Terapiassa ei ollut tarpeeksi tilaa vaikeiden tunteiden käsittelemisestä

Hei, ikävä kuulla että aloittajan terapia oli pettymys ja olo on ahdistunut. Toivottavasti olosi helpottaa. 

Moni onkin kommentoinut sitä että saatavilla oleva apu vaihtelee. Myöskin terapian suuntaus tai tapa voi tuntua itsestä vieraalta tai hankalalta. 

Mieheni käytti perheajan alkuaikoina reippaammin alkoholia. Keskustelimme asiasta sairaanhoitajan kanssa ja hän selitti kaksi käyntikertaa sitä miten miehen täytyy itse saada päättää kuinka monta olutta hän milloinkin juo. Minulla hän arveli olevan huono itsetunto. 

Lapsen kummi kävi meillä aluksi usein. Hänelle tuli uusi parisuhde (ilman lapsia monta vuotta, nyttemmin perhe). Pyysimme heitä kylään, useimmiten kieltäytyivät. Lapsella muutenkin vähän aikuiskontakteja perheen ulkopuolella. Ymmärrän kyllä että lapsettomasta voi olla tylsää kyläillä lapsiperheessä. Uusi puoliso kuitenkin lasten parissa työskentelevä psykologi, joten vähän ihmetytti. 

Masentunut olen siis itsekin, kolmatta kuukautta sairaslomalla. Nykyisen asuinpaikkani julkisen puolen työntekijöistä olen sydämeni pohjasta kiitollinen. Apua on tullut monelta henkilöltä ja lapsen asioista on huolehdittu. 

Vierailija kirjoitti:

Hei, ikävä kuulla että aloittajan terapia oli pettymys ja olo on ahdistunut. Toivottavasti olosi helpottaa. 

Moni onkin kommentoinut sitä että saatavilla oleva apu vaihtelee. Myöskin terapian suuntaus tai tapa voi tuntua itsestä vieraalta tai hankalalta. 

Mieheni käytti perheajan alkuaikoina reippaammin alkoholia. Keskustelimme asiasta sairaanhoitajan kanssa ja hän selitti kaksi käyntikertaa sitä miten miehen täytyy itse saada päättää kuinka monta olutta hän milloinkin juo. Minulla hän arveli olevan huono itsetunto. 

Lapsen kummi kävi meillä aluksi usein. Hänelle tuli uusi parisuhde (ilman lapsia monta vuotta, nyttemmin perhe). Pyysimme heitä kylään, useimmiten kieltäytyivät. Lapsella muutenkin vähän aikuiskontakteja perheen ulkopuolella. Ymmärrän kyllä että lapsettomasta voi olla tylsää kyläillä lapsiperheessä. Uusi puoliso kuitenkin lasten parissa työskentelevä psykologi, joten vähän ihmetytti. 

Masentunut olen siis itsekin, kolmatta kuukautta sairaslomalla. Nykyisen asuinpaikkani julkisen puolen työntekijöistä olen sydämeni pohjasta kiitollinen. Apua on tullut monelta henkilöltä ja lapsen asioista on huolehdittu. 

Hienoa kuulla, että olet saanut apua! Toivottavasti vointisi helpottuu.

"kunnalliset terapeutit ihan yhtä tyhjän kanssa, ammattitaitoa ei juurikaan ole tai sitten he ovat vasta terapeutinkoulutuksensa alkuvaiheessa, jolloin heidän ei pitäisi sallia edes vastaanottaa oireilevia asiakkaita, tilanne on vaiettu, mutta erittäin vahingollinen."

Minä olin yhden sellaisen koekaniini. Nuorena. Jätti elinikäiset arvet. Hän oli psykologi joka oli vasta aloittanut terapiakoulutuksensa. Olisinpa tiennyt, uskaltanut kysyä, eihän minulle mitään kerottu. Terapiaksi sitä sanottiin, vaikka hänellä ei silloin vielä ollut Valviran laillistamaa psykoterapeutti-nimikettä. 

Kun ihminen luottaa vaikeuksissaan ns. asiantuntijaan, ollaan liukkaalla jäällä. 

"Olet ilmeisesti käynyt kognitiivisella tai ratkaisukeskeisellä terapeutilla. Hyvä on myös muistaa, että näiden suuntausten terapeuteilla ei oma terapia ole koulutuksessa pakollinen."

Jos on Valviran hyväksymä psykoterapeutti, hän on todennäköisesti käynyt ainakin hiukan aikaa omassa terapiassa, koska tietääkseni Valvira edellyttää psykoterapeuteilta koulutusta jossa vaaditaan omaa terapiaa. Mutta erot koulutusterapian pituudessa vaihtelevat suuresti eri suuntausten ja koulutusohjelmien välillä. Kognitiiviset terapiakoulutukset edellyttävät koulutettavalta yleensä minimissään vain 40 terapiakäyntiä, kun taas psykodynaamiset muistaakseni yli 200. Integratiiviset terapeutit käyvät 80 kertaa omaa terapiaa. 

Tästä syystä en ikinä menisi itse kognitiivisen suuntauksen terapeutille. Ainakin kysyisin ensin, kauanko hän on itse käynyt. Tämä kysymys kannattaa mielestäni joka tapauksessa esittää kaikille terapeuteille joiden kanssa keskustelee terapian aloittamisesta.  Jos terapeutti ei halua vastata, se on jo merkki ettei kannata ryhtyä hänen asiakkaakseen.  

Jotkut kognitiivisen suuntauksen terapeutit käyvät vapaaehtoisesti pitempäänkin, mutta se on todellakin heille vapaaehtoista eivätkä kaikki näe omaa hoitoa tarpeellisena.