G: Mitä vaikeuksia olet joutunut kohtaamaan viimeisen 10 v aikana?

-pari irtisanomista

-myöskin tappeluita palkkasaatavista (meni vuosia)

keskenmeno,

pettäminen,

äidin vakava sairastuminen,

isän itsemurha (taitaa tulla yli 10-vuotta kuluneeksi)

konkurssi,

työttömyys,

4 eri vesivahinkoa,

rahavaikeudet,

itsemurhamietteet,

lievä masentuminen/ burn out

kohta tulee ero ja ei-toivottu etä-äitiys.



Onhan näitä, useimmat näistä taitavat olla nykypäivää. Mutta olen päättänyt voitaa masennuksen ja rahahuolet. Toivotaan että myös erolta vältytään.

Uskon että kyllä se aurinko tähänkin risukasaan paistaa vielä joskus,,, sitä odotellessa.

Itsellä viimeisen kymmenen vuoden sisällä sattuneita ikävyyksiä



- isän irtisanominen, josta seurasi isäni henkinen romahdus työkyvyttömäksi pitkäksi aikaa

- käyttää edelleen runsaasti eri lääkkeitä.

- veljeni psyykkisten ongelmien paheneminen, on nykyään joko psykiatrisella tai kotona, täysin yhteiskunnan ulkopuolella lääketokkurassa.

- masennus itsellä 1996-1997

- synnytyksen jälkeinen vaikea masennus ja unettomuus 2001-2002

- toinen synnytyksen jälkeinen masennus ja unettomuus 2005

- oman pitkäaikaissairauden puhkeaminen

- joidenkin sukulaisten kuolema

- parisuhdeongelmat

- työttömyyttä

- burn out

- juurettomuutta johtuen työn perässä jatkuvasti muuttamisesta paikkakunnalta toiselle

- ystäväni hylkäsi minut



ja muita vähäisempiä vastoinkäymisiä.

onko jatkuvat vaikeudet elämässä ihmisen oma syy vai onko vain joillakin hemmetin huono tuuri.



Tämän otoksen perusteella kallistun jälkimmäiseen, kun lukee listasta vakavia sairauksia, onnettomuuksia ja laittomia irtisanomisia. Ei niitä kukaan ihminen itselleen mitenkään hanki.



ap

mummin sairastuminen, oma sairastuminen parikymppisenä (vaikea pysyvä sairaus), osittainen työkyvyn menetys. Sitten vielä syntymästään sairas lapsi. Pienempiä murheita en edes jaksa luetella.



Joskus mietin, että mitä pahaa olen mahtanut tehdä kun kaikki maailman sairaudet kaatuvat niskaan. Silti jos listaisin hyvät asiat 10 vuodelta, tulisi niitä paljon enemmän kuin huonoja.

- 2 eroa (ei aviosellaista), joista toinen erittäin vaikea (mies oli narsisti)

- rahavaikeuksia

- työtoverin ja isoäidin kuolemat

- alkoholin liiallinen viikonloppukäyttö

- omasta käytöksestä johtuvat vaikeudet uudessa parisuhteessa

- yllätysraskaus



Nyt olen 2v. elänyt tasapainoista ja onnellista elämää.

-paniikkihäiriö

-useita ei-hengenvaarallisia terveysongelmia

-vaikea raskaus

Ensirakkauden ja lapsen isän kuolema 17 vuotiaana

Yksinhuoltajuus 17 vuotiaana

Asunnottomuus vauvan kanssa 17 vuotiaana

Laiton irtisanominen raskauden takia

Rakkaan isoäitini äkillinen kuolema

Raiskaus ja taponyritys, törkeä pahoinpitely

Edellinen on vielä niin tuore juttu, että jokapäiväisessä elämässä on päivittäin vaikeuksia.

5 vuotta kestänyt paniikkihäiriö johon ei meinannut apua löytyä, nyt aisoissa.



Plussan puolella ollaan ja reilusti sillä tapasin mieheni, menimme naimisiin ja esikoinen leikkii lattialla.

Rahaa on aika vähän. Mummun miesystävä ja hamsterini ovat läheisimmät kuolleet.



Mä en varmaan kestäisikään lähipiirin sairauksia tai mitään muutakaan.

