Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia "hyväksymään" oma lihavuutensa?
05.05.2021 |
Sanotaan tämä heti alkuun: hyväksymisellä mä en tarkoita sitä, että aikoisi olla ikuisesti lihava tai ajattelisi ettei voi pudottaa painoaan.
Pikemminkin toisin päin: laihduttaminen voi olla todella hidasta, jos sen yrittää tehdä kestävästi ja pienin askelin. Tämä on pahimmillaan älyttömän turhauttavaa, kun elämästä puuttuu ruoan tuoma välitön endorfiiniryöppy mutta "tilalle" ei taikaiskusta ilmesty hoikkuutta, vaan sen saavuttamisessa menee vähintään kuukausia ellei vuosia. Vieläkin enemmän silloin, kun lihavuuden taustalla on traumoja, ahmintahäiriö tai muuta sellaista. Mä etsin tälläkin hetkellä terapeuttia, mutta kenelläkään ei ole vapaita aikoja. Hoitoa saa odottaa ja jonottaa.
Oon sairaalloisen ylipainoinen, 163 cm ja 110 kg. Inhoan vartaloani ja ulkonäköäni tällaisena. Tuntuu että voin mennä uimarannalle/aloittaa deittailun/erota nykyisestä työstä ja hakea mieleisiä paikkoja vasta sitten joskus, kun laihdun. Haluaisin oppia pitämään kehostani tällaisenaan ja keskittyä ainoastaan terveyteen, jolloin laihtumisesta tulisi elämäntapamuutoksen sivutuote eikä päämäärä. Mutta en osaa.
Kommentit (58)
Miksi näihin aloituksiin tulee aina näitä ylimielisiä ohjeita tyyliin kävele, juokse, treenaa, treenaa, veren maku suussa, salille siitä, läski! Totuus on kuitenkin se, että tekemällä vähän kerrallaan muutoksia elintapoihinsa, niistä tulee helpommin rutiini, ja se on minusta suurin onnistumisen ehto elämäntapojen muutoksessa. Yhdellä kertaa rysäytetty treenirääkki loppuu, kuin kanan lento.
Ensin syömiset kuntoon, samalla voi ja pitää liikkua, mutta maltti mukana. Ei ne kilot hetkessä ole tulleet, joten niiden sulattamiseenkin on varattava aikaa. Kovin suuri ylipaino on jo itsessään rasite nivelille, joten lähdepä vielä juoksemaan, niin rasitusvammoja tulee takuulla. Ruoan laatuun pitää kiinnittää huomiota, ja vielä ehkä enemmän annoskokoihin.
Kun pääsee vähänkin alkuun, niin se on aina kotiinpäin, ja nostaa sekä itsetuntoa, että motivaatiota jatkaa. Älä tavoittele mitään kilo ja viikko -tahtia kitukuureilla ja kuntorääkillä, pikemminkin kilo tai korkeintaan pari kuukaudessa, eikä haittaa, vaikka välillä painonlasku pysähtyy, tai jopa nousee hiukan. Laihtuminen ei tapahdu suoraviivaisesti, eikä yksittäiset sortumiset romuta kaikkea.
Vaikka lehdissä on vähän väliä tarinoita naisista, jotka ennen olivat lihavia ja laihduttuaan osallistuivat - yllätys-, bikinifitnesskisoihin, niin ei sellaista kannata ottaa esikuvaksi. Toki, jos se on haaveena, niin sitten varmaan motivaatiokin on kohdillaan, mutta noin muuten kannattaa unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on. Itse olen vain lievösti ylipainoinen mutta tähän kokoon paino hakeutuu luonnostaan. Oikeastaan vähän hoikempana ei ole henkisesti edes hyvä olla. Tämä koko on siis henkisesti että fyysisesti hyvä, mutta terveyden kannalta se ei ole paras mahdollinen, joskaan ei pahinkaan.
Minä rakastan salillakäyntiä ja treeniä, mutta en näytä siltä, koska myös rasvamassaa on lihasten päällä. Olen jo aikaa sitten lopettanut välittämästä ja nautin liikunnasta ja elämästäni vaikka en olekaan hyväkuntoisen näköinen. Uskon, että sama pätee myös vähän isompiin ihmisiin. Kunhan laihduttelee itsensä sen kokoiseksi, ettei perusliikkumiset ole vaikeita ja jaksaa kävellä esim rappusia. Käytännöllisyys ennenkaikkea ja ikää kun tulee lisää niin se korostuu aina vaan. Ulkonäkö merkitsee yhä vähemmän mitä enemmän tulee vuosia. Terveys ja toiminnallisuus arkisissa puuhissa ovat paljon tärkeämpiä.
Mitä vinkkejä voisin antaa? Ajattele positiivisesti. Älä keskity omiin heikkouksiin. Älä vertaile itseäsi muihin. Käydessäsi kaupassa osta kotiin eri värisiä marjoja, hedelmiä ja kasviksia. niitä joista pidät. Lisää niitä ruokiin ja mausta esim. puurot ja maustamattomat jogurtit niillä. Tai syö sellaisenaan. Kun opettelee tavaksi niin niitä on kiva napsia eikä kaipaa yhtä paljon makeaa herkkua jos se on ongelma. Enkä tarkoita että makean korvikkeeksi vaan ennemmin vaihtoehdoksi. Opettele juomaan vettä tasaisesti. Ei mitenkään liioteltuna vaan sillä tavalla sopivasti ettet sekoita janoa nälkään. Nesteytys antaa voimaa ja parantaa koko kehon toimintaa. Käy luonnossa kävelyllä. Harrasta vain sellaista liikuntaa joka sinua kiinnostaa ja josta oikeasti pidät. Vaikka se ei olisikaan tehokkain treenimuoto. Ja unohda dieetit. Elämäntavanmuutoksen kautta onnistuu?
