Opetatko lapsillesi hyväksymään kaikki ihmiset

Lapset hyväksyy automaattisesti kaikenlaiset ihmiset. Vanhempi voi opettaa vain omat ennakkoluulonsa.

L0PPU V4SS4RIV4LHEILLE!

4L4S V4SEMMIST0!

Pakkohan kaikki ihmiset on hyväksyä. Kun tämän sisäistää, elämä helpottuu paljon.

Se on sitten eri asia, hyväksyykö kaikkien teot ja käytöksen. Olen opettanut omille lapsilleni, että koulussa, harrastuksissa ja töissä jokaisen kanssa täytyy yrittää tulla toimeen, mutta muuten jokainen saa viettää aikaansa niiden kanssa joiden haluaa.

Olen opettanut, ja jokainen saa tykätä mistä tykkää, unelmoida mistä tykkää ja olla sellainen kuin on. Totta kai mitä vanhemmaksi tulee, sitä monimutkaisemmaksi kaikki menee, mutta minusta on hyvä pohja se, että elä ja anna toisten elää.

Ja vaikka emme tunnusta mitään uskontoa, minusta on äärimmäisen hyvä ajatus se, että tee toisille miin kuin haluat itsellesi tehtävän.

Up

Lapset ovat kyllä myös niitä, jotka tuijottavat ja ihmettelevät avoimesti, kun näkevät jotain valtavirrasta poikkeavaa vaikkapa ulkonäössä. Kaipa he hyvän vastauksen saatuaan hyväksyvät kaikki... tai sitten eivät. Muksutkaan eivät ole ihan tyhmiä vaan aika hoksaavaisia toiset heistä.

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan kaikki ihmiset on hyväksyä. Kun tämän sisäistää, elämä helpottuu paljon.

Se on sitten eri asia, hyväksyykö kaikkien teot ja käytöksen. Olen opettanut omille lapsilleni, että koulussa, harrastuksissa ja töissä jokaisen kanssa täytyy yrittää tulla toimeen, mutta muuten jokainen saa viettää aikaansa niiden kanssa joiden haluaa.

Olen opettanut, ja jokainen saa tykätä mistä tykkää, unelmoida mistä tykkää ja olla sellainen kuin on. Totta kai mitä vanhemmaksi tulee, sitä monimutkaisemmaksi kaikki menee, mutta minusta on hyvä pohja se, että elä ja anna toisten elää.

Ja vaikka emme tunnusta mitään uskontoa, minusta on äärimmäisen hyvä ajatus se, että tee toisille miin kuin haluat itsellesi tehtävän.

Tähän voisin sanoa amen minäkin, vaikken ole uskonnollinen. Sanonpa vielä senkin, että on helppo olla suvaisevainen ilman elämänkokemusta. Siinä nuoruuden ideologiassa. On esimerkiksi helppo huutaa jonkun lapsettoman poliitikon, miten hirveää on, kun alueet eriytyvät. Mutta kun opiskeluaikana asuin sitten nk. ongelma-alueella, tuoleja lensi päähän ikkunasta, jos kävelit väärään aikaan ikkunan alta, somalipojat häiriköivät kaikin tavoin jne, niin kyllä ymmärrän, että kynnelle kykenevät haluavat rauhallisille alueille, tahtovat lapsilleen koulurauhan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan kaikki ihmiset on hyväksyä. Kun tämän sisäistää, elämä helpottuu paljon.

Se on sitten eri asia, hyväksyykö kaikkien teot ja käytöksen. Olen opettanut omille lapsilleni, että koulussa, harrastuksissa ja töissä jokaisen kanssa täytyy yrittää tulla toimeen, mutta muuten jokainen saa viettää aikaansa niiden kanssa joiden haluaa.

Olen opettanut, ja jokainen saa tykätä mistä tykkää, unelmoida mistä tykkää ja olla sellainen kuin on. Totta kai mitä vanhemmaksi tulee, sitä monimutkaisemmaksi kaikki menee, mutta minusta on hyvä pohja se, että elä ja anna toisten elää.

