Terapia pahentaa oloa, onko muille käynyt näin?

Olet siis vaiheessa,jossa kaikkein vaikeimmat asiat ovat nousemassa pintaan. Juuri nyt olette terapeutin kanssa pääsemässä ongelmien ytimeen, pahentuva olosi kertoo juuri siitä.

Älä vaan lopeta terapiassakäyntiä.

Voiko terapian takia joutua psykoosiin?

Eikö aikaisemmalla terapiajaksolla ollut tällaista?

Oletko saanut terapeutilta toimivia neuvoja ahdistuksen käsittelyyn? Jos et niin onko järkeä käydä vuosikausia sellaisella terapeutilla jonka luona käyminen haittaa elämääsi lisääntyneen ahdistuksen myötä eikä auta sinua käsittelemään ahdistusta paremmin?

Ei ole ollut ennen tällaista. Sain mindfulness-ohjeita, mutta ei tunnu auttavan. Ap

Sanot että terapian myötä tajuat yhä syvemmin miten sairas isä sinulla on ollut, eli terapiassa sun tietoisuus asioiden todellisesta laidasta on alkanut herätä. Oot alkanut tiedostaa sellaista mitä oot tähän asti joutunut torjumaan mielestäsi. Kuulostaa siltä että olet hyvässä terapiassa, sellaisella terapeutilla joka kestää kohdata toisen tuskaa, eikä vain lakaise ahdistusta pois. 

Mitä tarkoitat tuolla että näiden myötä syvä arvottomuuden tunne on vallannut mielen? Jos isäsi on sairas ihminen, etköhän ole syvän arvottomuuden kanssa elänyt aina. Nyt vaan tulet tietoisemmaksi siitä ja se on askel sitä kohti että voit alkaa löytää aitoa itsearvostusta.

Sanothan itsekin, isäsi on sairas. Vika ei siis ole sinussa. Et ole arvoton, vaan isäsi on kohdellut sinua kuin olisit.

Hyvä, hyvä! Jos on kovin torjunut asioista, toki voi tuntua että olo pahenee, kun alkaa tulla tietoiseksi asioista. Ei ne tunteet sua tapa, eikä vahingoita. 

Monet voi huonosti satanismissa ne muste tahra jutut on ihan satanismia kabbalaa !!! Okkulttismia.

Joogaa pois niissä on henkiä 🔱🔱🔱🔱👹

Vierailija kirjoitti:

Voiko terapian takia joutua psykoosiin?

Ei, jos on hyvässä terapiassa. Kohtaako terapeutti sinut aidosti ja ymmärtääkö sinua oikein?

Traumojen kohtaaminen voi kyllä tuntua niin pelottavalta, että ei ihme jos pelkäät joutuvasi psykoosiin.

Älä huoli, traumojen ja tuskan käsittely nimenomaan ehkäisee psykoosia lopulta, ei aiheuta sitä. Paljon vaarallisempaa on jatkaa kipeiden totuuksien torjumista pois mielestä. Se saattaa lisätä psykoosialttiutta.

Tuo kuuluu asiaan. Ja tottakai sun on hyvä puhua terapeuttisi kanssa tuosta, hänellä pitäisi olla paljon enemmän antaa sulle vielä työkaluja asioiden käsittelyyn.

Mutta tosiasia on myös se, että sun täytyy elää läpi nuo kauan patoamasi negatiiviset tunteet. Sekin kuuluu asiaan.

En itsekään ennen omaa terapiaani oikein tajunnut, miten jotkut luokitellaan liian huonokuntoiseksi terapiaan. Oman terapian myötä todellakin ymmärrän, terapia on todella rankkaa ja raastavaa, ja sille täytyy olla aikaa, tilaa ja voimavaroja elämässä, että siitä saa kaiken hyödyn irti.

Traumatyöskentely on tosi raskasta ja itsellänikin ensimmäiset kuukaudet terapiassa olivat aivan hirveitä. Vietin pari yötä psykiatrisella osastolla, koska en pystynyt olemaan yksin ajatusteni kanssa. Tämä kuulostaa hirveältä kliseeltä, mutta löysin avun juoksemisesta. Minä vihaan juoksemista, mutta veren maku suussa sprinttaaminen auttoi pahimpaan ahdistukseen ja saatoin käydä juoksemassa keskellä yötäkin, jos olo sitä vaati. En tarkoita että juoksemalla parannuin kaikesta, se vain helpotti oloa aina sen käydessä liian tukalaksi. 

Kannustan keskustelemaan terapeuttisi kanssa myös pahasta olostasi ja työkaluista sen helpottamiseen. Pidä hyvää huolta itsestäsi. Toivottavasti olosi helpottaa pian. 

Hyviä neuvoja tullut täällä. Juu tosiaan itsellänikin olo huononi. Olin noin puoli vuotta aika rikki, mutta täytyy sanoa, että siitä oli enemmän hyötyä kuin haittaa. Minun olisi silti kannattanut vaihtaa terapeuttia. Sellainen tunne oli heti alkuunsa. Se olisi voinut mennä vielä paljon paremminkin.

Ja kuntoilu auttoi itsellänikin.

Voi ja voit saada PTDSn. Myös itsemurhat ovat mahdollisia terapian aikana..