Jos on surullinen, pitääkö siitä puhua vaikkei jaksaisi

Ja en siis ole työkyvytön, käytä päihteitä tai tee mitään muutakaan tuhoisaa. Olen vaan surullinen ja siihen on syynsä. Enkä nyt pysty syihin vaikuttanaan. Mutta hoidan asiani...ja muidenkin asioita, mikä mua onkin väsyttänyt kyllä.

Ei ole pakko. Tämän sanoi itselleni psykologi vaikeassa tilanteessa. Sinulla on oikeus suojella itseäsi, eikö tarvi puhua kaikkea kaikille.

Mutta jonkun kerran jollekulle valitulle puhuminen on hyväksi. Jossain vaiheessa. Älä sulje kaikkkea sisääsi.

Ei hemmetissä tarvise. Voit sanoa vaikkapa " En jaksa nyt puhua aiheesta, täytyy vähän keräillä ajatuksia ja rauhoittua" etkä ole edes velvollinen selittämään syitä jos et niin halua tehdä. 

Jos toinen kysyy sinulta voitko riisua itsesi alasti, niin onko silloin pakko tehdä niin? Molemmat yksityisiä asioita, joista päätät sinä itse.

Vierailija kirjoitti:

Ei hemmetissä tarvise. Voit sanoa vaikkapa " En jaksa nyt puhua aiheesta, täytyy vähän keräillä ajatuksia ja rauhoittua" etkä ole edes velvollinen selittämään syitä jos et niin halua tehdä. 

Jos toinen kysyy sinulta voitko riisua itsesi alasti, niin onko silloin pakko tehdä niin? Molemmat yksityisiä asioita, joista päätät sinä itse.

Joo. Kysymys on lähinnä siitä että suutun kun kysellään. Yritän ensin pari kolme kertaa juuri tuota, että eipä tässä nyt mitään uutta... jaadijaadijaa puhutaanpa jotain muuta. Sitten kolmannella tai neljännellä kommentilla siitä miten surulliselta kuulostan, suutun ja sanon pahastikin että pitääkö tästä nyt jankata illalla kun ei asialle kuitenkaan mitään voi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hemmetissä tarvise. Voit sanoa vaikkapa " En jaksa nyt puhua aiheesta, täytyy vähän keräillä ajatuksia ja rauhoittua" etkä ole edes velvollinen selittämään syitä jos et niin halua tehdä. 

Jos toinen kysyy sinulta voitko riisua itsesi alasti, niin onko silloin pakko tehdä niin? Molemmat yksityisiä asioita, joista päätät sinä itse.

Joo. Kysymys on lähinnä siitä että suutun kun kysellään. Yritän ensin pari kolme kertaa juuri tuota, että eipä tässä nyt mitään uutta... jaadijaadijaa puhutaanpa jotain muuta. Sitten kolmannella tai neljännellä kommentilla siitä miten surulliselta kuulostan, suutun ja sanon pahastikin että pitääkö tästä nyt jankata illalla kun ei asialle kuitenkaan mitään voi.

Ap

Teinkö tässä väärin? Tämä on nimittäin toistuva kuvio ja olen itse sille sokea.

Ap

Up

niin siis että kurja lankku eikä aivotoimintaa?

Vierailija kirjoitti:

niin siis että kurja lankku eikä aivotoimintaa?

Oijoi, olen pahoillani puolestasi. Kuulostaa kurjalta.

Ap

Voisitko suuttumisen sijasta sanoa että surusi on niin henkilökohtaista ettet halua puhua siitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hemmetissä tarvise. Voit sanoa vaikkapa " En jaksa nyt puhua aiheesta, täytyy vähän keräillä ajatuksia ja rauhoittua" etkä ole edes velvollinen selittämään syitä jos et niin halua tehdä. 

Jos toinen kysyy sinulta voitko riisua itsesi alasti, niin onko silloin pakko tehdä niin? Molemmat yksityisiä asioita, joista päätät sinä itse.

Joo. Kysymys on lähinnä siitä että suutun kun kysellään. Yritän ensin pari kolme kertaa juuri tuota, että eipä tässä nyt mitään uutta... jaadijaadijaa puhutaanpa jotain muuta. Sitten kolmannella tai neljännellä kommentilla siitä miten surulliselta kuulostan, suutun ja sanon pahastikin että pitääkö tästä nyt jankata illalla kun ei asialle kuitenkaan mitään voi.

Ap

Teinkö tässä väärin? Tämä on nimittäin toistuva kuvio ja olen itse sille sokea.

Ap

En sano, onko väärin, mutta on se pitkällä tähtäimellä vähän tyhmää ja joka tapauksessa hölmöä. Sano aikaisemmin, että haluat puhua muusta, tai että et halua puhua tästä - niin aikaisin, että pystyt vielä sanomaan sen asiallisesti - suuttumatta ja pahasti sanomatta. Kun sanot ajoissa, jo ekalla kerralla, et ole valmiiksi suuttunut.

