Miten oppia "hyväksymään" oma lihavuutensa?

Jos liikunta tökkii niin miettikää muitakin lajeja kuin lenkkeily ja sali.

Nuorten lihavien kannattaa muistaa, että kun ikää tulee, alkaa terveysongelmat. Nivelet, rasvamaksa, sydänpulmat jne.

Kannattaa syödä kohtuullisesti ja monipuolisesti, jättää alko minimiin, hyötyliikkua mahdollisimman paljon ja jos huötyliikuntaa ei ole, niin sitten 5 h reipasta liikuntaa viikossa.

Tätä kun noudatat, olet normaslipainossa muutamassa vuodessa.

Jos on reilusti ylipainoa niin ihan turha katsella mitään bikinifitness-naisia esikuvina. Unohtakaa sellaiset ja alkakaa keskittymään itseesi ja hiljalleen laitat ruokavalion ja liikkumisen kuntoon.

Laihdutuksessa ei saa olla liian hätäinen tai liian kovia tavoitteita. Muistan kun Jutan ohjelmassa kaikilla naisilla oli tavoitteena kisat vaikka lähtöpaino oli reilu 100kg. Sitten odotettiin että parissa kuukaudessa ollaan kisakireänä. Ihan hulluutta.

Monella ylipainoisella riittäisi kun tekisi pieniä muutoksia ruokavalioon, enemmän kasviksia, lihaa ja yleensäkin ruokaa kohtuudella, aamupala kuntoon ja herkkuja vähemmäksi. Mutta ei, ostetaan se kymmenes nettivalmennus jossa aivan liian tiukka dieetti. Sitten sorrutaan kahdessa viikossa ja ahmitaan taas herkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Nuorten lihavien kannattaa muistaa, että kun ikää tulee, alkaa terveysongelmat. Nivelet, rasvamaksa, sydänpulmat jne.

Kannattaa syödä kohtuullisesti ja monipuolisesti, jättää alko minimiin, hyötyliikkua mahdollisimman paljon ja jos huötyliikuntaa ei ole, niin sitten 5 h reipasta liikuntaa viikossa.

Tätä kun noudatat, olet normaslipainossa muutamassa vuodessa.

Voi voi. Kun se laihtuminen olisikin noin yksinkertaista.

Keskity vai 1-3 asiaan, joita muutat elämäntavoissasi. Unohda laihduttaminen, muuta arkeasi hieman. Tee uusi rutiini esim. kävelet tietyn matkan, aloitat käsityön, otat aina salaattia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten lihavien kannattaa muistaa, että kun ikää tulee, alkaa terveysongelmat. Nivelet, rasvamaksa, sydänpulmat jne.

Kannattaa syödä kohtuullisesti ja monipuolisesti, jättää alko minimiin, hyötyliikkua mahdollisimman paljon ja jos huötyliikuntaa ei ole, niin sitten 5 h reipasta liikuntaa viikossa.

Tätä kun noudatat, olet normaslipainossa muutamassa vuodessa.

Voi voi. Kun se laihtuminen olisikin noin yksinkertaista.

Suurin osa lihavista ihmisistä ei liiku lainkaan. Suurin osa käyttää runsaasti alkoa. Monella on herkkujen ahmimista. Monella lihavalla on väärä käsitys normaaleista annoskoista.

Saksassa tehtiin 40-l sellanen eräänlainen ihmiskoe, jossa ravinnonsaanti oli erittäin niukkaa ja pakkotyötä koko päivä. Muutamassa kk ei enää kukaan ollut lihava.

/se kelle vastasit

Olen itse toteuttanut ajatusta, etten liiku mitään varten vaan koska haluan. Jos joku päivä vaan 2 km kävelyä tuntuu hyvältä niin se riittää tai jos ei huvita mennä niin sekin sopii tai sitten se 5+ km irtoaa kevyesti.

En mittaa/punnitse itseäni, koska olotila, vaatteet yms. kertovat muutoksista ja menen numeroiden kautta pettymykset ovat suurempia. En sano tämän ajatusmallin toimivan kaikilla, mutta jos tähtää pysyvyyteen on ajatusmaailman muututtava eikä siihen ole pikaratkaisuja.

Ruoka olisi seuraava suurempi haaste, vaikka perusteet tietää paremmin kuin hyvin, niin tapojen muuttaminen on aina haastavaa.

