Millaisista naisista naiset pitävät "vaistomaisesti"?

? Mukavista joiden kanssa on hauskaa. Ilkeilijät ei kiinnosta.

Olen muodokas, lesbo/pan, nyt suhteessa, aiemmin pitkään yksin/epäselvässä tilanteessa, epävarmat tulot, tavallisen näköinen naamasta.

Minulla on aina ollut useampi hyvä ystävä, joista moni naisia. En usko, että yllä luetellut ominaisuudet vaikuttavat. Pidän ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

? Mukavista joiden kanssa on hauskaa. Ilkeilijät ei kiinnosta.

Mutta jos on kaksi yhtä mukavaa, niin onko sellainen hyvännäköinen ja varattu toivotumpaa kaveriseuraa? Mikä tekee ihmisestä mukavan? Ilmeisesti empaattisuus, kohteliaisuus, älykkyys, yleissivistys jne.?

Viihdyin välittömästi työkaverini seurassa ja meistä tuli nopeasti kaverit. Hän on ihan kivannäköinen mutta ei klassisen kaunispiirteinen, asuu kaupungin vuokratalossa ja on lesbo (nuo kaksi viimeistä asiaa selvisivät sitten vähitellen, kun tutustuimme paremmin). Edellinen työkaveri, jonka kanssa "kohtasivat kemiat" niin että ystävystyimme työn ulkopuolellakin, oli (on) kaunis, asuu Saton tms vuokratalossa, avoliitossa miehensä ja lapsensa isän kanssa.

Avaus on tietysti taas yksi trollaus lisää tälle palstalle, mutta sen verran outo, että vastasin huvikseni.

Samankaltaisuus usein viehättää niin pari- kuin ystävyyssuhteita solmittaessa.

Ap on trolli tai autisti (tai muuten sosiaalisesti uuvelo).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

? Mukavista joiden kanssa on hauskaa. Ilkeilijät ei kiinnosta.

Mutta jos on kaksi yhtä mukavaa, niin onko sellainen hyvännäköinen ja varattu toivotumpaa kaveriseuraa? Mikä tekee ihmisestä mukavan? Ilmeisesti empaattisuus, kohteliaisuus, älykkyys, yleissivistys jne.?

Miksi kahdesta mukavasta pitäisi ylipäänsä valita toinen tai pitää häntä toivotumpana? Ihminen viihtyy sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa "kemiat kohtaavat". Temperamentti on yksi keskeinen asia. Itse pidän ihmisistä, jotka ovat nopeita, spontaaneja, innostuvat nopeasti uusista asioista, älykkäitä, sivistyneitä, puheliaita, avoimia ja huumorintajuisia. Ja kääntäen: en viihdy ihmisten seurassa, jotka ovat hiljaisia, verkkaisia, tiukan asiallisia, totisia, ujoja tai sulkeutuneita.

Sellaisista, joiden kanssa on helppo jutella, ovat avoimia, jotka myös kuuntelevat. Voi olla samoista asioista kiinnostuneita tai sitten joku aivan erilainen juttu. Vuorovaikutushan se on a ja o, joidenkin kanssa on helppo jutella.

Omat ystäväni ovat samoja ikiä kuin minä, ts suurin piirtein samaa ikäluokkaa. Eihän se ulkonäkö ole millään tavalla tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

? Mukavista joiden kanssa on hauskaa. Ilkeilijät ei kiinnosta.

Mutta jos on kaksi yhtä mukavaa, niin onko sellainen hyvännäköinen ja varattu toivotumpaa kaveriseuraa? Mikä tekee ihmisestä mukavan? Ilmeisesti empaattisuus, kohteliaisuus, älykkyys, yleissivistys jne.?

Se jonka kanssa synkkaa paremmin on toivotumpaa seuraa, ihan sama miltä näyttää tai onko varattu. Mukava ihminen mm ottaa muut huomioon.

Vierailija kirjoitti:

? Mukavista joiden kanssa on hauskaa. Ilkeilijät ei kiinnosta.

Avoin, huomaavainen, ystävällinen, hauska, positiivinen, hyvä kuuntelemaan. Tällaista naisista itse tykkään, mulla on aina ollut melko paljon kavereita ja helppo tutustua uusiin ihmisiin. En tunne halua tutustua hirveän ”räväköihin” itsekkään oloisiin, negatiivisiin tyyppeihin jotka kovaan ääneen julistaa omia totuuksiaan.