Koska kyllä sun täytyy se sanoa, muutenhan ihmiset eivät tiedä, että et halua puhua, ja yrittävät auttaa tarjoamalla puhemahdollisuutta. Ja se pitää sanoa suoraan, ei ihmiset tajua mitään vihjeitä.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko suuttumisen sijasta sanoa että surusi on niin henkilökohtaista ettet halua puhua siitä?

Se olisi varmasti parempi vaihtoehto. Nyt on paha mieli molemmilla.

Ap

Kannattaa oppia pitämään rajansa ja sitten tietyille läheisille ihmisille oppia esittämään sen verran, että saa pidettyä etäisyyden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hemmetissä tarvise. Voit sanoa vaikkapa " En jaksa nyt puhua aiheesta, täytyy vähän keräillä ajatuksia ja rauhoittua" etkä ole edes velvollinen selittämään syitä jos et niin halua tehdä. 

Jos toinen kysyy sinulta voitko riisua itsesi alasti, niin onko silloin pakko tehdä niin? Molemmat yksityisiä asioita, joista päätät sinä itse.

Joo. Kysymys on lähinnä siitä että suutun kun kysellään. Yritän ensin pari kolme kertaa juuri tuota, että eipä tässä nyt mitään uutta... jaadijaadijaa puhutaanpa jotain muuta. Sitten kolmannella tai neljännellä kommentilla siitä miten surulliselta kuulostan, suutun ja sanon pahastikin että pitääkö tästä nyt jankata illalla kun ei asialle kuitenkaan mitään voi.

Ap

Teinkö tässä väärin? Tämä on nimittäin toistuva kuvio ja olen itse sille sokea.

Ap

En sano, onko väärin, mutta on se pitkällä tähtäimellä vähän tyhmää ja joka tapauksessa hölmöä. Sano aikaisemmin, että haluat puhua muusta, tai että et halua puhua tästä - niin aikaisin, että pystyt vielä sanomaan sen asiallisesti - suuttumatta ja pahasti sanomatta. Kun sanot ajoissa, jo ekalla kerralla, et ole valmiiksi suuttunut.

Koska kyllä sun täytyy se sanoa, muutenhan ihmiset eivät tiedä, että et halua puhua, ja yrittävät auttaa tarjoamalla puhemahdollisuutta. Ja se pitää sanoa suoraan, ei ihmiset tajua mitään vihjeitä.

Kyllä yritän sitä sanoakin, että ei tässä nyt mitään uutta tai sellaista ole, mistä kannattaisi nyt alkaa puhua. Sitten yritän jutustella jotain arkipäiväistä ja kun en kai kuulosta tarpeeksi pirteältä, niin se kommentointi jatkuu ja sitten suutun.

Pitää varmasti heti alkuun sanoa aika painokkaasti, että nyt en ollenkaan halua tästä puhua. Saa nähdä auttaisiko se.

Ap

Joskus se suuttuminenkin on ihan paikallaan, varsinkin jos asiasta on jo sanottu. Komennat suoraan lopettamaan. Napakka "en halua puhua aiheesta, ole hyvä ja lopeta" voi toimia. Jos toinen jankkaa vielä, kävelet pois. Saa sitten miettiä keskenään miten ihmisten kanssa käyttäydytään. Toistuva utelu on häirintää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hemmetissä tarvise. Voit sanoa vaikkapa " En jaksa nyt puhua aiheesta, täytyy vähän keräillä ajatuksia ja rauhoittua" etkä ole edes velvollinen selittämään syitä jos et niin halua tehdä. 

Jos toinen kysyy sinulta voitko riisua itsesi alasti, niin onko silloin pakko tehdä niin? Molemmat yksityisiä asioita, joista päätät sinä itse.

Joo. Kysymys on lähinnä siitä että suutun kun kysellään. Yritän ensin pari kolme kertaa juuri tuota, että eipä tässä nyt mitään uutta... jaadijaadijaa puhutaanpa jotain muuta. Sitten kolmannella tai neljännellä kommentilla siitä miten surulliselta kuulostan, suutun ja sanon pahastikin että pitääkö tästä nyt jankata illalla kun ei asialle kuitenkaan mitään voi.

Ap

Teinkö tässä väärin? Tämä on nimittäin toistuva kuvio ja olen itse sille sokea.

Ap

En sano, onko väärin, mutta on se pitkällä tähtäimellä vähän tyhmää ja joka tapauksessa hölmöä. Sano aikaisemmin, että haluat puhua muusta, tai että et halua puhua tästä - niin aikaisin, että pystyt vielä sanomaan sen asiallisesti - suuttumatta ja pahasti sanomatta. Kun sanot ajoissa, jo ekalla kerralla, et ole valmiiksi suuttunut.