Älä ainakaan tuijota niitä lehtijuttujs joissa joku pudottaa painoa kilokaupalla kuussa/vuodessa, vaan tee asiaa itseäsi varten ja omista lähtökohdistasi. :)

En ole koskaan ollut täysin samassa tilanteessa kuin sinä, oma painoni on vaihdellut elämän aikana alipainoista normaalipainoon, vain lievään ylipainoon ja takaisin normaaliin mutta jokaisessa painossa tilanne on ollut sama: en ole hyväksynyt kehoani, en ole vieläkään oppinut pitämään siitä.

Tiedän, että joku median tai terapian tarjoama mallitarina menisi kutakuinkin näin: "lopulta kaikista kiloista huolimatta opin hyväksymään kehoni ja suorastaan rakastamaan sitä, painoin sitten mitä tahansa!" Haluaisin olla tämä tyyppi mutta olen alkanut pelkäämään ja epäilemään että mitä jos se ei koskaan toteudukaan. Sitten elämä vain menee ohitse. Olen siksi tällä hetkellä vaihtanut fokusta siihen mitä kaikkea voin kehollani tehdä vaikka en koskaan oppisi hyväksymään sitä. En oikein osaa antaa muuta neuvoa kuin kokeilla niitä haluamiasi asioita vaikka ne aiheuttaisivat häpeää tai muita epämiellyttäviä tunteita.

Toivon tietysti että jonain päivänä se "hyväksyminen" voisi tulla lähes huomaamattani ikään kuin kaiken sivutuotteena. Joku kaunis päivä vain katsoisin sattumalta itseäni peilistä ja tajuaisin "kappas, en ole muuten pitkään aikaan inhonnut ja haukkunut kehoani, melkein unohdin että minulla oli joskus tapana tehdä niin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten lihavien kannattaa muistaa, että kun ikää tulee, alkaa terveysongelmat. Nivelet, rasvamaksa, sydänpulmat jne.

Kannattaa syödä kohtuullisesti ja monipuolisesti, jättää alko minimiin, hyötyliikkua mahdollisimman paljon ja jos huötyliikuntaa ei ole, niin sitten 5 h reipasta liikuntaa viikossa.

Tätä kun noudatat, olet normaslipainossa muutamassa vuodessa.

Voi voi. Kun se laihtuminen olisikin noin yksinkertaista.

Suurin osa lihavista ihmisistä ei liiku lainkaan. Suurin osa käyttää runsaasti alkoa. Monella on herkkujen ahmimista. Monella lihavalla on väärä käsitys normaaleista annoskoista.

Saksassa tehtiin 40-l sellanen eräänlainen ihmiskoe, jossa ravinnonsaanti oli erittäin niukkaa ja pakkotyötä koko päivä. Muutamassa kk ei enää kukaan ollut lihava.

/se kelle vastasit

Tämmöistä leiriä minäkin tarvitsen! Joku muu päättää syömiset ja liikkumiset, kun itsellä ei ole itsekuria.

Välillä rukoilen Jumalalta anoreksiaa.

N35 98kiloa

Vierailija kirjoitti:

Olen itse toteuttanut ajatusta, etten liiku mitään varten vaan koska haluan. Jos joku päivä vaan 2 km kävelyä tuntuu hyvältä niin se riittää tai jos ei huvita mennä niin sekin sopii tai sitten se 5+ km irtoaa kevyesti.

En mittaa/punnitse itseäni, koska olotila, vaatteet yms. kertovat muutoksista ja menen numeroiden kautta pettymykset ovat suurempia. En sano tämän ajatusmallin toimivan kaikilla, mutta jos tähtää pysyvyyteen on ajatusmaailman muututtava eikä siihen ole pikaratkaisuja.

Ruoka olisi seuraava suurempi haaste, vaikka perusteet tietää paremmin kuin hyvin, niin tapojen muuttaminen on aina haastavaa.

Älä ainakaan tuijota niitä lehtijuttujs joissa joku pudottaa painoa kilokaupalla kuussa/vuodessa, vaan tee asiaa itseäsi varten ja omista lähtökohdistasi. :)

Vaaka päättää onnellisuuden. Painoin 88kg.

Kävin sitten vuoden päästä äidin luona vaa'alla: 80kg!

Olin niin iloinen, yhtä hymyä koko päivän. Omasta mielestäni en ollut syönyt erikoisemmin.

