Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tänään nähtyä: Ravintolassa nainen lässytti koko ajan pienelle lapselleen. Mies oli ihan sivuroolissa.
08.05.2021 |
Olin ravintolassa syömässä ja lähistölle tuli istumaan lapsiperhe: isä, äiti ja alle 2v lapsi. Asettautuivat pöytään siten, että mies istui vastapäätä syöttötuolissa istuvaalasta ja äiti lapsen viereen.
Sen jälkeen alkoi äidin lässytys lapselle sen veran kovaäänisesti, että varmasti puoli ravintolaa kuuli: onko kiva olla täällä, olet ihana tyttö, tässä sinulle maitoa..Samalla pyysi tarjoilijaa tuomaan lapselle annoksen, kun lapsi ei kuulemma lainkaan jaksa odottaa. Lapsi sai annoksensa ja äidin lässytys jatkui. Mies istui koko ajan hiljaa ja ulkopuolisen oloisena.
Miksi kerron tämän. Mietin vain, että en yllättyisi, jos avioero koittaa parin vuoden kuluttua. Ehkä ennätetään vielä tehdä toinen lapsi. Naiset hoi: älkää unohtako miestä, vaikka perheeseen tulee lapsi.
Kommentit (54)
Pari vuotta sitten lomamatkalla Suomessa, hotellin aamiaispöydässä oli äiti kahden lapsensa kanssa. Toinen lapsi kolme-neljävuotias ja toinen ehkä noin vuoden ikäinen.
Äiti oli äänessä ja kälätti ja selitti jotain koko ajan. Ja kovalla äänellä.
En ymmärrä sitä, kun kakka-asiatkin puhutaan kovaan ääneen siinä pöydässä. ”Nyt Taavilla on kakka housussa, hyi hyi.” ” Kohta mennään, sitten äiti vaihtaa Taavin kakkavaipan”. ”No niinhän se kakka aina haisee, ei sille voi mitään”.
Voisi vähän miettiä mitä puhuu ruokailutilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset on nyt aikuisia, usein ihmettelen, miten niistä tulikin niin mukavia, rauhallisia, harkitsevia, luovia...mutta kun muistan, millaista oli, kun olivat lapsia: ei ollut tabletteja, ei kännyköitä, ei aina virikkeitä tai tekemustä. Pitkillä automatkoillakin istuivat turvaistuimissaan tai -vöissään ja varmaan pitkästyivät...mutta samalla kehittyi mielikuvitus, josta seurasi luovuus, josta taas ongelmaratkaisukyky. -Antakaa lasten tylsistyä välillä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies istui koko ajan hiljaa ja ulkopuolisen oloisena."
Miksi olisi ollut naisen asia ylläpitää keskustelua? Miksi mies ei puhunut lapselleen mitään? Eiköhän mies olisi yrittänyt laittaa keskustelua vireille vaimonsa kanssa, jos olisi ollut juttutuulella. Meillä oli erittäin huonosti nukkuva taapero vielä kahden vuoden iässäkin, ja kova univelka, eivätkä edes kahdenkeskeiset ravintolakäynnit olleet mitenkään säkenöivää keskustelun ilotulitusta. Kunhan möllötimme zombeina ja nautimme täysin siemauksin rauhasta, valmiista ruuasta ja hiljaisuudesta.
Tuossakin isä sai nauttia rauhassa ruokaansa, äiti joutui hyysätä pikkulasta ja vastata koko ajan tämän tarpeisiin, toimia viihdyttäjänä ettei lapsi alkaisi kiukutella ja häiritä vieraiden ihmisten ruokarauhaa. Toivottavasti tuolla perheellä on joskus toisinkin päin. Monelle pienen lapsen vanhemmalle on suurta luksusta saada syödä ruokansa lämpimänä ja häiriöittä.
Tai sitten äiti sai hyysätä lasta joka olisi pärjännyt ilmankin. Jotkut lapset opetetaan siihen, että heidän pitää saada olla kaikkien huomion keskipiste ja mitään harmituksen aihetta ei edes ehdi tulla, kun äiti on jo lakaissut kaiken alta pois. Sitten joskus koittaakin se päivä kun he eivät pääse ohittamaan jonossa vaan joutuisivat odottamaan vuoroaan kuten muutkin. Silloin tulee syviä traumoja.
Kuinka kauan sinun lapsesi jaksoi istua ravintolassa hiljaa ilman viihdykettä ollessaan alle 2-vuotias?
