Jos on surullinen, pitääkö siitä puhua vaikkei jaksaisi

Ei ole pakko puhua. Ja sitten kun olet valmis puhumaan, sinulla on oikeus valita, kenelle puhut.

Esim. itse äitinä, jos näkisin, että lapseni on surullinen tai häntä vaivaa jokin asia, olisin huolissani. Mutta minua helpottaisi, jos lapseni kertoisi, että hänellä on joku ihminen, jonka kanssa hän voi huoliaan käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus se suuttuminenkin on ihan paikallaan, varsinkin jos asiasta on jo sanottu. Komennat suoraan lopettamaan. Napakka "en halua puhua aiheesta, ole hyvä ja lopeta" voi toimia. Jos toinen jankkaa vielä, kävelet pois. Saa sitten miettiä keskenään miten ihmisten kanssa käyttäydytään. Toistuva utelu on häirintää.

Tuollainen räyhääminen on epäkohteliasta. Älä kuljeskele ympäriinsä maailman murjomana jos et halua uteluita.

Harvemmin ihmiset pahuuttaan kyselee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hemmetissä tarvise. Voit sanoa vaikkapa " En jaksa nyt puhua aiheesta, täytyy vähän keräillä ajatuksia ja rauhoittua" etkä ole edes velvollinen selittämään syitä jos et niin halua tehdä. 

Jos toinen kysyy sinulta voitko riisua itsesi alasti, niin onko silloin pakko tehdä niin? Molemmat yksityisiä asioita, joista päätät sinä itse.

Joo. Kysymys on lähinnä siitä että suutun kun kysellään. Yritän ensin pari kolme kertaa juuri tuota, että eipä tässä nyt mitään uutta... jaadijaadijaa puhutaanpa jotain muuta. Sitten kolmannella tai neljännellä kommentilla siitä miten surulliselta kuulostan, suutun ja sanon pahastikin että pitääkö tästä nyt jankata illalla kun ei asialle kuitenkaan mitään voi.

Ap

Teinkö tässä väärin? Tämä on nimittäin toistuva kuvio ja olen itse sille sokea.

Ap

En sano, onko väärin, mutta on se pitkällä tähtäimellä vähän tyhmää ja joka tapauksessa hölmöä. Sano aikaisemmin, että haluat puhua muusta, tai että et halua puhua tästä - niin aikaisin, että pystyt vielä sanomaan sen asiallisesti - suuttumatta ja pahasti sanomatta. Kun sanot ajoissa, jo ekalla kerralla, et ole valmiiksi suuttunut.

Koska kyllä sun täytyy se sanoa, muutenhan ihmiset eivät tiedä, että et halua puhua, ja yrittävät auttaa tarjoamalla puhemahdollisuutta. Ja se pitää sanoa suoraan, ei ihmiset tajua mitään vihjeitä.

Kyllä yritän sitä sanoakin, että ei tässä nyt mitään uutta tai sellaista ole, mistä kannattaisi nyt alkaa puhua. Sitten yritän jutustella jotain arkipäiväistä ja kun en kai kuulosta tarpeeksi pirteältä, niin se kommentointi jatkuu ja sitten suutun.

Pitää varmasti heti alkuun sanoa aika painokkaasti, että nyt en ollenkaan halua tästä puhua. Saa nähdä auttaisiko se.

Ap

Kuuluu hyviin tapoihin olla kuulostamatta surulliselta, jos ei halua avata asioitaan ja itseään. Esitä pirteää ja nauti siitä, että elämääsi liikaa työntyvät ihmiset eivät tiedä kaikkea.

Tämä.

On ärsyttävää kun joku on selkeästi surullinen mutta ei suostu sanomaan mikä vaivaa.

Voisi sitten feikata edes hetken verran normaalia, jos ei kerran halua kertoa.

Hän tietää tilanteeni. Olemme jutelleet kyllä. Mutta nyt illalla puhelimessa en olisi enää jaksanut sitä asiaa uudestaan alkaa käsitellä.

Ap