Lähtiessä kävin vielä uudestaan, 92kg.

Hitto sitä itkun ja pettymyksen määrää

N 100kg

Vierailija kirjoitti:

Etsi syy miksi syöt suruusi ja lähde korjaamaan sitä. Elämäsi paranee

Entä jos sitä ei voi korjata jälkeen päin?

Ei ihmisten tekoja voi enää muuttaa. Ja koko ajan saa pelätä tulevia ilkeitä kommentteja.

Kaikkein paras psyykkeen kannalta, on jäädä kotiin, neljän seinän sisälle turvaan ja antaa ruuan lohduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten lihavien kannattaa muistaa, että kun ikää tulee, alkaa terveysongelmat. Nivelet, rasvamaksa, sydänpulmat jne.

Kannattaa syödä kohtuullisesti ja monipuolisesti, jättää alko minimiin, hyötyliikkua mahdollisimman paljon ja jos huötyliikuntaa ei ole, niin sitten 5 h reipasta liikuntaa viikossa.

Tätä kun noudatat, olet normaslipainossa muutamassa vuodessa.

Voi voi. Kun se laihtuminen olisikin noin yksinkertaista.

Suurin osa lihavista ihmisistä ei liiku lainkaan. Suurin osa käyttää runsaasti alkoa. Monella on herkkujen ahmimista. Monella lihavalla on väärä käsitys normaaleista annoskoista.

Saksassa tehtiin 40-l sellanen eräänlainen ihmiskoe, jossa ravinnonsaanti oli erittäin niukkaa ja pakkotyötä koko päivä. Muutamassa kk ei enää kukaan ollut lihava.

/se kelle vastasit

Mitenkäs sitten kävi kun pakkotyö loppui ja kauppaan pääsi itse vapaasti ostamaan omat ruuat?

Tottakai tuollaisella rutiinilla tippuu kilot. Ihan kuten vaikka tunti aamussa kävelyä ja pätkäpaastodietti ja pois kaikki herkut ruokavaliosta.

Ongelma on monella kun nämä ”ohjelmat” loppuvat paino alkaa taas nousemaan. Oli se ”ohjelman” pituus 2 päivää tai muutama kuukausi.

Niin kauan kun joku ulkopuolinen pakottaa johonkin rutiiniin, niin siihen repsahduksia tule. Omin päin laihduttamisen kun tulee mukaan se tahdonvoima ja mahdollisuus lopettaa milloin haluaa.

Ehkä pitäisi vain hyväksyä se, että syö herkkuja ja tykkää ruuasta ja tehdä se laihduttava ruokavalio sen ympärille ja samoin ne kalorin kulutukset. Kaloreita kun voi kuluttaa niin monella eri tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi syy miksi syöt suruusi ja lähde korjaamaan sitä. Elämäsi paranee

Entä jos sitä ei voi korjata jälkeen päin?

Ei ihmisten tekoja voi enää muuttaa. Ja koko ajan saa pelätä tulevia ilkeitä kommentteja.

Kaikkein paras psyykkeen kannalta, on jäädä kotiin, neljän seinän sisälle turvaan ja antaa ruuan lohduttaa.

Mitä jos antaisit vaihteeksi jonkun hyvän kirjan, musiikin, lämpimän suihkun tai vaikka päiväunien lohduttaa? Pitääkö sen lohduttajan aina olla ruokaa?

Itse olen purkanut ahdistusta liikuntaan. Kävellessä pystyn kuuntelemaan musiikkia ja käymään ajatuksia ja tilanteita läpi. Välillä melkein juoksen raivosta.

Toinen, en ajattele syöväni vähemmän tai olevani laihdutuskuurilla. Teen valintoja loppuelämää varten. Pyrin syömään tarpeeksi kasviksia, lisään hyvää rasvaa ruokaan reilusti, pidän huolen proteiinin saannista. En kieltäydy kaikesta, jos haluan pitsaa, syön sitä mutta pidän huolen, että syön sen kanssa kasviksia, syön hyvässä seurassa, rauhassa, enkä väsymykseen tai vihaan. Stressatessa auttaa enemmän kävely tai raha-asioiden selvittäminen, kuin rahan tuhlaaminen kalliiseen epäterveelliseen ruokaan. En kieltäydy herkuista synttäreillä. En aio tehdä niin loppuelämääni, joten en tee sitä nytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näihin aloituksiin tulee aina näitä ylimielisiä ohjeita tyyliin kävele, juokse, treenaa, treenaa, veren maku suussa, salille siitä, läski! Totuus on kuitenkin se, että tekemällä vähän kerrallaan muutoksia elintapoihinsa, niistä tulee helpommin rutiini, ja se on minusta suurin onnistumisen ehto elämäntapojen muutoksessa. Yhdellä kertaa rysäytetty treenirääkki loppuu, kuin kanan lento.

