Tunnen oloni hieman vaillinaiseksi. (piruilijat pysykää poissa!)

Itse olen laiska ja masentunut, joten en ikinä uskalla hankkia enää lapsia. Jos olisin normaali, varmaan hankkisin.

Tekivät sitten lapsia kun aina oli sitä mieltä että sitä se on " vauvakuumetta" . Muutenkin oli ajoittain ahdistunut ja mikään ei riittänyt.



Nyt hän on lääkityksellä vaikeasta masennuksesta ja käy terapiassa.



Eli ÄLÄ HANKI LASTA TÄYTTÄMÄÄN JOTAIN PUUTTUVAA ELÄMÄSSÄSI.

Hoida itsesi ensin kuntoon ja vasta sitten anna mahdollisuus lapsen tulla.

Minä sinuna analysoisin aika tarkkaan, miksi tunnet itsesi vaillinaiseksi. Onko kyse sosiaalisesta painostuksesta? Siis että suku yllyttää tekemään lisää lapsia ja sinustakin tuntuu, että " normaalimpaa" olisi, jos olisi kaksi tai kenties useampiakin lapsia.

Vai kaipaatko aidosti lisää lapsia?

En nyt sano, että sosiaalinenkaan syy olisi LAPSEN kannalta huono, sillä vauvoilla on - heh - kumma tapa tulla rakastetuksi, vaikka syntyisivät vaikka ihan vahinkoraskaudenkin tuloksena. MUTTA sosiaalinen syy voi olla huono sinun ja parisuhteesi kannalta: ette ehkä ole perheenä kunnolla motivoituneita lapsen syntymään.

raskausaikaa ja vauva-aikaa.

Ja sitten kun meiltä kysellään jatkuvasti, " jokos teillä on pullat uunissa?" kysymyksiä. Pakostakin sitä alkaa kääntyä vauvakuumeen puolelle. :/

Niin ja sitten kun tietää, että meillä lapsen saanti ei ole niin kirkossa kuulutettu asia. Ensimmäistäkin yritettiin yli 2-vuotta. :(

Terkuin, laiska ja masentunut kolmonen

Itse painiskelen saman asian parissa. Tai lähinnä niin, että minulle on itsestään selvää, että haluan ainakin 2 lasta mutta en tiedä olenko valmis aloittaamaan yrityksen jo. Esikoinen 1v4kk. Mies haluaisi jo toisen. Esikoista ei ehditty yrittämään, tulin ensimmäisestä ehkäisemättömästä kierrosta raskaaksi. Tottakai tiedän, että ei välttämättä tosiaankaan kakkonen saa alkuaan yhte helposti ja nopeasti, mutta jos ehkäisy jätetään pois onhan sitä oltava valmis siihenkin mahdollisuuteen että tulee heti raskaaksi..