Lapsi kaipaa tauotonta viihdykettä, jos hänet opetetaan siihen.
Eri
Toki näinkin. Mutta alle 2-vuotias on vielä niin pieni, että harvat jaksavat kovin pitkään istua paikallaan hiljaa ilman viihdykkeitä. Kuinka kauan sinun lapsesi jaksoi? Ja opettelitteko te ravintolassa kuinka intensiivisesti näitä taitoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies istui koko ajan hiljaa ja ulkopuolisen oloisena."
Miksi olisi ollut naisen asia ylläpitää keskustelua? Miksi mies ei puhunut lapselleen mitään? Eiköhän mies olisi yrittänyt laittaa keskustelua vireille vaimonsa kanssa, jos olisi ollut juttutuulella. Meillä oli erittäin huonosti nukkuva taapero vielä kahden vuoden iässäkin, ja kova univelka, eivätkä edes kahdenkeskeiset ravintolakäynnit olleet mitenkään säkenöivää keskustelun ilotulitusta. Kunhan möllötimme zombeina ja nautimme täysin siemauksin rauhasta, valmiista ruuasta ja hiljaisuudesta.
Tuossakin isä sai nauttia rauhassa ruokaansa, äiti joutui hyysätä pikkulasta ja vastata koko ajan tämän tarpeisiin, toimia viihdyttäjänä ettei lapsi alkaisi kiukutella ja häiritä vieraiden ihmisten ruokarauhaa. Toivottavasti tuolla perheellä on joskus toisinkin päin. Monelle pienen lapsen vanhemmalle on suurta luksusta saada syödä ruokansa lämpimänä ja häiriöittä.
Tai sitten äiti sai hyysätä lasta joka olisi pärjännyt ilmankin. Jotkut lapset opetetaan siihen, että heidän pitää saada olla kaikkien huomion keskipiste ja mitään harmituksen aihetta ei edes ehdi tulla, kun äiti on jo lakaissut kaiken alta pois. Sitten joskus koittaakin se päivä kun he eivät pääse ohittamaan jonossa vaan joutuisivat odottamaan vuoroaan kuten muutkin. Silloin tulee syviä traumoja.
Kuinka kauan sinun lapsesi jaksoi istua ravintolassa hiljaa ilman viihdykettä ollessaan alle 2-vuotias?
Lapsi kaipaa tauotonta viihdykettä, jos hänet opetetaan siihen.
Eri
Toki näinkin. Mutta alle 2-vuotias on vielä niin pieni, että harvat jaksavat kovin pitkään istua paikallaan hiljaa ilman viihdykkeitä. Kuinka kauan sinun lapsesi jaksoi? Ja opettelitteko te ravintolassa kuinka intensiivisesti näitä taitoja?
2-vuotiasta ei tarvitse kasvattaa ja opettaa ravintolassa. Oletko tosissasi?
Aivan käsittämätöntä tämä nykyäitien "vanhemmuus". Kun on pakko saada instaan se kuva Seiti-Palsternakasta ravintolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies istui koko ajan hiljaa ja ulkopuolisen oloisena."
Miksi olisi ollut naisen asia ylläpitää keskustelua? Miksi mies ei puhunut lapselleen mitään? Eiköhän mies olisi yrittänyt laittaa keskustelua vireille vaimonsa kanssa, jos olisi ollut juttutuulella. Meillä oli erittäin huonosti nukkuva taapero vielä kahden vuoden iässäkin, ja kova univelka, eivätkä edes kahdenkeskeiset ravintolakäynnit olleet mitenkään säkenöivää keskustelun ilotulitusta. Kunhan möllötimme zombeina ja nautimme täysin siemauksin rauhasta, valmiista ruuasta ja hiljaisuudesta.
Tuossakin isä sai nauttia rauhassa ruokaansa, äiti joutui hyysätä pikkulasta ja vastata koko ajan tämän tarpeisiin, toimia viihdyttäjänä ettei lapsi alkaisi kiukutella ja häiritä vieraiden ihmisten ruokarauhaa. Toivottavasti tuolla perheellä on joskus toisinkin päin. Monelle pienen lapsen vanhemmalle on suurta luksusta saada syödä ruokansa lämpimänä ja häiriöittä.
