävät sen ympärillä jatkuvasti, tarvitsee terapiaa. Se voi olla tosi hyvä kokemus, kokeile!
Toiseksi kehottaisin tekemään asioita, joista nautit. Listaa paperille niitä asioita, mistä pidät, olit mitkä kokoinen tahansa. Keskity niiden tekemiseen ja hanki niistä sisältöä elämääsi. Jos pidät kävelyistä metsässä, keskity nauttimaan niistä hetkistä. Tai jos pidät elokuvista, ala pitämään esimerkiksi elokuvapäiväkirjaa, jonne kirjaat katsomasi elokuvat ja ajatuksiasi niistä.
Kolmanneksi tee pieniä parannuksia. Ota viikko kerrallaan ja päätä, että tällä viikolla jatkat samaan malliin, mutta juot enemmän vettä päivittäin. Se on jo iso juttu. Seuraavalla viikolla jatkat veden juomista, mutta otat lisäksi toisen tavoitteen. Se voi olla vaikka se, että syöt pikaruokaa vain joka toinen päivä, jos olet tähän mennessä syönyt joka päivä. Kolmannella viikolla päätät korvata sokerilimsan sokerittomalla jne. Ole jokaisesta pienestäkin asiasta ylpeä!
Ja sitten se totuus siitä, mitä on onnellisuus. Moni amerikkalaisesta Suurin pudottaja -ohjelmaan osallistujista on todennut, että ei heistä lopulta tullut sen onnellisempia pienempänä kuin isompanakaan. Siksi juuri tämä päivä on tärkeä. Yritä olla ajattelematta, että laihempana olisit varmasti onnellisempi, koska et voi tietää sitä varmaksi. Onnellisuus on vaikea asia, eikä se ole riippuvainen kiloista. Minä olen hoikka, enkä kovin onnellinen. Kilot eivät kerro mitään siitä, millainen ihminen olet sisältä.
En juo limsoja tai syö pikaruokaa. Syön nyt "normaalia" ruokaa ja tiedän kyllä, miten laihduttaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei paino ole ihmisarvon mitta. Älä anna kohdella itseäsi huonosti painosta riippumatta.
Ei olekaan enkä ketään muutakaan määritä painon perusteella millään tavalla ihmisenä. Paitsi itseni. En tiedä miksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei paino ole ihmisarvon mitta. Älä anna kohdella itseäsi huonosti painosta riippumatta.
Ei olekaan enkä ketään muutakaan määritä painon perusteella millään tavalla ihmisenä. Paitsi itseni. En tiedä miksi.
Ap
Voisinpa auttaa jotenkin. Itse luulin, että elämä loppuu ylipainoon. Enimmillään olen ollut 35 kiloa ylipainoinen, eikä sillä ollutkaan mitään vaikutusta. Arvostan itseäni, eikä muiden mielipiteillä ole merkitystä. Olet edelleen sama ihminen kuin hoikkanakin, joten miksi halveksua tai hävetä itseään?
En tiedä.. mulla ollut syömishäiriö mut mieshän ei siitäkään piittaa.. sen kun vaan haukkuu painoani.
Siitäkin vaan haukkuu ja syyttää kun mulla oli anoreksia.. ei mitään myötätuntoa heru.
Vierailija kirjoitti:
Ei paino ole ihmisarvon mitta. Älä anna kohdella itseäsi huonosti painosta riippumatta.
En vaan kelpaa. Aina kaikki ihmiset huomauttaa painostani vaikka en ole kysynyt heidän mielipiteitä siitä enkä heidän painoonsa puutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei paino ole ihmisarvon mitta. Älä anna kohdella itseäsi huonosti painosta riippumatta.
Ei olekaan enkä ketään muutakaan määritä painon perusteella millään tavalla ihmisenä. Paitsi itseni. En tiedä miksi.
Ap
Voisinpa auttaa jotenkin. Itse luulin, että elämä loppuu ylipainoon. Enimmillään olen ollut 35 kiloa ylipainoinen, eikä sillä ollutkaan mitään vaikutusta. Arvostan itseäni, eikä muiden mielipiteillä ole merkitystä. Olet edelleen sama ihminen kuin hoikkanakin, joten miksi halveksua tai hävetä itseään?
Minullakin oli vaihe, kun olisin tappanut itseni, jos olisin ollut tämänpainoinen. Kuulostaa joidenkin korvaan varmaan naurettavalta, mutta...
Ap
Miksi porukka jankkaa painonpudotuksesta, kun ap ihan selvästi aloituksessaan kertoo olevansa normaalipainoinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen tekeminen asiasta av:lle joka päivä ei todennäköisesti auta sinua.
Kehottaisin ensimmäiseksi hakemaan ihan ammatillista apua. Jos jokin asia saa näin ison otteen elämästä, että ajatukset kiertävät sen ympärillä jatkuvasti, tarvitsee terapiaa. Se voi olla tosi hyvä kokemus, kokeile!
