43-vuotias entinen kaunotar, miltä nyt tuntuu?
Itse olen 43v täyttänyt ja tuntuu, että joka päivä tulee jotain uutta takapakkia ulkonäköön, siis ikääntymisen aiheuttamaa.
Olen ollut koko ikäni tunnettu kauneudestani, vaikka tuntuu tyhmälle sanoa noin itsestään. Mutta ulkopuolelta sen on aina kuullut. Aina vain sitä kaunis, kaunis, kun olet niin kaunis.
No, en ole enää. Kyllä ainakin omaan silmään näyttää, että se kauneus on nyt mennyttä. Vielä reilu laihtuminen, vaikkakin maltillisesti ja terveellisesti, sekä liikunta, hyvät elintavat tuntui vain vanhentavan ja rupsauttavan.
Tämä ikä tuntuu olevan se käännekohta. Tähän saakka ollut aina melko tyytyväinen peilikuvaan ja on ollut kiva näyttää hyvältä. Nyt ei enää tunne omaa kuvaansa peilistä, eikä tunne itseään kauniiksi, sillä lailla, että siitä voisi iloita.
Alkaa näyttää.. niin, vanhalta ja jotenkin väsähtäneeltä. Jotain pitäisi tehdä hyvien elintapojen lisäksi. Ne ei enää riitä. Syyllinen oli, kun en vieläkään käytä mitään ryppyvoiteita ym. rahallisesti ei ole vara oikein mihinkään. Varmasti pitäisi jo ottaa jotain täyteaineita ym. jos mielisi vielä olla kauniinmpi, mutta se raha.. On tylsää olla vanheneva ja köyhä vielä. Ei paljon vaihtoehtoja, kuin rupsahtaa vaan?
Mitä te muut samanikäiset naiset tunnette tai ajattelette ulkonäöstänne? Oletteko tyytyväisiä ikääntyviä vai niin, kuin minä vähän hämillään ja huolestunut, kun ikä alkanut näkymään ensimmäistä kertaa elämässä.
Kommentit (94)
Jaa. Itse olen 42-vuotiaana vielä ihan hyvännäköinen. Varmaan parikymppisten mielestä vanha täti, mutta niinhän minäkin ajattelin silloin keski-ikäisistä :)
ei ihminen kauneuttaan menetä. vaikka vanhenee. tiedän erään yli 60 v naisen. joka on todella häikäisevän kaunis edelleen.
nuoremmat naiset ovat todella kateellisia hänelle... siis parikymppiset.
Ihanaa, että saan jo enimmäkseen olla rauhassa miesten lähestymisyrityksiltä. Tosin olen jo 70-vuotias. Tilanne kohdallani alkoi helpottaa täytettyäni 55 ja parempaan suuntaan mennään koko ajan.
Ihanaa. Olen ollut ns. "ruma ankanpoikanen" - koulukiusattu ylipainoinen lapsi, josta kehkeytyi hyvännäköinen nainen, mutta sillä koulukiusatun identiteetillä. En ole koskaan pitänyt ulkonäköni vuoksi saamasta huomiosta. Nyt kun se rupsahtaa, saan toivottavasti olla rauhassa ylimääräiseltä huomiolta.
Olen 45 ja yhä kaunis. Ei kauneus katoa ikääntymisen myötä. Toki jos sinulle vain nuori voi olla kaunis, niin sitten peli on menetetty
Iloisuus myös kaunistaa. Mummoni oli kaunis vielä yli 80-vuotiaana. Yli 60-v anoppini on myös edelleen kaunis. Sen sijaan muutama elämäänsä katkeroitunut vanhempi sukulaiseni on kaukana kauniista.
Hormonaalista. Jos haluat pitää ilmeestäsi (ja hyvinvoinnistasi) kiinni, hae nopeasti hormonikorvaushoito esivaihdevuosiin.
Itse ehdin juuri ajoissa.
Osittain hyväksyn ikääntymiseni, mutta en sulje pois erilaisia hoitoja enkä kauneusleikkauksia, jos rupsahtaminen alkaa jossain vaiheessa minua haitata.
N44
Vierailija kirjoitti:
ei ihminen kauneuttaan menetä. vaikka vanhenee. tiedän erään yli 60 v naisen. joka on todella häikäisevän kaunis edelleen.
nuoremmat naiset ovat todella kateellisia hänelle... siis parikymppiset.
Täällä 95 vuotias ja edelleen luullaan kolmekymppiseksi!
Mäntysuovalla ole ikäni pessyt sekä hiukseni että ihoni.
Joskus puhutaan ikään kuin pelkkä nuorelta näyttäminen olisi yhtä kuin hyvännäköisyys, mutta ei se ole. Minua luullaan nuoremmaksi, mutta en ole enää nätti toisin kuin oikeasti nuorena - piirteet ovat muuttuneet kokonaan.
Jos olet ollut erityisen näyttävä ja kaunis nuorempana, niin tuskin se kauneus on minnekään karissut nelikymppisenä. Sinusta ehkä itsestäsi tuntuu, että olet rumentunut, mutta kyllä ihmiset edelleen näkevät kauniit kasvojesi piireet ja mittasuhteet.
