Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joko nyt saa aloittaa paska äitienpäivä nillityksen?
09.05.2021 |
Aamulla sain nukkua pitkään vain huomatakseni, että kukaan ei ole ulkoiluttanut lemmikkejä. Mies oli laittanut tiskikoneen sentään pyörimään, mutta loukkaantui kun en sitä noteerannut. Lapsi pelannut pleikkarilla miltein koko päivän, ei siis mitään korttia edes tehnyt kun oli viime viikon koulusta pois. Onnitteli isänsä kehoituksesta. Mies alkoi lounasaikaan kysellä, että mikä fiilis jne. No ei kauhean kiva fiilis, mutta minähän siitä sain kuulla, että kun ei kelpaa kun kotitöissä autettu, vaan pitäis kuu hakea taivaalta jotta olisi hyvä mieli.
Miten ennen niin romanttisesta miehestä voi olla kuoriutunut täysin minua itsestäänselvänä pitävä juntti?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen äitienpäivä ilman äitiä. Toivon, että tämä päivä menee nopeasti ohi.
Otan osaa. Samoin minulla. Tuntui todella pahalta viedä kukat haudalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on toinen äitienpäiväni. Sain mieheltä ja lapselta lahjaksi herkkuja ja korun. Sain nukkua pidempään ja herättivät suoraan aamupalalle. Aamupalan jälkeen mies vei lapsen ulos jotta saan omaa aikaa ja toivat tullessaan lounasta. Päikkäreiden jälkeen lähtivät mummolle kyläilemään, jotta saan lisää omaa aikaa. Ah mikä päivä, ilo olla äiti ♥ Illaksi mies on varannut herkkuja ja katsotaan yhteistä sarjaa.
Omalle äitihahmolleni soitin ja sain kuulla olevani hänelle kaikkein rakkain ja miten hän arvostaa ja on kiitollinen siitä että juuri minä olen hänet äidiksi valinnut. Elämä on hyvää just nyt.
Juu käännä vain veistä haavassa. Olet varmaan niitä ihmisiä jotka soittavat perheestä haaveilevalle sinkkukaverillekin kuinka ihana päivä kun sait lahjoja mieheltä jne, kun toinen taas pidättelee itkua puhelimen toisessa päässä.
En ole niitä ihmisiä, eikä mun onni ole sulta pois. Juuri juttelin parhaan ystäväni kanssa, joka on jo kaksi vuotta yrittänyt lasta tuloksetta. Myös äidiksi haluavat, äitinsä menettäneet ja lapsensa menettäneet äidit ansaitsevat halauksen ja hoivaa äitienpäivänä.
Ei olekaan, koska en jää märehtimään mitä joku tuntematon Kaisa on tänä päivänä saanut äitienpäivälahjaksi, mutta et tainnut ymmärtää aloituksen ideaa. Mikä tarve on tulla tähän ketjuun hehkuttamaan? Kun idea oli, että saa luvan kanssa nillittää.
Juu eskari-ikäinen lapsi herätti aikaisin aamulla monta kertaa vaikka edellisenä iltana sanoin useaan otteeseen, että antaa mun nukkua pitkään, koska on äitienpäivä (Vastauksena, joo joo). Laitoin ruoan hänelle ja sanoin, että nyt menen päiväunille, kun herätit niin aikaisin ja pitää olla hiljaa. Vartin välein tuli kysymään, että MENNÄÄNKÖ SUIHKUUN TÄNÄÄN, SIIVOTAANKO TÄNÄÄN, PESUKONE ON VALMIS, HERÄÄTKÖ. Mikään ei tehonnut, joten olin huonolla tuulella koko päivän. Vihaan hänen adhd:taan niin paljon välillä, että pää räjähtää vielä jonain päivänä lopullisesti.
Häneltä siis on pois kaikki muihin kohdistuva positiivinen huomio. Pitäisi olla hänen omaishoitajansa, että saisi tankattua tarvitsemansa loputtoman huomionjanonsa.
Joku tulee vastaamaan kuitenkin tähän, että eikö hänellä ole rajoja tai hänen pitäisi käydä lääkärissä tai pitäisi huomioida enemmän tai vähentää ruutuaikaa, mutta ei kannata vaivautua, nämä on kaikki hanskassa. Mutta jos jollain on OIKEASTI kokemusta esim. introverttinä äitinä adhd lapsesta, niin kuulen mielelläni.
Vierailija kirjoitti:
Juu eskari-ikäinen lapsi herätti aikaisin aamulla monta kertaa vaikka edellisenä iltana sanoin useaan otteeseen, että antaa mun nukkua pitkään, koska on äitienpäivä (Vastauksena, joo joo). Laitoin ruoan hänelle ja sanoin, että nyt menen päiväunille, kun herätit niin aikaisin ja pitää olla hiljaa. Vartin välein tuli kysymään, että MENNÄÄNKÖ SUIHKUUN TÄNÄÄN, SIIVOTAANKO TÄNÄÄN, PESUKONE ON VALMIS, HERÄÄTKÖ. Mikään ei tehonnut, joten olin huonolla tuulella koko päivän. Vihaan hänen adhd:taan niin paljon välillä, että pää räjähtää vielä jonain päivänä lopullisesti.