Naisista huomaa, että iän myötä ulkonäkö ei kiinnosta. Siksi ne jääkin lopulta yksin. Nuoret naiset panostaa siihen ulkonäköön.
Harvoja poikkeuksia on kuten Anu Saagim, Pauliina Laitinen, Minttu Räikkönen, Martina.
En itse ole ikinä oppinut rakastamaan läskejäni enkä opikaan. Enkä edes halua oppia.
Laihdutan terveys edellä ja ulkonäkö hyvänä kakkosena.
Oletko koittanut mysimbaa? Tai muuta joka vie ruuasta nautinnon? Mysimba vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen. Itse pilleri ei siis laihduta.
Olen saanut ison avun siitä vaikkei sekään mikään ihmepilleri ole.
On auttanut ahmimiseen ja todellakin ruokahalu vähenee ja pystyy myös kieltäytymään. Tyydytyksen saa pienemmistä määristä.
Kallista on mutta niin on ne suklaalevytkin sun muut mitä tulee syötyä ilman mysimbaa.
Ja onko sille hintaa että voi paremmin ja laihtuu?
130 euroa kuussa. Tai 4 viikon välein. Joillekin riittää pienempi annos ja silloin paketti kestää pitempään.
Painoin 104kg (164cm) pahimmillaan.
Laihduin itsekseen 97 kiloon ja sen jälkeen mysimba. Nyt painan 82 kiloa.
Hitaasti on tippunut.
Nyt tavoite on päästä 79 kiloon. Välitavoite on päästä alle 81 kilon. Siinä on ollut haastetta kun paino on nyt junnannut.
Minulla on ollut pieniä tavoitteita.
Muistan kun iloitsin 93 kilon etapista. 89 kiloa oli ihan huippu! Sitten tavoittelin 87 kiloa jne.
Pienemmät askeleet motivoi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on. Itse olen vain lievösti ylipainoinen mutta tähän kokoon paino hakeutuu luonnostaan. Oikeastaan vähän hoikempana ei ole henkisesti edes hyvä olla. Tämä koko on siis henkisesti että fyysisesti hyvä, mutta terveyden kannalta se ei ole paras mahdollinen, joskaan ei pahinkaan.
Minä rakastan salillakäyntiä ja treeniä, mutta en näytä siltä, koska myös rasvamassaa on lihasten päällä. Olen jo aikaa sitten lopettanut välittämästä ja nautin liikunnasta ja elämästäni vaikka en olekaan hyväkuntoisen näköinen. Uskon, että sama pätee myös vähän isompiin ihmisiin. Kunhan laihduttelee itsensä sen kokoiseksi, ettei perusliikkumiset ole vaikeita ja jaksaa kävellä esim rappusia. Käytännöllisyys ennenkaikkea ja ikää kun tulee lisää niin se korostuu aina vaan. Ulkonäkö merkitsee yhä vähemmän mitä enemmän tulee vuosia. Terveys ja toiminnallisuus arkisissa puuhissa ovat paljon tärkeämpiä.
Mitä vinkkejä voisin antaa? Ajattele positiivisesti. Älä keskity omiin heikkouksiin. Älä vertaile itseäsi muihin. Käydessäsi kaupassa osta kotiin eri värisiä marjoja, hedelmiä ja kasviksia. niitä joista pidät. Lisää niitä ruokiin ja mausta esim. puurot ja maustamattomat jogurtit niillä. Tai syö sellaisenaan. Kun opettelee tavaksi niin niitä on kiva napsia eikä kaipaa yhtä paljon makeaa herkkua jos se on ongelma. Enkä tarkoita että makean korvikkeeksi vaan ennemmin vaihtoehdoksi. Opettele juomaan vettä tasaisesti. Ei mitenkään liioteltuna vaan sillä tavalla sopivasti ettet sekoita janoa nälkään. Nesteytys antaa voimaa ja parantaa koko kehon toimintaa. Käy luonnossa kävelyllä. Harrasta vain sellaista liikuntaa joka sinua kiinnostaa ja josta oikeasti pidät. Vaikka se ei olisikaan tehokkain treenimuoto. Ja unohda dieetit. Elämäntavanmuutoksen kautta onnistuu?
Olen yrittänyt elämäntapamuutosta, ei onnistu, aina palaan vanhaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi näihin aloituksiin tulee aina näitä ylimielisiä ohjeita tyyliin kävele, juokse, treenaa, treenaa, veren maku suussa, salille siitä, läski! Totuus on kuitenkin se, että tekemällä vähän kerrallaan muutoksia elintapoihinsa, niistä tulee helpommin rutiini, ja se on minusta suurin onnistumisen ehto elämäntapojen muutoksessa. Yhdellä kertaa rysäytetty treenirääkki loppuu, kuin kanan lento.
Ensin syömiset kuntoon, samalla voi ja pitää liikkua, mutta maltti mukana. Ei ne kilot hetkessä ole tulleet, joten niiden sulattamiseenkin on varattava aikaa. Kovin suuri ylipaino on jo itsessään rasite nivelille, joten lähdepä vielä juoksemaan, niin rasitusvammoja tulee takuulla. Ruoan laatuun pitää kiinnittää huomiota, ja vielä ehkä enemmän annoskokoihin.
Kun pääsee vähänkin alkuun, niin se on aina kotiinpäin, ja nostaa sekä itsetuntoa, että motivaatiota jatkaa. Älä tavoittele mitään kilo ja viikko -tahtia kitukuureilla ja kuntorääkillä, pikemminkin kilo tai korkeintaan pari kuukaudessa, eikä haittaa, vaikka välillä painonlasku pysähtyy, tai jopa nousee hiukan. Laihtuminen ei tapahdu suoraviivaisesti, eikä yksittäiset sortumiset romuta kaikkea.