Koska kyllä sun täytyy se sanoa, muutenhan ihmiset eivät tiedä, että et halua puhua, ja yrittävät auttaa tarjoamalla puhemahdollisuutta. Ja se pitää sanoa suoraan, ei ihmiset tajua mitään vihjeitä.

Kyllä yritän sitä sanoakin, että ei tässä nyt mitään uutta tai sellaista ole, mistä kannattaisi nyt alkaa puhua. Sitten yritän jutustella jotain arkipäiväistä ja kun en kai kuulosta tarpeeksi pirteältä, niin se kommentointi jatkuu ja sitten suutun.

Pitää varmasti heti alkuun sanoa aika painokkaasti, että nyt en ollenkaan halua tästä puhua. Saa nähdä auttaisiko se.

Ap

Kuuluu hyviin tapoihin olla kuulostamatta surulliselta, jos ei halua avata asioitaan ja itseään. Esitä pirteää ja nauti siitä, että elämääsi liikaa työntyvät ihmiset eivät tiedä kaikkea.

Mä en puhu koskaan mun asioitani muille, en siis iloja enkä suruja. Ne on mun juttuja eikä kuulu muille. Työterveyshoitaja oli ihmeissään, kun sanoin, etten halua sairastumisestani kenenkään kanssa keskustella. Kaikki muut kuulemma haluaa. En usko.

Riippuu vähän onko kyse perheenjäsenestä, sukulaisesta vai ystävästä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän onko kyse perheenjäsenestä, sukulaisesta vai ystävästä.

Perheenjäsenestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän onko kyse perheenjäsenestä, sukulaisesta vai ystävästä.

Perheenjäsenestä

Jos on puoliso, suosittelen pitkää keskustelua. Jos joku, joka ei asu kanssasi samassa taloudessa, esim. joku lapsuuden perheestäsi, kannattaa tosiaan alkaa esittää heille iloista, elää omaa elämää ja ottaa etäisyyttå sopivasti. Varsinkin, jos kyseessä on henkilö, jolla on taipumusta olla päällekäyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hemmetissä tarvise. Voit sanoa vaikkapa " En jaksa nyt puhua aiheesta, täytyy vähän keräillä ajatuksia ja rauhoittua" etkä ole edes velvollinen selittämään syitä jos et niin halua tehdä. 

Jos toinen kysyy sinulta voitko riisua itsesi alasti, niin onko silloin pakko tehdä niin? Molemmat yksityisiä asioita, joista päätät sinä itse.

Joo. Kysymys on lähinnä siitä että suutun kun kysellään. Yritän ensin pari kolme kertaa juuri tuota, että eipä tässä nyt mitään uutta... jaadijaadijaa puhutaanpa jotain muuta. Sitten kolmannella tai neljännellä kommentilla siitä miten surulliselta kuulostan, suutun ja sanon pahastikin että pitääkö tästä nyt jankata illalla kun ei asialle kuitenkaan mitään voi.

Ap

Teinkö tässä väärin? Tämä on nimittäin toistuva kuvio ja olen itse sille sokea.

Ap

En sano, onko väärin, mutta on se pitkällä tähtäimellä vähän tyhmää ja joka tapauksessa hölmöä. Sano aikaisemmin, että haluat puhua muusta, tai että et halua puhua tästä - niin aikaisin, että pystyt vielä sanomaan sen asiallisesti - suuttumatta ja pahasti sanomatta. Kun sanot ajoissa, jo ekalla kerralla, et ole valmiiksi suuttunut.

Koska kyllä sun täytyy se sanoa, muutenhan ihmiset eivät tiedä, että et halua puhua, ja yrittävät auttaa tarjoamalla puhemahdollisuutta. Ja se pitää sanoa suoraan, ei ihmiset tajua mitään vihjeitä.

Kyllä yritän sitä sanoakin, että ei tässä nyt mitään uutta tai sellaista ole, mistä kannattaisi nyt alkaa puhua. Sitten yritän jutustella jotain arkipäiväistä ja kun en kai kuulosta tarpeeksi pirteältä, niin se kommentointi jatkuu ja sitten suutun.

Pitää varmasti heti alkuun sanoa aika painokkaasti, että nyt en ollenkaan halua tästä puhua. Saa nähdä auttaisiko se.

Ap

Kuuluu hyviin tapoihin olla kuulostamatta surulliselta, jos ei halua avata asioitaan ja itseään. Esitä pirteää ja nauti siitä, että elämääsi liikaa työntyvät ihmiset eivät tiedä kaikkea.

Tämä.

On ärsyttävää kun joku on selkeästi surullinen mutta ei suostu sanomaan mikä vaivaa.

Voisi sitten feikata edes hetken verran normaalia, jos ei kerran halua kertoa.