G: Mitä vaikeuksia olet joutunut kohtaamaan viimeisen 10 v aikana?

Sairaudet ja onnettomuudet yms. voivat tulla/sattua kenelle tahansa ikään ja säätyyn katsomatta.



Sikäli tällainen lista voi lisätä onnettomuutta, ettei niistä joille on sattunut kaikenlaista todella ikävää tunnu listaa lukiessa, että he ovat ainoita joille onnetar on kääntänyt selän. Usein kun tuntuu siltä, että näitä ihme juttuja (siis pahoja ja harvinaisia tapahtumia) sattuu vain mulle ja muiden elämä menee " normaalisti" .

-kaksi erittäin kipeää ja traumaattista pitkän seurustelusuhteen päättymistä (minä kun olen nuoresta pitäen haaveillut avioliitosta ja perheen perustamisesta, niin tuollaiset asiat satuttavat kaikista eniten)

-yksi avoero (parhaillaan toteutumassa)

-ikäkriisi; ei vieläkään miestä, lapsista puhumattakaan

-kolmen työkaverin kuolemat

-oman terveyden kanssa ongelmia

-äidin sairastuminen kohdunpoistoleikkauksen jälkeisen hormonitoiminnan muutoksen seurauksena (leikkauksella oli sekä fyysisiä että psyykkisiä vaikutuksia)

-yksinäisyyttä

-taloudellisia huolia



Raskainta on se, kun huomaa ettei enää ole nuori, eikä ole fyysisesti niin hyvässä kunnossa eikä niin hyvän näköinen kuin joskus ja miettii että näillä eväillä pitäisi vielä se mies saada! Toisaalta luonne on vaan parantunut vanhetessa ;)



No, onneksi olen saanut olla kavereiden häitä juhlimassa, on ollut hienoja kemuja ja vauvojakin on tulossa, joten vauvantuoksuakin pääsen haistelemaan vaikkei omaa olekaan vielä! Jotenkin kuitenkin uskon, että minunkin vuoroni vielä tulee :)

En halua niitä tässä luetella, mutta niitä on riittänyt ja osa niistä on ollut henkisesti aika rankkojakin. Pääosin ne ovat aiheutuneet vain huonosta tuurista, ei siis itse aiheutettuja.



Mutta olen ollut tavallaan tyytyväinen, että sain elää lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden alkuajan suht. normaalia elämää ilman pahempia murhenäytelmiä. Näiden rauhallisimpien aikojen takia en ole hajonnut pahemmin ja olen selvinnyt rankoistakin jutuista.

Ja minun listani:



-keskivaikea masennus lapsuudesta saakka

-ristiriidat oman perusperheen kanssa

-pätkätyöt

-työpaikkakiusaaminen

-syvä masennus + psykoottiset oireet

-laiton määräaikaisuus ja siitä seurannut riitely pomojen kanssa + pomoille häviäminen

-työttömyys



Mut kuitenkin olen suht onnellinen juuri nyt.

-perheväkivalta. Exän harrastama fyysinen väkivalta ja vielä rankempi henkinen väkivalta



-etääitiys, joka onneksi loppuu ensi sunnuntaina



-kiusaava ja manipuloiva exä



-isän syöpä, josta onneksi parani



-tulipalo asuintaloni varastossa, sitten selvisi että sytyttäjä oli, dadaa.. exäni



-masennus, johon syön vieläkin lääkkeitä



-ei-toivottu raskaus, mutta lapsi on kumminkin rakas



Nämä eivät ole missään aika järjestyksessä, tulivat vaan mieleen tässä järjestyksessä.

- isoäidin kuolema

- keskenmeno

- perheväkivalta

- depressio

- avioero



Mutta paljon onnellisia asioita, joista olen hyvin kiitollinen.

Isäni lähti sanaakaan sanomatta

masennuksen poikasta

laiton irtisanominen raskauden takia

- lapsettomuutta

- keskenmeno rvkolla 15

- veritulppa

- raskauden keskeyttäminen

- isoäidin ja isoisän kuolemat

- työpaikkakiusaamista 50 vuotiaan naisen taholta

- yksi todella rankka suhteen päättyminen

- toistuva, vaikea masennus

- synnytyksen jälkeinen masennus

- paniikkihäiriö

- kahden isoäidin kuolema

- kahden koiran kuolema

- todella vaikea synnytys, vastasyntyneen infektio

- vanhempieni ero

- liiallinen alkoholin käyttö

- itsemurhayritys

- ei varsinaisesti tapahtunut 10 vuoden aikana, mutta olen muistanut lapsuudestani tapahtumia, joita en haluaisi muistaa. Siis olin tapahtumat onnistunut " unohtamaan" , työntämään tuonne jonnekkin.



Nämä nyt tuli tässä mieleeni...

- molempien vanhempien ja parhaan kaverin vakava sairastuminen

- isoisän kuolema

- oma vähän lievempi sairaus, joka seuraa loppuelämän

- työttömyys (joka nyt onneksi jo takana)

- masennus



Mutta onneksi on tapahtunut hyviä ja ihaniakin asioita. Juuri toissapäivänä mietin, että taidanpa elää nyt elämäni onnellisinta jaksoa (koputetaan nyt varuiksi kuitenkin puuta...)