Vaikka lehdissä on vähän väliä tarinoita naisista, jotka ennen olivat lihavia ja laihduttuaan osallistuivat - yllätys-, bikinifitnesskisoihin, niin ei sellaista kannata ottaa esikuvaksi. Toki, jos se on haaveena, niin sitten varmaan motivaatiokin on kohdillaan, mutta noin muuten kannattaa unohtaa.
Olisi ihanaa olla täydellisen näköinen fitness nainen, mutta en kehtaa mennä salille. Eka pitäisi painaa alle 55kg.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on. Itse olen vain lievösti ylipainoinen mutta tähän kokoon paino hakeutuu luonnostaan. Oikeastaan vähän hoikempana ei ole henkisesti edes hyvä olla. Tämä koko on siis henkisesti että fyysisesti hyvä, mutta terveyden kannalta se ei ole paras mahdollinen, joskaan ei pahinkaan.
Minä rakastan salillakäyntiä ja treeniä, mutta en näytä siltä, koska myös rasvamassaa on lihasten päällä. Olen jo aikaa sitten lopettanut välittämästä ja nautin liikunnasta ja elämästäni vaikka en olekaan hyväkuntoisen näköinen. Uskon, että sama pätee myös vähän isompiin ihmisiin. Kunhan laihduttelee itsensä sen kokoiseksi, ettei perusliikkumiset ole vaikeita ja jaksaa kävellä esim rappusia. Käytännöllisyys ennenkaikkea ja ikää kun tulee lisää niin se korostuu aina vaan. Ulkonäkö merkitsee yhä vähemmän mitä enemmän tulee vuosia. Terveys ja toiminnallisuus arkisissa puuhissa ovat paljon tärkeämpiä.
Mitä vinkkejä voisin antaa? Ajattele positiivisesti. Älä keskity omiin heikkouksiin. Älä vertaile itseäsi muihin. Käydessäsi kaupassa osta kotiin eri värisiä marjoja, hedelmiä ja kasviksia. niitä joista pidät. Lisää niitä ruokiin ja mausta esim. puurot ja maustamattomat jogurtit niillä. Tai syö sellaisenaan. Kun opettelee tavaksi niin niitä on kiva napsia eikä kaipaa yhtä paljon makeaa herkkua jos se on ongelma. Enkä tarkoita että makean korvikkeeksi vaan ennemmin vaihtoehdoksi. Opettele juomaan vettä tasaisesti. Ei mitenkään liioteltuna vaan sillä tavalla sopivasti ettet sekoita janoa nälkään. Nesteytys antaa voimaa ja parantaa koko kehon toimintaa. Käy luonnossa kävelyllä. Harrasta vain sellaista liikuntaa joka sinua kiinnostaa ja josta oikeasti pidät. Vaikka se ei olisikaan tehokkain treenimuoto. Ja unohda dieetit. Elämäntavanmuutoksen kautta onnistuu?
Olen yrittänyt elämäntapamuutosta, ei onnistu, aina palaan vanhaan. Ap
Harrastatko liikuntaa? Onko jotain lajeja, mistä pidät? Jotain, joka on niin kivaa, ettet meinaa malttaa odottaa seuraavaa kertaa. Ala liikkua pelkästä liikkumisen ilosta, ei kaloreita laskien tai vaa'alla käyden. Ihan ilman tavoitteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näihin aloituksiin tulee aina näitä ylimielisiä ohjeita tyyliin kävele, juokse, treenaa, treenaa, veren maku suussa, salille siitä, läski! Totuus on kuitenkin se, että tekemällä vähän kerrallaan muutoksia elintapoihinsa, niistä tulee helpommin rutiini, ja se on minusta suurin onnistumisen ehto elämäntapojen muutoksessa. Yhdellä kertaa rysäytetty treenirääkki loppuu, kuin kanan lento.
Ensin syömiset kuntoon, samalla voi ja pitää liikkua, mutta maltti mukana. Ei ne kilot hetkessä ole tulleet, joten niiden sulattamiseenkin on varattava aikaa. Kovin suuri ylipaino on jo itsessään rasite nivelille, joten lähdepä vielä juoksemaan, niin rasitusvammoja tulee takuulla. Ruoan laatuun pitää kiinnittää huomiota, ja vielä ehkä enemmän annoskokoihin.
Kun pääsee vähänkin alkuun, niin se on aina kotiinpäin, ja nostaa sekä itsetuntoa, että motivaatiota jatkaa. Älä tavoittele mitään kilo ja viikko -tahtia kitukuureilla ja kuntorääkillä, pikemminkin kilo tai korkeintaan pari kuukaudessa, eikä haittaa, vaikka välillä painonlasku pysähtyy, tai jopa nousee hiukan. Laihtuminen ei tapahdu suoraviivaisesti, eikä yksittäiset sortumiset romuta kaikkea.
Vaikka lehdissä on vähän väliä tarinoita naisista, jotka ennen olivat lihavia ja laihduttuaan osallistuivat - yllätys-, bikinifitnesskisoihin, niin ei sellaista kannata ottaa esikuvaksi. Toki, jos se on haaveena, niin sitten varmaan motivaatiokin on kohdillaan, mutta noin muuten kannattaa unohtaa.Olisi ihanaa olla täydellisen näköinen fitness nainen, mutta en kehtaa mennä salille. Eka pitäisi painaa alle 55kg.
Ap
No ei pitäisi. Ja muutakin liikuntaa on kuin sali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse ole ikinä oppinut rakastamaan läskejäni enkä opikaan. Enkä edes halua oppia.
Laihdutan terveys edellä ja ulkonäkö hyvänä kakkosena.
Oletko koittanut mysimbaa? Tai muuta joka vie ruuasta nautinnon? Mysimba vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen. Itse pilleri ei siis laihduta.
Olen saanut ison avun siitä vaikkei sekään mikään ihmepilleri ole.
On auttanut ahmimiseen ja todellakin ruokahalu vähenee ja pystyy myös kieltäytymään. Tyydytyksen saa pienemmistä määristä.
