Mitä ajattelet kun...

Ystäväperheellä on kehitysvammainen lapsi ja hänen hoitonsa on todella raskasta :(

niin samaa kuin 2: kiitollinen olo omista terveistä lapsista.

" siinä menee taas yksi syy olla hankkimatta lapsia, ei tervettä vauvaa voi saada"



Terv. Lapseton kuumeilija joka pelkää yli kaiken lasten hankintaa...

(lue vähemmistöryhmä) lapsina. Siis heti jos näen vaikka syöpäsairaan lapsen tulee minun suunnaton suru ja sääli ja saman tien kiitän luojaa oman lapseni terveydestä, mutta vammaiset lapset eivät herätä minussa tätä sääliä joka saisi olemaan kiitollinen omasta lapsestaan. Kärjistetysti verraten: enhän minä esim. vaaleatukkaisen lapsen nähdessänikään kiitä luojaa omasta tummatukkaisestani; he ovat vain erilaisia, eivät eriarvoisia.



En siis väitä, etteikö tietysti vammaisen lapsen hoito olisi raskasta ja vaativaa ja TIETYSTI toivon ei-vammaisuutta omille lapsilleni, mutta jos lapsi on vammainen niin sitten on ja eletään sen ehdoilla ja rakastetaan lasta sellaisenaan. Vastoin kuin joku sairaus, vammaisuus on osa lasta ei tila josta yritetään parantua, jota vihataan ja joka yritetään voittaa/poistaa. Jos näen vammaisen lapsen kaupassa reagoin siis samoin kuin muihinkin kaupassa näkemiini lapsiin, yleensä en oikein mitenkään. (vakavasti sairaan lapsen nähdessäni puolestani menen ihan pois tolaltani)

" siinä menee taas yksi syy olla hankkimatta lasta"

Omista terveistä lapsista olen kiitollinen ja ylpeä muutenkin, joten tähän reaktioon en tarvitse mitään ' peiliä' .



Saatan ehkä miettiä, mitä vamman takana on ja että pystyykö lapsi elämään täysipainoista elämää. Tuokaan miete ei tule aina vastaan.



Viimeksi kun näin pyörätuolissa olleen lapsen, ihailin hänen autuaan onnellista hymyään. Se pikku poika oli erittäin tyytyväinen elämään.

ja mieleen tulee että onneksi oma on terve.

sitten ole jotenkin erityisen suloinen että alkaa hymyilyttää :)

normaalisti en varmaankaan kiinnittäisi mitään suurempaa huomiota tai ajattelisia asiaa mutta tuon ystäväperheen tilanteen tietäen tulee aina vähän suru puseroon. Tuntuu että lapsen hoitaminen menee vuosi vuodelta vaan hankalammaksi heillä ja jossain vaiheessa on varmaan pakko saada kokonaan laitoshoitoon :(

Haluaisin mennä juttelemaan ja rutistamaan. Kehitysvammaiset ovat silmissäni erityislaatuisia ihmisiä:) Itselläni oli down-sisko, ja hänen kauttaan kehitysvammaisuus sekä kehitysvammatyö tuli tutuksi. Moni kehitysvammainen on VALLOITTANUT sydämeni vilpittömyydellään, ja kokemuksieni kautta on syttynyt erityinen rakkaus heitä kohtaan. He tarvitsevatkin oikein ekstra-rakkautta tässä maailmassa, jossa ihmisten asenteet ovat sitä mitä ovat.



Kapinoin sanaa kehitysVAMMAINEN vastaan. Ei kehitysvammaisissa ole mitään VAMMAA tai vikaa. He ovat täydellisiä ihmisiä juuri sellaisina kuin ovat, persoonia siinä missä kuka tahansa muukin. Kehitysvammaisuudeksi kutsuttu piirre on vain YKSI piirre heidän persoonassaan. On äärettömän surullista, että ihmiset näkevät kehitysvammaisessa monesti VAIN sen, että tuossa on " vammainen" . Silloin jää se ihminen näkemättä omana persoonanaan.