Häneltä siis on pois kaikki muihin kohdistuva positiivinen huomio. Pitäisi olla hänen omaishoitajansa, että saisi tankattua tarvitsemansa loputtoman huomionjanonsa.
Joku tulee vastaamaan kuitenkin tähän, että eikö hänellä ole rajoja tai hänen pitäisi käydä lääkärissä tai pitäisi huomioida enemmän tai vähentää ruutuaikaa, mutta ei kannata vaivautua, nämä on kaikki hanskassa. Mutta jos jollain on OIKEASTI kokemusta esim. introverttinä äitinä adhd lapsesta, niin kuulen mielelläni.
Täällä aloittaja, tiedän mistä puhut koska oma lapseni on samanlainen.
Ap kertoi, että mies loukkaantui, kun ei noteerattu sitä, että hän oli laittanut sentään tiskikoneen päälle...ai että...huh. Olen joskus törmännyt vastaavaan ilmiöön. Minä joskus tein kotitöistä 98 %, olinpa töissä tai työtön ja olipa mies töissä tai työtön, Aina sama juttu, AINA. Jos hän joskus teki esim. ruuan, niin siitä piti tehdä iso numero. Joskus kun tulin töistä väsyneenä, (hän oli silloin työtön), nousi tukka pystyssä päiväunilta ja alkoi ärisemään "eikö sitä ruokaaaaaaaaa meinata laittaa?" Ei olla yhdessä enää. No, sinänsä vähän ohi aiheen, mutta tuli rasittavat muistot mieleen tuosta yhdestä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu eskari-ikäinen lapsi herätti aikaisin aamulla monta kertaa vaikka edellisenä iltana sanoin useaan otteeseen, että antaa mun nukkua pitkään, koska on äitienpäivä (Vastauksena, joo joo). Laitoin ruoan hänelle ja sanoin, että nyt menen päiväunille, kun herätit niin aikaisin ja pitää olla hiljaa. Vartin välein tuli kysymään, että MENNÄÄNKÖ SUIHKUUN TÄNÄÄN, SIIVOTAANKO TÄNÄÄN, PESUKONE ON VALMIS, HERÄÄTKÖ. Mikään ei tehonnut, joten olin huonolla tuulella koko päivän. Vihaan hänen adhd:taan niin paljon välillä, että pää räjähtää vielä jonain päivänä lopullisesti.
Häneltä siis on pois kaikki muihin kohdistuva positiivinen huomio. Pitäisi olla hänen omaishoitajansa, että saisi tankattua tarvitsemansa loputtoman huomionjanonsa.
Joku tulee vastaamaan kuitenkin tähän, että eikö hänellä ole rajoja tai hänen pitäisi käydä lääkärissä tai pitäisi huomioida enemmän tai vähentää ruutuaikaa, mutta ei kannata vaivautua, nämä on kaikki hanskassa. Mutta jos jollain on OIKEASTI kokemusta esim. introverttinä äitinä adhd lapsesta, niin kuulen mielelläni.
Täällä aloittaja, tiedän mistä puhut koska oma lapseni on samanlainen.
Jaksuhali sinne siis, XO, kuulemma iän myötä kuitenkin helpottaa, mutta odotan kyllä kieltämättä kauhulla sitä aikaa, kun hän on teini..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen äitienpäivä ilman äitiä. Toivon, että tämä päivä menee nopeasti ohi.
Otan osaa. Samoin minulla. Tuntui todella pahalta viedä kukat haudalle.
Osanotot, mulla kolmas eikä tää helpota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on omasta asenteesta kiinni ja paljon myös siitä, että jos ei aikaisemmat äitienpäivät ole miellyttäneet niin onko itse puhunut lasten tai puolison kanssa omista toiveista. Harva osaa lukea toisen ajatuksia. Sitten myös niin yksinkertainen asia kuin kiitollisuus niistä pienistäki jutuista. Mä oon toivonu äitienpäivänä jtn pientä elettä puolisolta ( lapset alle 4v) usein se on kukkia ja suklaata, ja se riittää :) jo se on lahja, että saa olla äiti! Ei se ole itsestäänselvyys
Vierailija kirjoitti:
Juu eskari-ikäinen lapsi herätti aikaisin aamulla monta kertaa vaikka edellisenä iltana sanoin useaan otteeseen, että antaa mun nukkua pitkään, koska on äitienpäivä (Vastauksena, joo joo). Laitoin ruoan hänelle ja sanoin, että nyt menen päiväunille, kun herätit niin aikaisin ja pitää olla hiljaa. Vartin välein tuli kysymään, että MENNÄÄNKÖ SUIHKUUN TÄNÄÄN, SIIVOTAANKO TÄNÄÄN, PESUKONE ON VALMIS, HERÄÄTKÖ. Mikään ei tehonnut, joten olin huonolla tuulella koko päivän. Vihaan hänen adhd:taan niin paljon välillä, että pää räjähtää vielä jonain päivänä lopullisesti.