Kallista on mutta niin on ne suklaalevytkin sun muut mitä tulee syötyä ilman mysimbaa.
Ja onko sille hintaa että voi paremmin ja laihtuu?
130 euroa kuussa. Tai 4 viikon välein. Joillekin riittää pienempi annos ja silloin paketti kestää pitempään.Painoin 104kg (164cm) pahimmillaan.
Laihduin itsekseen 97 kiloon ja sen jälkeen mysimba. Nyt painan 82 kiloa.
Hitaasti on tippunut.
Nyt tavoite on päästä 79 kiloon. Välitavoite on päästä alle 81 kilon. Siinä on ollut haastetta kun paino on nyt junnannut.Minulla on ollut pieniä tavoitteita.
Muistan kun iloitsin 93 kilon etapista. 89 kiloa oli ihan huippu! Sitten tavoittelin 87 kiloa jne.
Pienemmät askeleet motivoi.
Olen työttömänä, ei varaa Mysimbaan. Pari vuotta sitten sain kolmessa kuukaudessa tupakalla painon tuohon 88kg. Mutta oli kallista ja sain kroonisen yskän, niin piti lopettaa. Joten tässä taas ollaan, 103kg
En tiedä, vaikeaa, jos lapsia ei olisi, niin tappa Isin itseni, ainakin haudassa olisin luuranko laiha ja kelpaisin yhteiskunnalle.
En kyllä kiinnosta elää mihinkää 90v asti tämän näköisenä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näihin aloituksiin tulee aina näitä ylimielisiä ohjeita tyyliin kävele, juokse, treenaa, treenaa, veren maku suussa, salille siitä, läski! Totuus on kuitenkin se, että tekemällä vähän kerrallaan muutoksia elintapoihinsa, niistä tulee helpommin rutiini, ja se on minusta suurin onnistumisen ehto elämäntapojen muutoksessa. Yhdellä kertaa rysäytetty treenirääkki loppuu, kuin kanan lento.
Ensin syömiset kuntoon, samalla voi ja pitää liikkua, mutta maltti mukana. Ei ne kilot hetkessä ole tulleet, joten niiden sulattamiseenkin on varattava aikaa. Kovin suuri ylipaino on jo itsessään rasite nivelille, joten lähdepä vielä juoksemaan, niin rasitusvammoja tulee takuulla. Ruoan laatuun pitää kiinnittää huomiota, ja vielä ehkä enemmän annoskokoihin.
Kun pääsee vähänkin alkuun, niin se on aina kotiinpäin, ja nostaa sekä itsetuntoa, että motivaatiota jatkaa. Älä tavoittele mitään kilo ja viikko -tahtia kitukuureilla ja kuntorääkillä, pikemminkin kilo tai korkeintaan pari kuukaudessa, eikä haittaa, vaikka välillä painonlasku pysähtyy, tai jopa nousee hiukan. Laihtuminen ei tapahdu suoraviivaisesti, eikä yksittäiset sortumiset romuta kaikkea.
Vaikka lehdissä on vähän väliä tarinoita naisista, jotka ennen olivat lihavia ja laihduttuaan osallistuivat - yllätys-, bikinifitnesskisoihin, niin ei sellaista kannata ottaa esikuvaksi. Toki, jos se on haaveena, niin sitten varmaan motivaatiokin on kohdillaan, mutta noin muuten kannattaa unohtaa.Olisi ihanaa olla täydellisen näköinen fitness nainen, mutta en kehtaa mennä salille. Eka pitäisi painaa alle 55kg.
ApNo ei pitäisi. Ja muutakin liikuntaa on kuin sali.
Uimahalliin kehtaan mennä, koska siellä on muutkin lihavat. Ja 100 vuotiaat :D
Kuntosali on sellainen peikko, täydelliset upeat kropat kaikilla. Ja sellaista ei saa, ilman kuntosalia. Ärsyttää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on. Itse olen vain lievösti ylipainoinen mutta tähän kokoon paino hakeutuu luonnostaan. Oikeastaan vähän hoikempana ei ole henkisesti edes hyvä olla. Tämä koko on siis henkisesti että fyysisesti hyvä, mutta terveyden kannalta se ei ole paras mahdollinen, joskaan ei pahinkaan.
Minä rakastan salillakäyntiä ja treeniä, mutta en näytä siltä, koska myös rasvamassaa on lihasten päällä. Olen jo aikaa sitten lopettanut välittämästä ja nautin liikunnasta ja elämästäni vaikka en olekaan hyväkuntoisen näköinen. Uskon, että sama pätee myös vähän isompiin ihmisiin. Kunhan laihduttelee itsensä sen kokoiseksi, ettei perusliikkumiset ole vaikeita ja jaksaa kävellä esim rappusia. Käytännöllisyys ennenkaikkea ja ikää kun tulee lisää niin se korostuu aina vaan. Ulkonäkö merkitsee yhä vähemmän mitä enemmän tulee vuosia. Terveys ja toiminnallisuus arkisissa puuhissa ovat paljon tärkeämpiä.
Mitä vinkkejä voisin antaa? Ajattele positiivisesti. Älä keskity omiin heikkouksiin. Älä vertaile itseäsi muihin. Käydessäsi kaupassa osta kotiin eri värisiä marjoja, hedelmiä ja kasviksia. niitä joista pidät. Lisää niitä ruokiin ja mausta esim. puurot ja maustamattomat jogurtit niillä. Tai syö sellaisenaan. Kun opettelee tavaksi niin niitä on kiva napsia eikä kaipaa yhtä paljon makeaa herkkua jos se on ongelma. Enkä tarkoita että makean korvikkeeksi vaan ennemmin vaihtoehdoksi. Opettele juomaan vettä tasaisesti. Ei mitenkään liioteltuna vaan sillä tavalla sopivasti ettet sekoita janoa nälkään. Nesteytys antaa voimaa ja parantaa koko kehon toimintaa. Käy luonnossa kävelyllä. Harrasta vain sellaista liikuntaa joka sinua kiinnostaa ja josta oikeasti pidät. Vaikka se ei olisikaan tehokkain treenimuoto. Ja unohda dieetit. Elämäntavanmuutoksen kautta onnistuu?