Toisaalta (kahdestaan) kovin hiljainen tyyppi on jotenkin hankala koska sillon joutuu itse vetämään keskustelua eteenpäin, tykkään keskustelusta ja mielellään juttelen ja vastavuoroisesti kuuntelen hyvinkin syvällisiä juttuja kun hetki on sopiva. Inhoan sellaisia ihmisiä jotka pystyy puhumaan vaan säästä tai jostain ostoksistaan... Isommassa seurueessa on mun mielestä luonnollista olla hiljaisempi.

Levollisista ja mutkattomista. Sama koskee miehiä. En ole ihmisrakas, joten tuo on oikeastaan ainoa tyyppi josta pidän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

? Mukavista joiden kanssa on hauskaa. Ilkeilijät ei kiinnosta.

Mutta jos on kaksi yhtä mukavaa, niin onko sellainen hyvännäköinen ja varattu toivotumpaa kaveriseuraa? Mikä tekee ihmisestä mukavan? Ilmeisesti empaattisuus, kohteliaisuus, älykkyys, yleissivistys jne.?

Miksi se hyvännäköisyys ja varattu henkilö ovat nuo painotuksesi? Mihin nuo kysymyksesi liittyvät?

Itselläni on ystävissä sinkkuja, parisuhteessa olevia, lesboja. Osaan olen tutustunut jo opiskeluaikoina, osa ihan lapsuudesta tuttuja ja osa työelämän kautta tulleita. Yleensä ovat jotenkin saman henkisiä, avoimia, luotettavia. Aivan tavallisen näköisiä ihmisiä, mutta ehkä se ulkonäkö ja vaatteet eivät ole näiden ystävienikään puheissa se ykkösasia.

Millaisia ystäviä sinulla on ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

? Mukavista joiden kanssa on hauskaa. Ilkeilijät ei kiinnosta.

Mutta jos on kaksi yhtä mukavaa, niin onko sellainen hyvännäköinen ja varattu toivotumpaa kaveriseuraa? Mikä tekee ihmisestä mukavan? Ilmeisesti empaattisuus, kohteliaisuus, älykkyys, yleissivistys jne.?

Miksi se hyvännäköisyys ja varattu henkilö ovat nuo painotuksesi? Mihin nuo kysymyksesi liittyvät?

Itselläni on ystävissä sinkkuja, parisuhteessa olevia, lesboja. Osaan olen tutustunut jo opiskeluaikoina, osa ihan lapsuudesta tuttuja ja osa työelämän kautta tulleita. Yleensä ovat jotenkin saman henkisiä, avoimia, luotettavia. Aivan tavallisen näköisiä ihmisiä, mutta ehkä se ulkonäkö ja vaatteet eivät ole näiden ystävienikään puheissa se ykkösasia.

Millaisia ystäviä sinulla on ap?

Ystäväni ovat joko teiniajoiltani peräisin tai sitten joitain miehiä, joiden kanssa chattailen (nuo miehet ovat joskus olleet kiinnostuneita muussa mielessä, mutta ovat jääneet kavereiksi).

Itse en mieti muiden ulkonäköä, mutta hieman jännitän, jos nainen on todella kaunis, kun pidän sellaisia jotenkin sellaisina superolentoina, jotka eivät ehkä haluaisi alentua seuraani. Tosin eivät sellaiset todella kauniit naiset ole koskaan hakeutuneet seuraani edes ainakaan lukioaikojen jälkeen.

Tuo painotus liittyy siihen, että oletan varattujen ja hyvännäköisten olevan jotenkin parempaa "tasoa" ja siksi siis vaikuttavan asiaan. Siis jotkut varatut eivät ehkä halua jonkun sinkun seuraa, kun ajattelevat, että sinkkuus on jotenkin säälittävää tms.

Kokemukseni mukaan muut naiset suhtautuvat ikävästi naiseen, joka näyttää heistä siltä että on miesten silmissä suosittu, riippumatta siitä, onko näissä mielikuvissa mitään perää.

En nyt ihan hahmota, miksi ei voisi ystävystyä useanman ihmisen kanssa yhtä aikaa. Tai mitä ihmeen merkitystä ystävyyssuhteessa on toisen muodokkuudella. Parisuhteessa toki, mutta nyt ei siis puhuta kaiketi seksistä.

Tykkään ja ystävystyn sellaisten ihmisten kanssa, joita pidän avoimina ja aitoina, huumorintajuisina, empaattisina ja sivistyneinä. Ihmisenä ei tarvitse olla täydellinen, en minäkään ole, mutta peruskäytöstavat pitää olla ja kiinnostusta minua kohtaan sen verran, että kuuntelee myös vuorollaan minua, eikä paasaa vain omia asioitaan.