Toiseksi kehottaisin tekemään asioita, joista nautit. Listaa paperille niitä asioita, mistä pidät, olit mitkä kokoinen tahansa. Keskity niiden tekemiseen ja hanki niistä sisältöä elämääsi. Jos pidät kävelyistä metsässä, keskity nauttimaan niistä hetkistä. Tai jos pidät elokuvista, ala pitämään esimerkiksi elokuvapäiväkirjaa, jonne kirjaat katsomasi elokuvat ja ajatuksiasi niistä.
Kolmanneksi tee pieniä parannuksia. Ota viikko kerrallaan ja päätä, että tällä viikolla jatkat samaan malliin, mutta juot enemmän vettä päivittäin. Se on jo iso juttu. Seuraavalla viikolla jatkat veden juomista, mutta otat lisäksi toisen tavoitteen. Se voi olla vaikka se, että syöt pikaruokaa vain joka toinen päivä, jos olet tähän mennessä syönyt joka päivä. Kolmannella viikolla päätät korvata sokerilimsan sokerittomalla jne. Ole jokaisesta pienestäkin asiasta ylpeä!
Ja sitten se totuus siitä, mitä on onnellisuus. Moni amerikkalaisesta Suurin pudottaja -ohjelmaan osallistujista on todennut, että ei heistä lopulta tullut sen onnellisempia pienempänä kuin isompanakaan. Siksi juuri tämä päivä on tärkeä. Yritä olla ajattelematta, että laihempana olisit varmasti onnellisempi, koska et voi tietää sitä varmaksi. Onnellisuus on vaikea asia, eikä se ole riippuvainen kiloista. Minä olen hoikka, enkä kovin onnellinen. Kilot eivät kerro mitään siitä, millainen ihminen olet sisältä.
Itse olen ollut lihava ja hoikka. Hoikkana elämä ei ollut parempaa ja opin todenteolla vihaamaan ihmisiä. Mutta lihavana kanssaihmiset kohtelivat jatkuvasti huonommin. Se ero on aivan käsittämätön. Lihavia ei pidetä edes ihmisinä ja sellainen, joka on ollut koko ikänsä lihava, ei välttämättä edes havaitse sitä eroa.
Sama, kokemusta kummastakin. Huonompaa käytöstä saanut :(
Tiedän tunteen ap, on inhottavaa tuntea itsensä isoksi. Itse olen sirorakenteinen ja ollut aina hoikka mutta parin viime vuoden aikana painoa pk päässyt kertymään vähän liikaa ja tunnen itseni jättiläiseksi. Tuntuu, että kaikki muut naiset ovat minua hoikempia, lyhyempiä ja pienempiä. Inhoan tätä korsto fiilistä. Olen 164 cm eli en hirveän pitkä mutta tunnen itseni pitkäksi ja painoa on nyt yli 70 kg niin olen jättiläinen. Pakko laihduttaa kun en kestä tätä fiilistäm Tsemppiä sinulle ap.
Kerron sinulle asian, jonka ei pitäisi olla yllätys: miehet pitävät aivan kaikenkokoisista naisista.
Eivät tietenkään kaikki miehet, mutta miehiä on niin erilaisia ja monenlaisista naisista pitäviä, että aivan varmasti moni mies olisi superonnellinen sinusta.
Esimerkiksi itse olen lyhyehkö ja laihahko mies, mutta olen useamman kerran ollut onnettomasti ihastunut naiseen, jotka ovat olleet minua huomattavasti isompia.
Olen yrittänyt lähestyä heistä kahta, mutta tulin torjutuksi.
Toinen heistä kertoi, että olen todella mukava, hyvän näköinen, hauska ja nattii seurastani, mutta ei voisi ikinä alkaa seurustelemaan kanssani, koska olemme niin erikokoisia. Hän ei olisi nähnyt suhteellamme tulevaisuutta.
Tämä mursi sydämeni pitkäksi ajaksi.
Tiedätkö, ap, voisit tehdä jonkun miehen todella onnelliseksi, jos vain unohtaisit sellaisen pinnallisen asian kuin kokoero.
Muistuta itseäsi että sillä mitä muut ajattelevat sinusta ei ole väliä. Sillä on vain ja oikeasti väliä mitä itse ajattelet itsestäsi. Sinun kuuluu olla itsesi paras ystävä, kannustaja, valmentaja, puolustaja. Älä enää ikinä mollaa itseäsi vaan puhu mielessäsi kauniita iloa tuottavia ajatuksia itsestäsi. Jos et millään voi hyväksyä itsessäsi jotain, jätä se huomiotta ja keskity asioihin mitkä hyväksyt. Muutenkin kannattaa ulkonäkö jättää enemmän takavasemmalle huomioinnissa ja keskittyä muihin mukaviin iloa tuottaviin tekemisiin/asioihin. Rakasta itseäsi niin kuin se olisi tärkein asia elämässäsi, koska niin se onkin. Elämänlaatusi on täysin verrannollinen siihen kuinka paljon rakastat/hyväksyt itsesi. Olen oppinut tämän viisaimmilta. 💗🤗
up