Olen yrittänyt elämäntapamuutosta, ei onnistu, aina palaan vanhaan. Ap
Harrastatko liikuntaa? Onko jotain lajeja, mistä pidät? Jotain, joka on niin kivaa, ettet meinaa malttaa odottaa seuraavaa kertaa. Ala liikkua pelkästä liikkumisen ilosta, ei kaloreita laskien tai vaa'alla käyden. Ihan ilman tavoitteita.
Olen aina vihannut liikuntaa.
Ja huomasin, että tämä ei olekaan se mun aloitus! Pahoittelut oikealle ap :lle
EpäAp
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näihin aloituksiin tulee aina näitä ylimielisiä ohjeita tyyliin kävele, juokse, treenaa, treenaa, veren maku suussa, salille siitä, läski! Totuus on kuitenkin se, että tekemällä vähän kerrallaan muutoksia elintapoihinsa, niistä tulee helpommin rutiini, ja se on minusta suurin onnistumisen ehto elämäntapojen muutoksessa. Yhdellä kertaa rysäytetty treenirääkki loppuu, kuin kanan lento.
Ensin syömiset kuntoon, samalla voi ja pitää liikkua, mutta maltti mukana. Ei ne kilot hetkessä ole tulleet, joten niiden sulattamiseenkin on varattava aikaa. Kovin suuri ylipaino on jo itsessään rasite nivelille, joten lähdepä vielä juoksemaan, niin rasitusvammoja tulee takuulla. Ruoan laatuun pitää kiinnittää huomiota, ja vielä ehkä enemmän annoskokoihin.
Kun pääsee vähänkin alkuun, niin se on aina kotiinpäin, ja nostaa sekä itsetuntoa, että motivaatiota jatkaa. Älä tavoittele mitään kilo ja viikko -tahtia kitukuureilla ja kuntorääkillä, pikemminkin kilo tai korkeintaan pari kuukaudessa, eikä haittaa, vaikka välillä painonlasku pysähtyy, tai jopa nousee hiukan. Laihtuminen ei tapahdu suoraviivaisesti, eikä yksittäiset sortumiset romuta kaikkea.
Vaikka lehdissä on vähän väliä tarinoita naisista, jotka ennen olivat lihavia ja laihduttuaan osallistuivat - yllätys-, bikinifitnesskisoihin, niin ei sellaista kannata ottaa esikuvaksi. Toki, jos se on haaveena, niin sitten varmaan motivaatiokin on kohdillaan, mutta noin muuten kannattaa unohtaa.Olisi ihanaa olla täydellisen näköinen fitness nainen, mutta en kehtaa mennä salille. Eka pitäisi painaa alle 55kg.
ApNo ei pitäisi. Ja muutakin liikuntaa on kuin sali.
Uimahalliin kehtaan mennä, koska siellä on muutkin lihavat. Ja 100 vuotiaat :D
Kuntosali on sellainen peikko, täydelliset upeat kropat kaikilla. Ja sellaista ei saa, ilman kuntosalia. Ärsyttää. Ap
Tämä ei kyllä ole totta. Käyn itse helsinkiläisellä salilla, jossa suurin osa kävijöistä 20-40 -vuotiaita (oma arvio, joka tapauksessa keski-ikäisiä ei käytännössä ole), ja edes tässä ikäluokassa kaikki eivät ole mitään timmejä fitnesskissoja tai -keijoja. Päinvastoin, näkyy pullukkaa, rotevaa, laihaa, kaikkea mahdollista. Jokainen treenaa oman treeninsä ja sillä siisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä on koko ajan tämmöisiä aloituksia? Lue niitä aikaisempia!
Ettei vaan olisi sama kirjoittaja kaikkien takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse ole ikinä oppinut rakastamaan läskejäni enkä opikaan. Enkä edes halua oppia.
Laihdutan terveys edellä ja ulkonäkö hyvänä kakkosena.
Oletko koittanut mysimbaa? Tai muuta joka vie ruuasta nautinnon? Mysimba vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen. Itse pilleri ei siis laihduta.
Olen saanut ison avun siitä vaikkei sekään mikään ihmepilleri ole.
On auttanut ahmimiseen ja todellakin ruokahalu vähenee ja pystyy myös kieltäytymään. Tyydytyksen saa pienemmistä määristä.
Kallista on mutta niin on ne suklaalevytkin sun muut mitä tulee syötyä ilman mysimbaa.
Ja onko sille hintaa että voi paremmin ja laihtuu?
130 euroa kuussa. Tai 4 viikon välein. Joillekin riittää pienempi annos ja silloin paketti kestää pitempään.Painoin 104kg (164cm) pahimmillaan.
Laihduin itsekseen 97 kiloon ja sen jälkeen mysimba. Nyt painan 82 kiloa.
Hitaasti on tippunut.
Nyt tavoite on päästä 79 kiloon. Välitavoite on päästä alle 81 kilon. Siinä on ollut haastetta kun paino on nyt junnannut.Minulla on ollut pieniä tavoitteita.
Muistan kun iloitsin 93 kilon etapista. 89 kiloa oli ihan huippu! Sitten tavoittelin 87 kiloa jne.
Pienemmät askeleet motivoi.Olen työttömänä, ei varaa Mysimbaan. Pari vuotta sitten sain kolmessa kuukaudessa tupakalla painon tuohon 88kg. Mutta oli kallista ja sain kroonisen yskän, niin piti lopettaa. Joten tässä taas ollaan, 103kg
En tiedä, vaikeaa, jos lapsia ei olisi, niin tappa Isin itseni, ainakin haudassa olisin luuranko laiha ja kelpaisin yhteiskunnalle.