Miten olet jaksanut tuon viimeisen asian kanssa? Olen todella pahoillani puolestasi. Tuli ihan kylmät väreet kun luin...:(

Mutta kun ne tulevat kohdalle, suurin osa vaan jotenkin selviää. Sanon kun, koska useimmat meistä menettävät rakkaita ihmisiä elämänsä aikana. Onnellisia ovat ne, joille menetykset eivät satu liian varhain tai kasaannu päällekkäin.

En minä jaksa.... Päivä kerrallaan lasten takia.



24

Mutta itselleni oli ainakin todella rankkaa, kun hyvin läheinen ja rakas isä kuoli.



Ja sitten näitä läheisten kuolemia, niin lasten ja nuorten kuolemia on vaikea jotenkin hyväksyä, heillä olisi pitänyt elämä olla edessä ja se elämä katkaistaankin aivan liian varhain. Onnettomuuksissa kuolleiden ystävienkin menetys on itselleni ainakin ollut kamalaa. Kun taas mummon kuolema oli ihan ok, koska mummo oli vanha jo.



Siis mun lähipiirissä on paljon kuollut ihmisiä - eikä pelkästään vanhuuteen. Jotenkin on sitten oivaltanut niiden kautta hieman tätä elämää. Osaa nauttia elämästä ihan jokaisena hetkenä - pahoinakin päivinä. Tajuaa miten pienen hetken meistä jokainen täällä maailmalla on ja se voi päättyä ihan koska vain, ei voi tietää kuolenko vielä tänä iltana vai 90v päästä.



Ja oman lapsen menettämisen pelko kyllä opetti arvostamaan ihan kaikenlaisia asioita täällä maailmalla. Opetti arvostamaan arkea ja ihan huonojakin hetkiä, sillä jokainen hetki oman lapsenkin kanssa on hyvin arvokasta.



Tavallaan mun mielestä ihmisen täytyy jossain vaiheessa kokea pettymyksiä ja vaikeuksia, sillä mun mielestä ne kasvattavat ihmistä. Jos elämä olisi aina ruusuilla tanssimista, niin mä olisin ainakin hyvin erilainen ja erittäin tyhmä ihminen.

Vastuun ottaminen kahdesta pienemmästä sisaruksesta murrosikäisestä asti (yh-äiti oli hieman levoton ja eli kuin viimeistä päivää), äidin sadistisen miesystävän vallan alla eläminen, pitkäaikainen unettomuus, narsistinen työtoveri, läheisen ystävän kuolema, keskenmeno, ero.

31

vauvan kuoleminen kohtuun

vauvan syntyminen alle kilon painoisena keskosena

3 keskenmenoa

pitkä työttömyys (5 vuotta)

miehen vaikea masennus

oma masennus

köyhyys

kahden oman mummon kuolemat, miehen mummojen kuolemat

-ero 7v suhteen jälkeen (mies petti 2 kertaa, ensin naisen ja sitten miehen kanssa)

-lapsettomuus

-2 perheen jäsenen vakavat sairastumiset ja 4 muun lähisukulaisen vakavat sairastumiset

-2 keskenmenoa

-laiton irtisanominen

-oikeudenkäynti palkkasaatavista

-2 irtisanomista muista syistä (toinen konkkaan ja toinen siirsi toimintansa toiseen kaupunkiin)

-pätkätyöt ja huono palkka

-rahattomuus (ei saatu rahaa MISTÄÄN muutamaan kuukauteen -ei edes sossusta)

-2 leikkausta

-vaikea raskaus

-1 läheisen kuolema, 2 muun sukulaisen kuolemaa

-toisen vanhempani mielenterveysongelma

-miehen loukkaantuminen kolarissa

-isot ongelmat parisuhteessa

-oma vakava sairastuminen



Listasta jäi varmaan puuttumaan aika paljon vielä. Onneksi niitä huonoja muistoja on onnistunut jo unohtamaan.

Mutta enon kuolema, vakituisen työpaikan vaikea löytyminen ja se että sairastuin terveistä elämäntavoistani huolimatta sukurasitteena kulkevaan verenpaine tautiin ovat jonkilaisia koettelemuksia olleet.

työttömyys,

kolmen lapsen vauva-ajat (jos sitä nyt voi lukea mukaan)

oman talon rakentaminen

oikeudenkäynti

kahden asunnon loukku

neljä leikkausta

sairaus joka vaatii loppuelämäksi lääkityksen ja joka on aiheuttanut tuntuvan liikapainon



siinäpä ne taitaa olla..... toivon että tämä elämä pikkuhiljaa muuttuisi vähän rauhallisemmaksi