Itse muistan kuinka leikin nukkuvaa päiväkodissa kun mentiin päiväunille. Ei väsyttänyt yhtään.

Tuo pakkomakuutusketju poistui, joten tähän on hyvä aloittaa uusi.

Ja joo, todellakin muistan. Ihan hirveää. Todella huonot muistot jäi.

Mä yritin nukkua, mutta eihän siitä mitään tullut. Loppujen lopuksi minut "eristettiin" leikkihuoneen puolelle pukkisänkyineni. Sängyssä piti pysyä koko päiväuniaika siltikin. 2-vuotiaana lakkasin nukkumasta päiväunia.

Olin perhepäivähoidossa. Ja kyllä, yksin piti maata ja valvoa sängyssä, en tiedä kauan, mutta lapsena se tuntui ikuisuudelta. 😖 Ahdistavaa oli.

minäkin tiedän aikuisen, jolle on jäänyt ahdistavat muistot päiväkodin pakkomakuutuksesta.

Omat kaksi vanhempaa lastani ovat saaneet valvoa päiväsadun jälkeen. Saa nähdä, miten nuorimman kohdalla käy. (hän vielä toistaiseksi niin pieni, että nukkuu päiväunet joka tapauksessa.)

Mielestäni 5-6 -vuotialle pitäisi olla jo muuta tarjolla kuin pakkomakuutus.

Mä en oo ollut päiväkodissa, eikä perhepäivähoidossa ollut pakollista päivälepoa. Mun esikoinen olisi halunnut päiväunia vielä eskarissa (koulun eskarissa ei ole päiväunia, hän tosin saattoi nukahtaa satuhetken aikana) ja ekaluokallakin. Kuopus lakkasi jossain vaiheessa tarvitsemasta päiväunia, eikä hänen tarvinnut niitä enää PK:ssa nukkua.

Perhepäivähoidossa minä ja toinen isompi lapsi saatiin leikkiä rauhassa toisessa huoneessa, kun pienet nukkui. Mutta sitten menin eskariin päiväkotiin ja siellä jopa meidän eskarien piti maata pienempien kanssa samassa huoneessa sängyissä ikuisuudelta tuntuva aika ennen kuin päästiin pois! Ihan hullua, että vielä kuusivuotiaat pakotettiin nukkumaan, joku lepohetki musiikkia tai kirjaa kuunnellen on varmasti ihan paikallaan, mutta kyllä se hämärä nukkari oli aika ahdistava kokemus.

Minun lempi hetkeni vielä eskarissakin. Ainoa hetki jolloin oli hiljaista!

Meillä ei tarvinnut nukkua, rauhoittuminen riitti. Minä tykkäsin maata kyljelläni ja miettiä asioita. Kerran mm. kehitin päässäni strategiaa, jolla voittaisin yhden pelin tason, jossa isoveljeni oli ollut jumissa jo mielestäni ikuisuuden.