Ensin syömiset kuntoon, samalla voi ja pitää liikkua, mutta maltti mukana. Ei ne kilot hetkessä ole tulleet, joten niiden sulattamiseenkin on varattava aikaa. Kovin suuri ylipaino on jo itsessään rasite nivelille, joten lähdepä vielä juoksemaan, niin rasitusvammoja tulee takuulla. Ruoan laatuun pitää kiinnittää huomiota, ja vielä ehkä enemmän annoskokoihin.

Kun pääsee vähänkin alkuun, niin se on aina kotiinpäin, ja nostaa sekä itsetuntoa, että motivaatiota jatkaa. Älä tavoittele mitään kilo ja viikko -tahtia kitukuureilla ja kuntorääkillä, pikemminkin kilo tai korkeintaan pari kuukaudessa, eikä haittaa, vaikka välillä painonlasku pysähtyy, tai jopa nousee hiukan. Laihtuminen ei tapahdu suoraviivaisesti, eikä yksittäiset sortumiset romuta kaikkea.

Vaikka lehdissä on vähän väliä tarinoita naisista, jotka ennen olivat lihavia ja laihduttuaan osallistuivat - yllätys-, bikinifitnesskisoihin, niin ei sellaista kannata ottaa esikuvaksi. Toki, jos se on haaveena, niin sitten varmaan motivaatiokin on kohdillaan, mutta noin muuten kannattaa unohtaa.

Olisi ihanaa olla täydellisen näköinen fitness nainen, mutta en kehtaa mennä salille. Eka pitäisi painaa alle 55kg.

Ap

Trolli.

Mitään laihdutusta ei kannata aloittaa liikunnalla. Lisäät vain arkiaktiivisuuttasi ja se riittää. Liikunta kasvattaa nälkään, joten kun olet tottunut syömään liikaa, niin opit syömään vielä sen päällekin ja lihot lisää.  Opettele ensin syömään. Sitten vasta kun ruokalutottumuksesi on vakiintuneet niin normaaleiksi että et joudu enää vahtimaan syömistäsi ja paino on jatkanut tasaista laskuaan, niin sitten mieti sitä liikuntaa. Ja siltikään et saa alkaa syödä enemmän vain siksi koska liikut. Laihduttaessa ei asiat mene niin. Vasta kun olet saavuttanut turvallisesti normaalipainon niin voit alkaa miettiä josko liikuntakalorit saa lisätä energiankulutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi syy miksi syöt suruusi ja lähde korjaamaan sitä. Elämäsi paranee

Entä jos sitä ei voi korjata jälkeen päin?

Ei ihmisten tekoja voi enää muuttaa. Ja koko ajan saa pelätä tulevia ilkeitä kommentteja.

Kaikkein paras psyykkeen kannalta, on jäädä kotiin, neljän seinän sisälle turvaan ja antaa ruuan lohduttaa.

Mitä jos antaisit vaihteeksi jonkun hyvän kirjan, musiikin, lämpimän suihkun tai vaikka päiväunien lohduttaa? Pitääkö sen lohduttajan aina olla ruokaa?

Joka päivä nukun päiväunet kunnon ruuan jälkeen, käyn suihkussa päivittäin ja vau, luen kirjaa joka ilta. Mikään ei voita syömistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se pitäisi hyväksyä kun siitä voi päästä eroon?

Sä vaan selittelet itselles jotta voit jatkaa mosottamista kuten tähänkin saakka.

Syö vähemmän.

Miten?

Ei riitä itsekuri, ehkä 2 päivää onnistuu laihduttaa ja sitten ruoka voittaa taistelun. Pahin vihollinen tässä elämässä. Ja samalla rakkain asia

Aamulla ja aamupäivällä juo paljon lämmintä juomaa jossa ei oo sokeria. Pieni aamupala, vaikka puolikas pulla niin aamu alkaa hyvällä mielellä.