Tai sitten äiti sai hyysätä lasta joka olisi pärjännyt ilmankin. Jotkut lapset opetetaan siihen, että heidän pitää saada olla kaikkien huomion keskipiste ja mitään harmituksen aihetta ei edes ehdi tulla, kun äiti on jo lakaissut kaiken alta pois. Sitten joskus koittaakin se päivä kun he eivät pääse ohittamaan jonossa vaan joutuisivat odottamaan vuoroaan kuten muutkin. Silloin tulee syviä traumoja.
Kuinka kauan sinun lapsesi jaksoi istua ravintolassa hiljaa ilman viihdykettä ollessaan alle 2-vuotias?
Ei kovin pitkään. Mutta ei hän tauotonta hyysäämistäkään tarvinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies istui koko ajan hiljaa ja ulkopuolisen oloisena."
Miksi olisi ollut naisen asia ylläpitää keskustelua? Miksi mies ei puhunut lapselleen mitään? Eiköhän mies olisi yrittänyt laittaa keskustelua vireille vaimonsa kanssa, jos olisi ollut juttutuulella. Meillä oli erittäin huonosti nukkuva taapero vielä kahden vuoden iässäkin, ja kova univelka, eivätkä edes kahdenkeskeiset ravintolakäynnit olleet mitenkään säkenöivää keskustelun ilotulitusta. Kunhan möllötimme zombeina ja nautimme täysin siemauksin rauhasta, valmiista ruuasta ja hiljaisuudesta.
Tuossakin isä sai nauttia rauhassa ruokaansa, äiti joutui hyysätä pikkulasta ja vastata koko ajan tämän tarpeisiin, toimia viihdyttäjänä ettei lapsi alkaisi kiukutella ja häiritä vieraiden ihmisten ruokarauhaa. Toivottavasti tuolla perheellä on joskus toisinkin päin. Monelle pienen lapsen vanhemmalle on suurta luksusta saada syödä ruokansa lämpimänä ja häiriöittä.
Tai sitten äiti sai hyysätä lasta joka olisi pärjännyt ilmankin. Jotkut lapset opetetaan siihen, että heidän pitää saada olla kaikkien huomion keskipiste ja mitään harmituksen aihetta ei edes ehdi tulla, kun äiti on jo lakaissut kaiken alta pois. Sitten joskus koittaakin se päivä kun he eivät pääse ohittamaan jonossa vaan joutuisivat odottamaan vuoroaan kuten muutkin. Silloin tulee syviä traumoja.
Tässä puhutaan alle 2-vuotiaasta lapsesta. Kyllä minäkin kotona annan taaperoni karjua syöttötuolissa vielä sen aikaa, kun syön omaa ateriaani, vaikka tämä on jo tylsistynyt ja haluaisi lähteä tutkimaan nokista takkaa. Torun vihaisena, kun taapero protestoi kaatamalla juomansa pöydälle. Jos joudun taaperon kanssa julkiselle paikalle, en kuitenkaan näin toimi. Julkinen paikka ei ole oikea harjoitella tuollaisia taitoja (seinän tuijottaminen tylsistymättä, siivosti syöminen, kärsivällinen odottaminen) tuossa iässä, kun edellytyksiä niiden oppimiselle ei vielä kauheasti edes ole. Julkisella paikalla pyrin pitämään muksuni tyytyväisenä ja hiljaisena, ravintolassa yleensä miehen kanssa vuorottelemme viihdytysvastuun kanssa. Jos ignooraisimme taaperon, tämä kiemurtelisi raivoissaan huutaen tuolissa, koska haluaisi lähteä juoksentelemaan pitkin ravintolaa ja tutkimaan yksin vapaasti paikkoja ja pöydillä olevia ruokia ja tavaroita. Sinä päivänä kun lapseni jaksaa kotona kuunnella kiltisti ruokapöydässä minun ja mieheni juttuja eikä ala heitellä ruokaa lattialle lopetettuaan ruokailun, voin olla ravintolassa viihdyttämättä ja hyysäämättä tätä.
Mä en yksinkertaisesti vain veisi tuollaista riehuvaa ja kiemurtelevaan muksua ravintolaan. Siinä menisi vain mun ruokailurauhani, kun koko ajan pitäisi viihdyttää lasta. Me syötäis ihan vaan kotona tai jos olisi pakko saada mäkkäriruokaa niin senhän voi syödä kotona senkin. Ravintolagurmeet saisi jäädä siksi ajaksi tauolle.
Luojalle kiitos sain rauhallisia lapsia.