En kyllä kiinnosta elää mihinkää 90v asti tämän näköisenä.Ap
Mäkin olen itse asiassa työttömänä ja on varaa mysimbaan.
Laske paljonko sinulla menee rahaa ruokaan ja herkkuihin kuussa.
Jos ahmit niin melko paljon menee varmaan ellet nyt kaurapuuroa ahmi päivästä toiseen mitä en usko.
32 euroa viikossa maksaa mysimba. Veikkaan että saman verran menee liikasyömiseen rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näihin aloituksiin tulee aina näitä ylimielisiä ohjeita tyyliin kävele, juokse, treenaa, treenaa, veren maku suussa, salille siitä, läski! Totuus on kuitenkin se, että tekemällä vähän kerrallaan muutoksia elintapoihinsa, niistä tulee helpommin rutiini, ja se on minusta suurin onnistumisen ehto elämäntapojen muutoksessa. Yhdellä kertaa rysäytetty treenirääkki loppuu, kuin kanan lento.
Ensin syömiset kuntoon, samalla voi ja pitää liikkua, mutta maltti mukana. Ei ne kilot hetkessä ole tulleet, joten niiden sulattamiseenkin on varattava aikaa. Kovin suuri ylipaino on jo itsessään rasite nivelille, joten lähdepä vielä juoksemaan, niin rasitusvammoja tulee takuulla. Ruoan laatuun pitää kiinnittää huomiota, ja vielä ehkä enemmän annoskokoihin.
Kun pääsee vähänkin alkuun, niin se on aina kotiinpäin, ja nostaa sekä itsetuntoa, että motivaatiota jatkaa. Älä tavoittele mitään kilo ja viikko -tahtia kitukuureilla ja kuntorääkillä, pikemminkin kilo tai korkeintaan pari kuukaudessa, eikä haittaa, vaikka välillä painonlasku pysähtyy, tai jopa nousee hiukan. Laihtuminen ei tapahdu suoraviivaisesti, eikä yksittäiset sortumiset romuta kaikkea.
Vaikka lehdissä on vähän väliä tarinoita naisista, jotka ennen olivat lihavia ja laihduttuaan osallistuivat - yllätys-, bikinifitnesskisoihin, niin ei sellaista kannata ottaa esikuvaksi. Toki, jos se on haaveena, niin sitten varmaan motivaatiokin on kohdillaan, mutta noin muuten kannattaa unohtaa.Olisi ihanaa olla täydellisen näköinen fitness nainen, mutta en kehtaa mennä salille. Eka pitäisi painaa alle 55kg.
ApNo ei pitäisi. Ja muutakin liikuntaa on kuin sali.
Uimahalliin kehtaan mennä, koska siellä on muutkin lihavat. Ja 100 vuotiaat :D
Kuntosali on sellainen peikko, täydelliset upeat kropat kaikilla. Ja sellaista ei saa, ilman kuntosalia. Ärsyttää. Ap
Tämä ei kyllä ole totta. Käyn itse helsinkiläisellä salilla, jossa suurin osa kävijöistä 20-40 -vuotiaita (oma arvio, joka tapauksessa keski-ikäisiä ei käytännössä ole), ja edes tässä ikäluokassa kaikki eivät ole mitään timmejä fitnesskissoja tai -keijoja. Päinvastoin, näkyy pullukkaa, rotevaa, laihaa, kaikkea mahdollista. Jokainen treenaa oman treeninsä ja sillä siisti.
Ainakin Fitness päiväkirjoissa ja Veetin mikä lie kuntokuuri ohjelmassa, taustalla oli vain niitä upeita kroppia. Ei yhtään pullukkaa kummassakaan. Instassakin vain laihoja salilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse ole ikinä oppinut rakastamaan läskejäni enkä opikaan. Enkä edes halua oppia.
Laihdutan terveys edellä ja ulkonäkö hyvänä kakkosena.
Oletko koittanut mysimbaa? Tai muuta joka vie ruuasta nautinnon? Mysimba vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen. Itse pilleri ei siis laihduta.
Olen saanut ison avun siitä vaikkei sekään mikään ihmepilleri ole.
On auttanut ahmimiseen ja todellakin ruokahalu vähenee ja pystyy myös kieltäytymään. Tyydytyksen saa pienemmistä määristä.
Kallista on mutta niin on ne suklaalevytkin sun muut mitä tulee syötyä ilman mysimbaa.
Ja onko sille hintaa että voi paremmin ja laihtuu?
130 euroa kuussa. Tai 4 viikon välein. Joillekin riittää pienempi annos ja silloin paketti kestää pitempään.Painoin 104kg (164cm) pahimmillaan.
Laihduin itsekseen 97 kiloon ja sen jälkeen mysimba. Nyt painan 82 kiloa.
Hitaasti on tippunut.
Nyt tavoite on päästä 79 kiloon. Välitavoite on päästä alle 81 kilon. Siinä on ollut haastetta kun paino on nyt junnannut.Minulla on ollut pieniä tavoitteita.
Muistan kun iloitsin 93 kilon etapista. 89 kiloa oli ihan huippu! Sitten tavoittelin 87 kiloa jne.
Pienemmät askeleet motivoi.Olen työttömänä, ei varaa Mysimbaan. Pari vuotta sitten sain kolmessa kuukaudessa tupakalla painon tuohon 88kg. Mutta oli kallista ja sain kroonisen yskän, niin piti lopettaa. Joten tässä taas ollaan, 103kg
En tiedä, vaikeaa, jos lapsia ei olisi, niin tappa Isin itseni, ainakin haudassa olisin luuranko laiha ja kelpaisin yhteiskunnalle.
En kyllä kiinnosta elää mihinkää 90v asti tämän näköisenä.Ap
Mäkin olen itse asiassa työttömänä ja on varaa mysimbaan.