Häneltä siis on pois kaikki muihin kohdistuva positiivinen huomio. Pitäisi olla hänen omaishoitajansa, että saisi tankattua tarvitsemansa loputtoman huomionjanonsa.
Joku tulee vastaamaan kuitenkin tähän, että eikö hänellä ole rajoja tai hänen pitäisi käydä lääkärissä tai pitäisi huomioida enemmän tai vähentää ruutuaikaa, mutta ei kannata vaivautua, nämä on kaikki hanskassa. Mutta jos jollain on OIKEASTI kokemusta esim. introverttinä äitinä adhd lapsesta, niin kuulen mielelläni.
Miksi edes hankkia lasta, jos haluaa maata sängyssä puolille päivin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu eskari-ikäinen lapsi herätti aikaisin aamulla monta kertaa vaikka edellisenä iltana sanoin useaan otteeseen, että antaa mun nukkua pitkään, koska on äitienpäivä (Vastauksena, joo joo). Laitoin ruoan hänelle ja sanoin, että nyt menen päiväunille, kun herätit niin aikaisin ja pitää olla hiljaa. Vartin välein tuli kysymään, että MENNÄÄNKÖ SUIHKUUN TÄNÄÄN, SIIVOTAANKO TÄNÄÄN, PESUKONE ON VALMIS, HERÄÄTKÖ. Mikään ei tehonnut, joten olin huonolla tuulella koko päivän. Vihaan hänen adhd:taan niin paljon välillä, että pää räjähtää vielä jonain päivänä lopullisesti.
Häneltä siis on pois kaikki muihin kohdistuva positiivinen huomio. Pitäisi olla hänen omaishoitajansa, että saisi tankattua tarvitsemansa loputtoman huomionjanonsa.
Joku tulee vastaamaan kuitenkin tähän, että eikö hänellä ole rajoja tai hänen pitäisi käydä lääkärissä tai pitäisi huomioida enemmän tai vähentää ruutuaikaa, mutta ei kannata vaivautua, nämä on kaikki hanskassa. Mutta jos jollain on OIKEASTI kokemusta esim. introverttinä äitinä adhd lapsesta, niin kuulen mielelläni.
Miksi edes hankkia lasta, jos haluaa maata sängyssä puolille päivin?
Ei ole liikaa pyydetty, että saisi yhtenä aamuna vuodesta nukkua pitkään.
Kaupallinen päivä. Sain pari kukkaa niityltä, se piristi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon on omasta asenteesta kiinni ja paljon myös siitä, että jos ei aikaisemmat äitienpäivät ole miellyttäneet niin onko itse puhunut lasten tai puolison kanssa omista toiveista. Harva osaa lukea toisen ajatuksia. Sitten myös niin yksinkertainen asia kuin kiitollisuus niistä pienistäki jutuista. Mä oon toivonu äitienpäivänä jtn pientä elettä puolisolta ( lapset alle 4v) usein se on kukkia ja suklaata, ja se riittää :) jo se on lahja, että saa olla äiti! Ei se ole itsestäänselvyys
Voisit lukea aiemmat kommentit ennen kuin tuhlaat palstalla tilaa ja toisten aikaa näinkin turhalla kommentilla. Mutta vastaanpa nyt vielä..Olen puhunut miehelleni, että olisi joskus ihana taas saada niitä kukkia tai mennä vaikka ulos yhdessä syömään äitienpäivän kunniaksi. Tai edes jos mies ja lapsi yllättäisi ja keittäisi kahvit aamuksi, käyttäisi koirat lenkillä ja hieroisi hartioitani.
Olenko sitten huonompi ihminen, koska toivoisin kerran tai pari vuoteen, että elämässä olisi joskus jotain spesiaalia? En ole tässä mitään ulkomaanmatkaa tai Louis Vuitton laukkua ruinannut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oli oikein hyvä äitienpäivä, kunnes eksyin tänne mielenterveysongelmaisten pahanilmanlintujen palstalle... Jatkakaa!
Ihan itseäsi saat syyttää kun tämän ketjun avasit! Vai onko luetun ymmärtämisessä vikaa kun klikkasit auki?
Alue: Aihe vapaa
En ole niitä ihmisiä, eikä mun onni ole sulta pois. Juuri juttelin parhaan ystäväni kanssa, joka on jo kaksi vuotta yrittänyt lasta tuloksetta. Myös äidiksi haluavat, äitinsä menettäneet ja lapsensa menettäneet äidit ansaitsevat halauksen ja hoivaa äitienpäivänä.