En suuremmin häiriinny toisten lasten kiljumisista, mutta kerran näytin mieleni, kun kesäteatteriin tuli nuori pari taaperon kanssa ja lapsen isoäiti. Asettuivat niin, että pariskunta lapsineen istui meidän edessämme ja isoäiti minun vieressä. Lapsi alkoi raivota heti. Sitä yritettiin pitää hiljaisena kaikenaikaisesti hyssyttämällä, sen korvaan laulamalla, kaikkea mahdollista lässyttämällä ja koko ajan lasta myös vaihdettiin sylistä syliin, hyppiti hyppiti, menetkö mummille, mummi ottaa, tule tänne, hyppiti hyppiti, lapsi tahtoo äitille, jatkuvaa heilumista ja hepatusta siinä mun vieressäni ja edessäni. Lopulta mulkaisin jo aika ikävästi, kun lapsi taas kerran vaihtoi paikkaa äidin sylistä mummin syliin ja siitä kai sitten loukkaantuneena mummi jäi väliajan jälkeen lapsen kanssa teatterin ulkopuolelle. Tosin sieltäkin kantautui lapsen rääkyminen.
Joku muukin katsoja siellä takanamme kuului hiljaa sanovan, että luojan kiitos se mukula ei ole täällä enää.
Pienen ja rauhattoman lapsen paikka ei ole ravintola, kesäteatteri, kirkko, kahvila, ei edes kirjasto.
Näin vanhempana naisena ja äitinä/isoäitinä ymmärrän aloittajan huolen ihan hyvin.
Kun koko perhe menee ravintolaan syömään,niin onko tarkoitus että koko ajan lässytetään lapselle.
Tuollaisesta ei sikiä kuin itsekeskeinen muksu,joka jatkossa on aina minä minä minä.....
Eikö ravintolahetki pitäisi olla myös aikuisten keskinäinen hetki vaikka lapsi onkin mukana.Eikö silloin voisi keskustella,huomioida puolisot toinen toisensa ja tietysti myös se lapsi.
Mulla on sellainen tunne,että kyseinen isä on tuntenut itsensä vain lompakon vartijaksi.
Vuosikymmeniä sitten kun itse olin ihan nuori aikuinen,törmäsin samantyyppiseen juttuun kotiseudullani.
Oli jotkut kotiseutummejuhlat,toimin silloin nuorisoseurassa,oli meillä kaikenlaista ohjelmaa ja lopuksi tietysti tanssia ja tarjoilut,oli siis kaikenikäisten,tais olla vappukarnevaalit.
Yhden harrastuspiirimme miehen veli oli myös perheineen paikalla.
Mainitsemani mies ja vaimonsa olivat seuran kantavia voimia,näyttelivät,olivat kansantanssiryhmässä ym.
Mutta tämä veljen vaimo ei koko esityksien aikana seurannut pätkääkään.Koko ajan höpötti vaan lapsille ilmapalloista,munkeista jne jne.
Kun lankonsa yritti jutella heidän kanssaan,miehensä kyllä vastaili veljelleen,mutta nainen ei ollut muuta kuin serpentiiniä ja ilmapalloa.Olin parikymppinen ja arvatkaa,häpesinkö myötähäpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häävieraissa samaa. Ei huomioida mitään muuta kuin se oma lapsi koko ajan.
Kannattaa kutsua ihmiset ilman lapsia, niin niiden kansa pystyy keskustelemaan.
Jos mies olisi alkanut lässyttää, olisit varmaan siitäkin tehnyt avauksen. Koskaan ei ole asiat hyvin elämässäsi, hajoa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on nyt aikuisia, usein ihmettelen, miten niistä tulikin niin mukavia, rauhallisia, harkitsevia, luovia...mutta kun muistan, millaista oli, kun olivat lapsia: ei ollut tabletteja, ei kännyköitä, ei aina virikkeitä tai tekemustä. Pitkillä automatkoillakin istuivat turvaistuimissaan tai -vöissään ja varmaan pitkästyivät...mutta samalla kehittyi mielikuvitus, josta seurasi luovuus, josta taas ongelmaratkaisukyky. -Antakaa lasten tylsistyä välillä!
Mulla on myös nuori aikuinen, parikymppinen. Käskettiin muksuna laskea kuusia tienviereltä pitkillä automatkoilla (6 h toiseen mummulaan).