-lapsen vaikea sairaus

-toisen lapsen itsemurha-ajatukset isoveljen sairauden takia

-oma uupuminen, masennus, itsemurha-ajatukset

-miehen tekemä henkinen väkivalta

-lapsen sijoitus masennuksen takia pois kotoa

-avioero

-hermoromahdus ja siitä syntyneet ongelmat työssä



ei onneksi mitään sen pahempaa. hengissä kaikki ollaan, vaikkakin perhe hajosi

-muutto täysin vieraalle paikkakunnalle kesken teini-iän

-kovat riidat äidin ja kanssa ja välien etääntyminen

-syömishäiriö

-masennus

-itsariyritys

-miehen alkoholi-ja huumeriippuvuus

-ero

-yksinhuoltajuus exän vainotessa

-ei-toivotturaskaus ja keskenmeno

-raha-ongelmat ja luottotietojen meno

-ammattiopintojen keskeytys masennuksen vuoksi

- Kaikkien isovanhempien ja isän sekä useiden muiden läheisten kuolemat

- Läheisen huumeongelma

- Oma masennus

- Miehen oikeudenkäynti ja taloloukku

- Lapsen vamma ja viiden vuoden unettomuus



Silti sanoisin näiden kymmenen vuoden jälkeen olevani erittäin onnellinen (nykyisin), mutta en haluaisi elää noita vuosia uudelleen. Herralle kiitos!

Kohtalotovereita tuntuu piisaavan.



Miehen vakava sairastuminen.



Äidin vakava sairastuminen.



Miehen pettäminen ja valehtelu.



Avioliiton ja perheen hajoaminen.

En sittenkään ole ainut ihminen jota elämä potkii todella päähän.

vaikeudet:



isäni kuolema , vaikeat raskaudet 3 kpl , oma sairastuminen veritulpaan, talon homeremontti/ oikeudenkäynti tästä homeesta johtuen yhden lapsen paha sairastuminen , miehen sairastuminen masennukseen ja paniikkihäiriöön joka on jälleen uusinut. Oman äidin sairastuminen, rahavaikeudet, oma selkärangan murtuminen......ja pienempiä murheita riittämiin......Mutta ainahan on toivoa paremmasta huomisesta joten .....

emmehän sisaret luovuta :D

Raiskaus => paikat repesi tikkauskuntoon.

Hyvän ystävän kuolema urheilukilpailussa.

Ystävän itsemurha.

Keskenmeno.



Enemmän on kuitenkin tapahtunut myönteisiä asioista. Enkä ole jäänyt märehtimään ikäviäkään, vaikka toki ne jälkensä ovat jättäneet.

Tuntuu oma lista aika mitättömältä, mutta tässä näitä:



isän alkoholismi ja vakava sairastuminen

keskivaikea masennus mm. edellisestä johtuen (vaikea isäsuhde)

ero pitkästä suhteesta (pettämistä)

juurettomuus (tunne etten kuulu mihinkään)

raskauden keskeytys

keskenmeno

miehen suuret velat (kohta maksettu)

kaikesta huolimatta rakkaan isäni kuolema

vaikeuksia parisuhteessa (hoidossa)



Eli ei mitään järkyttävän vaikeaa. kaikki enemmän henkisen puolen ongelmia ja moni johtuu juuri tuosta hankalasta isäsuhteesta, mutta terapian ja itsetutkiskelun avulla siitä alkaa pääsemään yli. Ja toisaalta tunnen, että juuri sen vuoksi olen tullut hurjan vahvaksi ja viisaaksi :)

Sydäntä kyllä kylmäsi muiden listat! Niin paljon kuolemaa ja sairauksia. Niitä olen alkanut oman lapsen syntymän jälkeen pelkäämään älyttömästi.

- koulukiusaaminen

- nuoruusiän masennus

- nuorten psykiatrisella osastolla oleminen

- lukuisat irtosuhteet

- ranteiden viiltely, ikuiset arvet

- lääkkeiden käyttö päihtymistarkoituksessa

- huoraaminen



Nämä nyt melkein kaikki ovat tosin itseaiheutettuja...

Molemmilla lapsilla harvinainen jatkuvaa hoitoa vaativa sairaus.

-liiallinen alkoholinkäyttö

-holtittomuus seksuaalisissa suhteissa

-sukulaisen huumeriippuvuus ja hoitoon joutuminen

-vanhempien avioero

-työttömyys ja koko omaisuuden menetys

-yllätysraskaus

-lapsen isä lähti sanomatta mitään (raskauden puolivälissä)

-asunnottomuus

-rahattomuus + velat

-ryöstetyksi ja hakatuksi tuleminen

-pari liikenneonnettomuutta

-pari vakavaa akuuttia sairastumista

-uhkailua ja vaara lapsen kidnappaamisesta

-parin hyvän ystävän menetys (henkisesti)

-synnytyksen jälkeinen masennus

-läheisen kuolema

-lemmikin menetyksiäkin on ollut muutama

-muutama rankka ero (avopuolisoista..)

-ystäville sattuneet asiat, jotka sattuvat minuunkin, kun ei voi auttaa

-isän syöpä



...tähän hätään en keksi enempää...