Laske paljonko sinulla menee rahaa ruokaan ja herkkuihin kuussa.
Jos ahmit niin melko paljon menee varmaan ellet nyt kaurapuuroa ahmi päivästä toiseen mitä en usko.
32 euroa viikossa maksaa mysimba. Veikkaan että saman verran menee liikasyömiseen rahaa.
Ok, onko sulla 4 lasta ja kolme niistä teini-ikäisiä poikia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näihin aloituksiin tulee aina näitä ylimielisiä ohjeita tyyliin kävele, juokse, treenaa, treenaa, veren maku suussa, salille siitä, läski! Totuus on kuitenkin se, että tekemällä vähän kerrallaan muutoksia elintapoihinsa, niistä tulee helpommin rutiini, ja se on minusta suurin onnistumisen ehto elämäntapojen muutoksessa. Yhdellä kertaa rysäytetty treenirääkki loppuu, kuin kanan lento.
Ensin syömiset kuntoon, samalla voi ja pitää liikkua, mutta maltti mukana. Ei ne kilot hetkessä ole tulleet, joten niiden sulattamiseenkin on varattava aikaa. Kovin suuri ylipaino on jo itsessään rasite nivelille, joten lähdepä vielä juoksemaan, niin rasitusvammoja tulee takuulla. Ruoan laatuun pitää kiinnittää huomiota, ja vielä ehkä enemmän annoskokoihin.
Kun pääsee vähänkin alkuun, niin se on aina kotiinpäin, ja nostaa sekä itsetuntoa, että motivaatiota jatkaa. Älä tavoittele mitään kilo ja viikko -tahtia kitukuureilla ja kuntorääkillä, pikemminkin kilo tai korkeintaan pari kuukaudessa, eikä haittaa, vaikka välillä painonlasku pysähtyy, tai jopa nousee hiukan. Laihtuminen ei tapahdu suoraviivaisesti, eikä yksittäiset sortumiset romuta kaikkea.
Vaikka lehdissä on vähän väliä tarinoita naisista, jotka ennen olivat lihavia ja laihduttuaan osallistuivat - yllätys-, bikinifitnesskisoihin, niin ei sellaista kannata ottaa esikuvaksi. Toki, jos se on haaveena, niin sitten varmaan motivaatiokin on kohdillaan, mutta noin muuten kannattaa unohtaa.Olisi ihanaa olla täydellisen näköinen fitness nainen, mutta en kehtaa mennä salille. Eka pitäisi painaa alle 55kg.
ApNo ei pitäisi. Ja muutakin liikuntaa on kuin sali.
Uimahalliin kehtaan mennä, koska siellä on muutkin lihavat. Ja 100 vuotiaat :D
Kuntosali on sellainen peikko, täydelliset upeat kropat kaikilla. Ja sellaista ei saa, ilman kuntosalia. Ärsyttää. Ap
Tämä ei kyllä ole totta. Käyn itse helsinkiläisellä salilla, jossa suurin osa kävijöistä 20-40 -vuotiaita (oma arvio, joka tapauksessa keski-ikäisiä ei käytännössä ole), ja edes tässä ikäluokassa kaikki eivät ole mitään timmejä fitnesskissoja tai -keijoja. Päinvastoin, näkyy pullukkaa, rotevaa, laihaa, kaikkea mahdollista. Jokainen treenaa oman treeninsä ja sillä siisti.
Ainakin Fitness päiväkirjoissa ja Veetin mikä lie kuntokuuri ohjelmassa, taustalla oli vain niitä upeita kroppia. Ei yhtään pullukkaa kummassakaan. Instassakin vain laihoja salilla.
Tosielämässä (eli muissa kuin käsikirjoitetuissa realityissä) kyllä muutkin kuin ihannekroppaiset käy salilla. Ihan oikeasti.
Ei sitä tarvitse oppia hyväksymään. Opettele vain hyväksymään oma itsesi kokonaisepakettina. Näin kaikki mahdolliset ongelmasi hoituvat yhdellä opinnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse ole ikinä oppinut rakastamaan läskejäni enkä opikaan. Enkä edes halua oppia.
Laihdutan terveys edellä ja ulkonäkö hyvänä kakkosena.
Oletko koittanut mysimbaa? Tai muuta joka vie ruuasta nautinnon? Mysimba vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen. Itse pilleri ei siis laihduta.
Olen saanut ison avun siitä vaikkei sekään mikään ihmepilleri ole.
On auttanut ahmimiseen ja todellakin ruokahalu vähenee ja pystyy myös kieltäytymään. Tyydytyksen saa pienemmistä määristä.
Kallista on mutta niin on ne suklaalevytkin sun muut mitä tulee syötyä ilman mysimbaa.
Ja onko sille hintaa että voi paremmin ja laihtuu?
130 euroa kuussa. Tai 4 viikon välein. Joillekin riittää pienempi annos ja silloin paketti kestää pitempään.Painoin 104kg (164cm) pahimmillaan.
Laihduin itsekseen 97 kiloon ja sen jälkeen mysimba. Nyt painan 82 kiloa.
Hitaasti on tippunut.
Nyt tavoite on päästä 79 kiloon. Välitavoite on päästä alle 81 kilon. Siinä on ollut haastetta kun paino on nyt junnannut.Minulla on ollut pieniä tavoitteita.
Muistan kun iloitsin 93 kilon etapista. 89 kiloa oli ihan huippu! Sitten tavoittelin 87 kiloa jne.
Pienemmät askeleet motivoi.Olen työttömänä, ei varaa Mysimbaan. Pari vuotta sitten sain kolmessa kuukaudessa tupakalla painon tuohon 88kg. Mutta oli kallista ja sain kroonisen yskän, niin piti lopettaa. Joten tässä taas ollaan, 103kg
En tiedä, vaikeaa, jos lapsia ei olisi, niin tappa Isin itseni, ainakin haudassa olisin luuranko laiha ja kelpaisin yhteiskunnalle.