Mikään taukoamaton puhemylly ei tarvitse olla. Mutta sanavalmius ja kyky tarkastella asioita usealta kantilta ovat tärkeitä ominaisuuksia. Mustavalkoinen ja ahdasmielinen maailmankuva ovat luotaantyöntäviä ominaisuuksia.

Voin sanoa rehellisesti etten ole mikään kedon kaunein kukkanen, mutta osa ystävistäni on todella kauniita. Ei se saa minua käyttäytymään inhottavasti heitä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan muut naiset suhtautuvat ikävästi naiseen, joka näyttää heistä siltä että on miesten silmissä suosittu, riippumatta siitä, onko näissä mielikuvissa mitään perää.

Ok, itse en ole lainkaan suosittu miesten parissa ja olen muutenkin ujo. Jos olisin suosittu miesten parissa, niin minulla olisi varmasti kumppanikin. Ne miespuoliset kaverini ovat puhtaasti chat-kavereita, eikä sellainen kerro mistään suuremmasta "suosiosta" oikeassa elämässä. Lapsena leikin poikien kanssa enimmäkseen, joten tulen ihan sisarellisesti miesten kanssa toimeen. Millä tavalla vaikutelma suosiosta miesten parissa voisi tulla virheellisesti?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa rehellisesti etten ole mikään kedon kaunein kukkanen, mutta osa ystävistäni on todella kauniita. Ei se saa minua käyttäytymään inhottavasti heitä kohtaan.

Olen itse mukava kaikille ja naispuoliset kaverini ovat ihan ok-näköisiä, ainakin paremmannäköisiä kuin itse olen. Huippukauniita (=missi- tai mallitason tai instabeibetason) naisia en tunne, kun liikun jotenkin erilaisissa piireissä ja jännitän kauniita naisia muutenkin.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan muut naiset suhtautuvat ikävästi naiseen, joka näyttää heistä siltä että on miesten silmissä suosittu, riippumatta siitä, onko näissä mielikuvissa mitään perää.

Ok, itse en ole lainkaan suosittu miesten parissa ja olen muutenkin ujo. Jos olisin suosittu miesten parissa, niin minulla olisi varmasti kumppanikin. Ne miespuoliset kaverini ovat puhtaasti chat-kavereita, eikä sellainen kerro mistään suuremmasta "suosiosta" oikeassa elämässä. Lapsena leikin poikien kanssa enimmäkseen, joten tulen ihan sisarellisesti miesten kanssa toimeen. Millä tavalla vaikutelma suosiosta miesten parissa voisi tulla virheellisesti?

T. Ap

Itselläni on ulkonäössä tai olemuksessa jotain minkä vuoksi muut naiset luulevat että vien heidän miehensä, useimmat ystäväni/tuttuni ovat siis perheellisiä ja itsekin olen. Minulla ei oikeasti ole mitään sellaisia aikeita joista kenenkään pitäisi huolestua mutta useinkin saan osakseni suunnattoman epäluuloista kohtelua muiden naisten taholta. Mielestäni en ole ansainnut sitä mutta jollain lailla olen tottunut siihen. Tuntuu silti aika pahaltakin välillä huomata että joku jota pidin ystävänä näkee minut ensisijaisesti kilpailijana vaikka itselleni ei tulisi mieleenkään alkaa kilpailla suosiosta, mieluummin vetäydyn omiin oloihini.

Nyt täytyy katsoa mikä se alkuperäinen kysymys olikaan. Ahaa. No minua ikäiseni ja muutkin naiset vaistomaisesti pikemminkin välttelevät ja jotkut ovat päätyneet myöhemmin kertomaan syyksi sen, että ulkonäköni heille aiheuttamien paineiden vuoksi he eivät halunneet minua ”samoille apajille” tai ylipäätään kaveerata koska minun näköisiini ei voi luottaa tai jotain sen suuntaista, milloin mitäkin. Jälkeenpäin, vuosikymmenten tuntemisen jälkeen, jotkut ovat myöntäneet erehtyneensä täysin.

Itse pidän hyvin monenlaisista ihmisistä kunhan ei ole liian paksua suojakuorta. Ei todellakaan tarvitse olla suhteessa tai vakavarainen tai tietyn näköinen mutta hyvä jos on jotain yhteistä kanssani, aina se ei tosin paljastu heti. Yleensä alkuun riittää hyvin se kun huomaa että toisen kanssa voi kommunikoida. Toinen ei heti ensimmäiseksi käänny poispäin tai juokse pakoon tai ala sihistä, jne.