Miesystävän sukunimi on ihan hirveä ja nyt se on alkanut vihjailla kosinnasta

Sukunimihullun uusi versio vanhasta aiheesta? 

Ei siinä ole mitään selittämistä. Sehän on täysin itsestään selvää, että sinä pidät oman nimesi. Se on sitten miehen valinta, ottaako hän sinun nimesi tai yhdistelmänimen, vai pitääkö omansa.

Sanot että haluat pitää omasi ja ettet halua byrokratiarumbaa korttien, todistusten yms uusimisten kanssa. Problem solved. Voit myös kysyä mitä jos ottaisitte sinun sukunimesi.

Ala myös vihjailla, että tykkäät tosi paljon sun omasta nimestä/et halua vaihtaa sitä yms

Nyt sun sitten vaan pitää ryhtyä Sörsselssöniksi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt sun sitten vaan pitää ryhtyä Sörsselssöniksi.

Tuo ei ole edes paha naisen sukunimeksi.

Jaa. Se on joku Saukko-Oja ja sinun etunimi on A...?

No lähe sitten kävelee siitä jos Sukunimikin on kauhee.

Mä olen ollut 3 kertaa naimisissa, mutta kertaakaan en ole vaihtanut sukunimeäni. Myös lapsilla on minun sukunimeni. Tyttärenikään ei vaihtanut avioituessaan sukunimeään ja heidän lapsillaan on meidän sukunimemme. Helppoa kuin heinän teko.

Avaat suusi ja sanot, että aiot pitää oman sukunimesi. Näin helppoa. Vai onko sun mies joku ulkkis joka olettaa sun ottavan automaattisesti hänen nimensä? Ei kukaan suomalainen vaadi naista ottamaan oman sukunimensä nykyaikana. 

Yksi vaihtoehto on se, että otatte aivan uuden sukunimen yhteiseksi nimeksenne. Voitte esimerkiksi kehittää sen itse käyttäen nykyisiä sukunimiänne ( -> molemmista sukunimistä valitaan jokin "osa", jotka liitetään yhdeksi sukunimeksi, esim. sukunimet Virtanen ja Lepistö -> Leppävirta...toki edellyttää, ettei sellaista nimeä ole vielä kellään muulla). Toinen vaihtoehto olisi valita käyttöön jomman kumman suvusta (vanhemmilta, isovanhemmilta...) jokin sukupuusta jo aiemmin löytyvä sukunimi (esim. jos isoäidin nimi olisi ollut Lepistö niin sen nimen voi ottaa sellaisenaan käyttöön). 

Itse kuitenkin liputan sen puolesta, että pidät oman sukunimesi, jos se on yhtään sellainen, josta itse pidät.

Ennen kaikkea tästä asiasta olisi syytä käydä keskustelua ihan suoraan sen oman kumppanin kanssa, koska jos ei tuollaisesta asiasta pysty keskustelemaan niin heikosti menee. Elämässä tulee ratkottavaksi varmasti vaikeampiakin asioita, joten eihän niistäkään sitten kyetä puhumaan -> suhde on tuhoon tuomittu jo ennen avioitumista. Eikö?

Aika erikoinen sukunimi tämä Ihan hirveä.

Sanot miehelle, että aiot pitää oman sukunimesi naimisiin mennessä. Yksinkertaista. Jos mies alkaa riehua asiasta, niin kannattaa miettiä pystyykö miehen kanssa ylipäätään sopimaan mistään asioista järkevästi. Sukunimi on sinun, kukaan ei voi pakottaa sinua vaihtamaan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut 3 kertaa naimisissa, mutta kertaakaan en ole vaihtanut sukunimeäni. Myös lapsilla on minun sukunimeni. Tyttärenikään ei vaihtanut avioituessaan sukunimeään ja heidän lapsillaan on meidän sukunimemme. Helppoa kuin heinän teko.

Naimisissa kolme kertaa, anna mun kaikki kestää...

Pidät oman sukunimesi tietysti. Mikä tässä on ongelma? Minäkin pidin omani, asiasta ei tarvinnut edes keskustella.

Ei sitä tartte selittää. Se on ilmoitusasia."Pidän oman nimeni".

No sanot vaan että pidät oman nimesi. Mun oma sukunimi ei ole erityisen kaunis, vaan perus nen-päätteinen aika tylsä, mutta en silti vaihtaisi edes maailman kauneimpaan nimeen, koska tää on mun oma nimi, enkä näe mitään syytä vaihtaa.

Meillä miehen sukunimi ei ollut missään vaiheessa vaihtoehto yhteiseksi nimeksi, vaan mies harkitsi ottavansa minun nimeni. Lopulta kuitenkin päädyimme pitämään omat sukunimemme. Mies on ihan tottunut omaan nimeensä, mutta nimi on sellainen, että siitä väännetään vitsiä joka tilanteessa (esim. työhaastattelussa) ja se on vähän rasittavaa. Lapsia ei ole eikä tule, joten siltä kannalta ei tarvitse miettiä.

Ap:lle sanon, että jos ette voi keskustella keskenänne asiasta asiallisesti, niin ei kannata mennä naimisiin.