En kyllä kiinnosta elää mihinkää 90v asti tämän näköisenä.Ap
Mäkin olen itse asiassa työttömänä ja on varaa mysimbaan.
Laske paljonko sinulla menee rahaa ruokaan ja herkkuihin kuussa.
Jos ahmit niin melko paljon menee varmaan ellet nyt kaurapuuroa ahmi päivästä toiseen mitä en usko.
32 euroa viikossa maksaa mysimba. Veikkaan että saman verran menee liikasyömiseen rahaa.Ok, onko sulla 4 lasta ja kolme niistä teini-ikäisiä poikia?
Itse asiassa on 🤣
Tai niistä on teinejä vain kaksi ja ovat poikia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse ole ikinä oppinut rakastamaan läskejäni enkä opikaan. Enkä edes halua oppia.
Laihdutan terveys edellä ja ulkonäkö hyvänä kakkosena.
Oletko koittanut mysimbaa? Tai muuta joka vie ruuasta nautinnon? Mysimba vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen. Itse pilleri ei siis laihduta.
Olen saanut ison avun siitä vaikkei sekään mikään ihmepilleri ole.
On auttanut ahmimiseen ja todellakin ruokahalu vähenee ja pystyy myös kieltäytymään. Tyydytyksen saa pienemmistä määristä.
Kallista on mutta niin on ne suklaalevytkin sun muut mitä tulee syötyä ilman mysimbaa.
Ja onko sille hintaa että voi paremmin ja laihtuu?
130 euroa kuussa. Tai 4 viikon välein. Joillekin riittää pienempi annos ja silloin paketti kestää pitempään.Painoin 104kg (164cm) pahimmillaan.
Laihduin itsekseen 97 kiloon ja sen jälkeen mysimba. Nyt painan 82 kiloa.
Hitaasti on tippunut.
Nyt tavoite on päästä 79 kiloon. Välitavoite on päästä alle 81 kilon. Siinä on ollut haastetta kun paino on nyt junnannut.Minulla on ollut pieniä tavoitteita.
Muistan kun iloitsin 93 kilon etapista. 89 kiloa oli ihan huippu! Sitten tavoittelin 87 kiloa jne.
Pienemmät askeleet motivoi.Olen työttömänä, ei varaa Mysimbaan. Pari vuotta sitten sain kolmessa kuukaudessa tupakalla painon tuohon 88kg. Mutta oli kallista ja sain kroonisen yskän, niin piti lopettaa. Joten tässä taas ollaan, 103kg
En tiedä, vaikeaa, jos lapsia ei olisi, niin tappa Isin itseni, ainakin haudassa olisin luuranko laiha ja kelpaisin yhteiskunnalle.
En kyllä kiinnosta elää mihinkää 90v asti tämän näköisenä.Ap
Mäkin olen itse asiassa työttömänä ja on varaa mysimbaan.
Laske paljonko sinulla menee rahaa ruokaan ja herkkuihin kuussa.
Jos ahmit niin melko paljon menee varmaan ellet nyt kaurapuuroa ahmi päivästä toiseen mitä en usko.
32 euroa viikossa maksaa mysimba. Veikkaan että saman verran menee liikasyömiseen rahaa.Ok, onko sulla 4 lasta ja kolme niistä teini-ikäisiä poikia?
Itse asiassa on 🤣
Tai niistä on teinejä vain kaksi ja ovat poikia.
Eli ei ole kolmea teiniä, arvasin :)
Vaikeaa on. Itse olen vain lievösti ylipainoinen mutta tähän kokoon paino hakeutuu luonnostaan. Oikeastaan vähän hoikempana ei ole henkisesti edes hyvä olla. Tämä koko on siis henkisesti että fyysisesti hyvä, mutta terveyden kannalta se ei ole paras mahdollinen, joskaan ei pahinkaan.
Minä rakastan salillakäyntiä ja treeniä, mutta en näytä siltä, koska myös rasvamassaa on lihasten päällä. Olen jo aikaa sitten lopettanut välittämästä ja nautin liikunnasta ja elämästäni vaikka en olekaan hyväkuntoisen näköinen. Uskon, että sama pätee myös vähän isompiin ihmisiin. Kunhan laihduttelee itsensä sen kokoiseksi, ettei perusliikkumiset ole vaikeita ja jaksaa kävellä esim rappusia. Käytännöllisyys ennenkaikkea ja ikää kun tulee lisää niin se korostuu aina vaan. Ulkonäkö merkitsee yhä vähemmän mitä enemmän tulee vuosia. Terveys ja toiminnallisuus arkisissa puuhissa ovat paljon tärkeämpiä.
Mitä vinkkejä voisin antaa? Ajattele positiivisesti. Älä keskity omiin heikkouksiin. Älä vertaile itseäsi muihin. Käydessäsi kaupassa osta kotiin eri värisiä marjoja, hedelmiä ja kasviksia. niitä joista pidät. Lisää niitä ruokiin ja mausta esim. puurot ja maustamattomat jogurtit niillä. Tai syö sellaisenaan. Kun opettelee tavaksi niin niitä on kiva napsia eikä kaipaa yhtä paljon makeaa herkkua jos se on ongelma. Enkä tarkoita että makean korvikkeeksi vaan ennemmin vaihtoehdoksi. Opettele juomaan vettä tasaisesti. Ei mitenkään liioteltuna vaan sillä tavalla sopivasti ettet sekoita janoa nälkään. Nesteytys antaa voimaa ja parantaa koko kehon toimintaa. Käy luonnossa kävelyllä. Harrasta vain sellaista liikuntaa joka sinua kiinnostaa ja josta oikeasti pidät. Vaikka se ei olisikaan tehokkain treenimuoto. Ja unohda dieetit. Elämäntavanmuutoksen kautta onnistuu?