Vierailija kirjoitti:
ei ihminen kauneuttaan menetä. vaikka vanhenee. tiedän erään yli 60 v naisen. joka on todella häikäisevän kaunis edelleen.
nuoremmat naiset ovat todella kateellisia hänelle... siis parikymppiset.
Eivät varmasti ole :D
Vierailija kirjoitti:
ei ihminen kauneuttaan menetä. vaikka vanhenee. tiedän erään yli 60 v naisen. joka on todella häikäisevän kaunis edelleen.
nuoremmat naiset ovat todella kateellisia hänelle... siis parikymppiset.
Miten se kateellisuus ilmenee?
Vierailija kirjoitti:
ei ihminen kauneuttaan menetä. vaikka vanhenee. tiedän erään yli 60 v naisen. joka on todella häikäisevän kaunis edelleen.
nuoremmat naiset ovat todella kateellisia hänelle... siis parikymppiset.
Minä tiedän yhden 55-vuotiaan, joka on todella hyvännäköinen, yksi parhaimman näköisistä joita tiedän. Ei hänelle silti nuoremmat kateellisia ole - miksi olisivat? En tunne naisia, jotka miettivät ulkonäköasioita noin, tai vertailisivat toisiaan. Ja eihän sen 55-vuotiaan ulkonäkö ole nuoremmilta pois - ne hyvännäköiset nuoremmat ovat edelleen hyvännäköisiä, ja vähemmän hyvännäköiset sitten ovat mitä ovat.
Siihen pitää vain totuttautua pienin askelin. Työstää peilikuvan aiheuttamia tunteita. Pitää löytää muuta merkitystä elämälleen, alkaa kehittää sisäistä kauneutta. Kohta alkaa tulla kaikenlaista pientä terveysongelmaa, johon mielenkiinto suuntautuu. 10 vuoden päästä kun katsot tänään otettuja kuvia, olet mielestäsi kaunis.
Mä luulen, että virhe, jonka monet tekee, on yrittää näyttää siltä entiseltä itseltään. Eli pitää sama hiusmalli, pukeutua nuorekkaasti ja meikata samalla tavalla kuin ennen. Oikeasti näyttää paremmalta, kun vähän stailaa itseään ikänsä mukaan. Pitkä vaalennettu tukka ei imartele enää kaikki päälle nelikymppisiä, osalle se kyllä sopii. Pinkki huulipuna sopii vain harvalle enää. Nuorisovaatteet voivat vain alleviivata sitä ikäeroa, eli teinivaatteissa hyvännäköinen nelikymppinen näyttää pahimmillaan kulahtaneelta.
Nuorekkaasti voi pukeutua vähän eri tavalla, nelikymppistä voi pukea vähän erilainen kampaus, silmälasit ja meikki kuin ennen. Olen itse 45, ja ei mulla ole tavoitteenakaan näyttää parikymppiseltä. Tavoite on näyttää hyvältä tässä iässä.
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian varaan ei kannata rakentaa elämäänsä.
Elämäänsä ei kannata rakentaa sellaisen asian varaan, joka on katoavaista. Nuorekkaan kaunis ulkonäkö on yksi sellainen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Pinta pysyy hyvänä terveellisillä elintavoilla, mutta pinta on pinnallista ja toissijaista.
Kunhan on siisti ja sen näköinen, että on huolehtinut itsestään, paino kurissa, hiukset ja vaatteet siistit, kevyt (ei mikään mauton joulukuusi, irtoripsineen, rakennekynsineen, väriraitoineen, tatskoineen) riittää ihan kaikkeen, hyvään työpaikkaan, kumppaniin jne.
Sisusta - käytöstä, itsehillintää, sivistystä, oppia, näitä voi opiskella lisää joka vuosi ja voi tulla paremmaksi ihmiseksi ja saada parempi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ollut erityisen näyttävä ja kaunis nuorempana, niin tuskin se kauneus on minnekään karissut nelikymppisenä. Sinusta ehkä itsestäsi tuntuu, että olet rumentunut, mutta kyllä ihmiset edelleen näkevät kauniit kasvojesi piireet ja mittasuhteet.
Totta, joskus bussissa katselen ikäihmisiä ja heistäkin vielä erottaa, kuka on ollut kaunis/komea nuorena.
Luusto ja piirteet säilyvät vielä vanhuudessakin, vaikka iho rypistyy.
Mä olin nuorena aika kaunis, mutta aloin rupsahtaa jo jossain 37-vuotiaana. Nyt 46 ja näytän noin 55-60-vuotiaalta. Mutta minulle on ollut pelkkästään helpotus ehkä vuoden kestäneen alkujärkytyksen jälkeen tämä. Enää en välitä ulkonäöstä mitään, kun ennen stressailin pieniä yksityiskohtia että onko ne riittävän ok vai olenko sittenkin ruma. Nyt painan menemään ilman meikkiä, lyhyt tätitukka vain läpi kammattuna ja vaatteet mukavuus edellä. Kenenkään ihailua tai katseita en kaipaa. Oma mies on, ja meidän juttu on jo kauan perustunut ihan muuhun kuin ulkokuoreen - mies on myös paljon lihonut ja rupsahtanut ja kaljuuntunut, mutta rakkaus ja seksi kukkii edelleen.
Yhden asian varaan ei kannata rakentaa elämäänsä.