Ja vaikka emme tunnusta mitään uskontoa, minusta on äärimmäisen hyvä ajatus se, että tee toisille miin kuin haluat itsellesi tehtävän.

Tähän voisin sanoa amen minäkin, vaikken ole uskonnollinen. Sanonpa vielä senkin, että on helppo olla suvaisevainen ilman elämänkokemusta. Siinä nuoruuden ideologiassa. On esimerkiksi helppo huutaa jonkun lapsettoman poliitikon, miten hirveää on, kun alueet eriytyvät. Mutta kun opiskeluaikana asuin sitten nk. ongelma-alueella, tuoleja lensi päähän ikkunasta, jos kävelit väärään aikaan ikkunan alta, somalipojat häiriköivät kaikin tavoin jne, niin kyllä ymmärrän, että kynnelle kykenevät haluavat rauhallisille alueille, tahtovat lapsilleen koulurauhan.

Mun lapsella oli pienenä kaveri, jonka äiti sanoi että he oli ihan tarkoituksella halunneet hänet integroituun ryhmään, jossa erityislapsia, että tottuu kaikenlaisiin ihmisiin. Kaunis ajatushan se on, mutta itse olen aina luottanut, että elämä tuo tarpeeksi vaikeuksia ilman että niihin tarvitsee erikseen totuttautua. Omakin lapsi siis oli erityisessä ryhmässä kun sai paikan sieltä ja ihania kavereita hänellä oli, mutta sai myös turpaansa siellä kaverin raivokohtauksesta ja tällaisia jouduin selvittelemään, hoitajat oli väsyneitä, resurssipula oli ongelma ja muuta.

Opetan tervettä varovaisuutta ja opetan olemaan kohtelias toisille. Puhuttu myös miten toimitaan tilanteessa kun joku tulee jankuttamaan jotain outoa, pyytää rahaa ja muuta tämmöistä mitä voi sattua. Pelkällä kauniilla käytöksellä ei pärjää, vaan pitää olla myös silmää pysyä pois vaikeuksia tuovien ihmisten ulottuvilta ja olla tarvittaessa päättäväinen omista rajoista. Ketään ei pidä solvata tai halveksua, mutta itsestä pidetään huoli aina ensimmäisenä, oli mikä oli.

Vierailija kirjoitti:

Lapset hyväksyy automaattisesti kaikenlaiset ihmiset. Vanhempi voi opettaa vain omat ennakkoluulonsa.

C'mon. Eihän tämä oikeastaan ole totta. Osa lapsista on pienestä pitäen niitä kiusaajaluonteita, jotka nokkivat heikompia ja erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan kaikki ihmiset on hyväksyä. Kun tämän sisäistää, elämä helpottuu paljon.

Se on sitten eri asia, hyväksyykö kaikkien teot ja käytöksen. Olen opettanut omille lapsilleni, että koulussa, harrastuksissa ja töissä jokaisen kanssa täytyy yrittää tulla toimeen, mutta muuten jokainen saa viettää aikaansa niiden kanssa joiden haluaa.

Olen opettanut, ja jokainen saa tykätä mistä tykkää, unelmoida mistä tykkää ja olla sellainen kuin on. Totta kai mitä vanhemmaksi tulee, sitä monimutkaisemmaksi kaikki menee, mutta minusta on hyvä pohja se, että elä ja anna toisten elää.

Ja vaikka emme tunnusta mitään uskontoa, minusta on äärimmäisen hyvä ajatus se, että tee toisille miin kuin haluat itsellesi tehtävän.

Tähän voisin sanoa amen minäkin, vaikken ole uskonnollinen. Sanonpa vielä senkin, että on helppo olla suvaisevainen ilman elämänkokemusta. Siinä nuoruuden ideologiassa. On esimerkiksi helppo huutaa jonkun lapsettoman poliitikon, miten hirveää on, kun alueet eriytyvät. Mutta kun opiskeluaikana asuin sitten nk. ongelma-alueella, tuoleja lensi päähän ikkunasta, jos kävelit väärään aikaan ikkunan alta, somalipojat häiriköivät kaikin tavoin jne, niin kyllä ymmärrän, että kynnelle kykenevät haluavat rauhallisille alueille, tahtovat lapsilleen koulurauhan.

