Ovatko asperger tai ADHD-naiset ja miehet yleensä kiinnostuneita taiteesta?

Osa on, osa ei. Jotkut tykkää junista. On kiva katsella aikatauluja ja miten junat kulkee.

Taiteesta, tieteestä, historiasta, teknologiasta, koodauksesta, pelaamisesta ja urheilusta. Riippuu paljon yksilöstä, mutta vähintään on yksi erityiskiinostuksen kohde johon tämä on syventynyt. Esimerkiksi Matti Nykäselle se oli talviurheilu ja mäkihyppy.

Kaikesta maan ja taivaan välillä.

Musiikista, kirjallisuudesta ja maalaustaiteesta. Juuri mikään muu elämässä ei sitten kiinnostakaan.

Eikö ne yleensä ole jotain outoja mielenkiinnonkohteita? Eikö neurotyypillisetkin voi olla yleisesti kiinnostuneita taiteesta ja harrastaa piirtämistä vaikka? Esim kaikki taidemaalarit ole kumpiakaan näistä

Miksi kartat, niiden katselu ja opettelu liittyvät näihin? Eikö ei nepsytkin voi näitä harrastaa?

Up

Tottakai. Taiteilijoita, muusikoita jne

Oi kyllä. Mä rakastan musikaaleja, vaikka itse en osaa tanssia ja laulaa yhtään. Nautin suuresti siitä, että jotkut muut osaa. Perehdyn huolellisesti taustoihin ja saatan katsoa ja kuunnella kuukauden putkeen yhtä ja samaa musikaalia, kun joku kolahtaa kunnolla.

En tiedä. Itse ainakin olen ja olen epäillyt olevani Asperger. Ehkä lievä sellainen. Minulla on tosi tarkka värisilmä.

Mä ainakin rakastan heraldiikkataidetta Suomessa ja maailmalla. T: asperger nuorimies

Nää on vaan pieniä poikkeuksia aivojen toiminnassa, diagnoosi itsessään ei vaikuta siihen mistä kukakin pitää.

Eli vaakunataidetta.

T: edellisen viestin kirjoittaja

Eli vaakunataidetta.

T: edellisen viestin kirjoittaja

Yleisesti joku yksi asia saa paljon huomiota, ja siihen laitetaan paljon aikaa. Tutkitaan monesta näkökulmasta asiaa. Kuvataidetta vaikkapa kuvanveiston, maalauksen tai valokuvauksen näkökulmasta.

Oho nyt tuli monta viestiä peräkanaa.:-D

T: se vaakunahullu asperger nuorimies

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Itse ainakin olen ja olen epäillyt olevani Asperger. Ehkä lievä sellainen. Minulla on tosi tarkka värisilmä.

Minäkin olen kiinnostunut väreistä. Olen tutkinut värin materiaalisuutta, väriä aallonpituuksina, ja värin psykologisia ja kulttuurisia ominaisuuksia.

Välillä kyllä tuntuu, että olen unohtanut kaiken oppimani. Ehkä myös tahallani pyrin poisoppimaan, jotta olisin kuin tyhjä kirja.

Olen filosofinen asperger: kaikessa pitää olla jing ja jang. Tyhjä ja täysi, auki ja kiinni, suru ja ilo jne. Pyrin luomaan optimaaliset olosuhteet tälle filosofialle elämässäni. Tyyliin jos ostan jonkun tavaran, annan toisen pois.

Taiteessa ja taiteellisuudessa on viime kädessä kysymys heittäytymisestä, analyyttisyydestä luopumisesta. Tarkka värien analysointi on eri asia kuin taiteellisuus. Taide on viime kädessä tunteiden välittämistä.

Aspergerilla, joka ei luontevasti osoita tunteitaan esimerkiksi ilmeillä, voi taide tarjota upean reitin tunteiden ilmaisuun.

Joo ne tekee tageja joka paikkaan.