Vielä teininä nukahti autoon joka kerta 5 minuutissa. Ajokorttia voi edes ajatella nyt kun pysyy hereillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina naurattaa tämä, että mies rinnastetaan pieneen lapseen verrattavissa olevaan otukseen, joka pitää jotenkin erikseen huomioida ja ottaa silkkihansikkain joka tilanteessa huomioon. Tasolla MIEHELLE pikkulapsiaika on niin rankkaa (vaikka ei tarvi lasta juurikaan hoitaa ja lisääntyminenkin hoitui mukavasti ainoastaan orgasmin kautta), kun ei saakaan enää jakamatonta huomiota. Miksi mies siellä ravintolassa ihan hiljaa istui? Miksei aloittanut jotain keskustelua ihan itse? Olisiko rouvan pitänyt pyytää tarjoilijalta pillimehu myös miehelle, ettei tule paha mieli?
Onneksi oma mieheni on MIES aidosti ja osaa ihan itse ottaa tilansa ja roolinsa perheessä. Semmoisen kanssa tekee mieli puuhastellakin iltaisin makuuhuoneen puolella. :D
miten voi ymmärtää aloituksen noin päin helvettiä? paljonko mensan nettitestistä?
Viimeksi kun tein mensan testin (josta sain erittäin hyvät tulokset, kiitos kysymästä) ei siellä ollut mitään luetunymmärtämisestä, joka on jo oman alani puitteissa erittäin hallussa. Voit toki jakaa omaa mensan tulostasi täällä, jos haluat flexata. (Y)
Tästä näkee, että Mensan testi ei paljon todista. Ei vaadi suurta älykkyyttä ymmärtää aloitus oikein, silti ei onnistunut tältäkään ”älyköltä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mies ei hoitanut osuuttaan lapsen hoidosta ja viihdytyksestä? Nyt on vielä äitienpäivä, joten äidille olisi pitänyt antaa omaa rauhaa nauttia ateriastaan. Tuollaisista mieslapsista otetaan yleensä ero. Ap vielä syyttää naista siitä, ettei hän huolehtinut yhtä paljon miehestä kuin lapsesta, ihan kuin äidin tehtävä olisi tehdä kaikki aikuisen miehen puolesta. Olisin itse ehkä mennyt syömään rauhassa omaan pöytään ja jättänyt lapsen kerrankin miehen hoidettavaksi.
Nää samat kailottajalässyttäjääityliinit harrastaa ihan samaa ympäristölle esiintymistä, kun käyvät sairaalassa tai vanhainkodissa katsomassa vanhempiaan.
Katsokaa kaikki, miten hyvä tytär olen ja miten käyn vanhempiani katsomassa ja juttelen niille! Katsokaa kaikki ja ihailkaa minua, miten hyvä tytär olen! Kailotuslässytys! Kailotuslässytys!
Ja volyymit vaan kohoaa, mitä lähempänä näkyy henkilökuntaa 😂
Alue: Aihe vapaa
Tässä puhutaan alle 2-vuotiaasta lapsesta. Kyllä minäkin kotona annan taaperoni karjua syöttötuolissa vielä sen aikaa, kun syön omaa ateriaani, vaikka tämä on jo tylsistynyt ja haluaisi lähteä tutkimaan nokista takkaa. Torun vihaisena, kun taapero protestoi kaatamalla juomansa pöydälle. Jos joudun taaperon kanssa julkiselle paikalle, en kuitenkaan näin toimi. Julkinen paikka ei ole oikea harjoitella tuollaisia taitoja (seinän tuijottaminen tylsistymättä, siivosti syöminen, kärsivällinen odottaminen) tuossa iässä, kun edellytyksiä niiden oppimiselle ei vielä kauheasti edes ole. Julkisella paikalla pyrin pitämään muksuni tyytyväisenä ja hiljaisena, ravintolassa yleensä miehen kanssa vuorottelemme viihdytysvastuun kanssa. Jos ignooraisimme taaperon, tämä kiemurtelisi raivoissaan huutaen tuolissa, koska haluaisi lähteä juoksentelemaan pitkin ravintolaa ja tutkimaan yksin vapaasti paikkoja ja pöydillä olevia ruokia ja tavaroita. Sinä päivänä kun lapseni jaksaa kotona kuunnella kiltisti ruokapöydässä minun ja mieheni juttuja eikä ala heitellä ruokaa lattialle lopetettuaan ruokailun, voin olla ravintolassa viihdyttämättä ja hyysäämättä tätä.