Mun lapsella oli pienenä kaveri, jonka äiti sanoi että he oli ihan tarkoituksella halunneet hänet integroituun ryhmään, jossa erityislapsia, että tottuu kaikenlaisiin ihmisiin. Kaunis ajatushan se on, mutta itse olen aina luottanut, että elämä tuo tarpeeksi vaikeuksia ilman että niihin tarvitsee erikseen totuttautua. Omakin lapsi siis oli erityisessä ryhmässä kun sai paikan sieltä ja ihania kavereita hänellä oli, mutta sai myös turpaansa siellä kaverin raivokohtauksesta ja tällaisia jouduin selvittelemään, hoitajat oli väsyneitä, resurssipula oli ongelma ja muuta.

Minäkin opetin lapsilleni koulun alkutaipaleella, että kaikkien kaveri tulee olla ja ymmärtää muita. Kun sitten toistuvasti selvittelin outoja tilanteita, käsiksi käymisiä, oma lapseni joutui sietämään erityislasten outoa käytöstä siten, että moni asia liitettiinkin hänen syyksi, niin muutin mieleni. Olen neuvonut olemaan vain hyvien kaverien kanssa.

Opetan lapseni hyväksymään hyvät ihmiset ja välttelemään huonoja.

Sorry, mutta ei nyt ihan kaikkia kyllä tarvita. On olemassa todella pahojakin ihmisiä mm. Tarvitaanko massamurhaajia? Kiduttajia? Lapsenraisk...ia? Diktaattoreita? Kouluampujia?

Ei oma äiti tästä ainakaan mitään ohjeistanut.

Vihervasemmisto tai oikeistolaisvanhemmat ei ainakaan opeta lapsiaan hyväksymään muita kuin oman ryhmänsä jäseniä, muut ovat heille orjia ja ali-ihmisiä.

Pitää hyväksyä se, millaisia ihmiset ovat, mutta ei aina sitä, mitä he tekevät. Esimerkiksi rikollisia ja työttömiä ei tarvitse hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat kyllä myös niitä, jotka tuijottavat ja ihmettelevät avoimesti, kun näkevät jotain valtavirrasta poikkeavaa vaikkapa ulkonäössä. Kaipa he hyvän vastauksen saatuaan hyväksyvät kaikki... tai sitten eivät. Muksutkaan eivät ole ihan tyhmiä vaan aika hoksaavaisia toiset heistä.

Ihmettely ja tuijotus ei suoraan tarkoita sitä, etteikö hyväksyisi. Minusta olisi mukavaa, jos voisi helpommin katsella mielenkiintoisia ihmisiä ilman että se tulkitaan negatiivisesti. 

Kaikista vähiten hyväksyy muita vihervasemmisto. Paitsi jos osaat uhriutua.

En tietenkään. Ei lasta pidä opettaa liian luottavaiseksi. Maailmassa on paljon pahoja ihmisiä. Pelkästään psykopaatteja on maailmassa miljoonia (noin 1% väestöstä) + muut persoonallisuushäiriöiset päälle. Terve varovaisuus on viisasta.

Aion kyllä tehdä lapsilleni selväksi mistä porukoista kannattaa pysyä kaukana. Ja niitä on useampia. Toki aion opettaa samalla sen, ettei kaikkea pidä sanoa ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Pitää hyväksyä se, millaisia ihmiset ovat, mutta ei aina sitä, mitä he tekevät. Esimerkiksi rikollisia ja työttömiä ei tarvitse hyväksyä.

Toivottavasti sinulla ei ole lapsia jos opetat että työttömät ovat samaa kastia kuin rikolliset.