Mä inhoon välillä mun 12-vuotiasta tyttöä! siis todella!

meillä se on onneksi odotettavissa vasta 10 vuoden kuluttua..

sinun täytyy saada tuollainen käytös loppumaan ennen murkkuikää.

mun entinen kaveri haukkui äitiään ei totellut mitään, ja sen mutsi vaan passas ja silitteli päätä ja otti lyöntejä vastaan. kun tyttö jäi kiinni HEROIINISTA et arvaa mitä sen äiti teki? lähetti sen HAWAJILLE miettimään tekosiaan... oli aika hukassa toi kaverin äiti, ei uskaltanut ikinä sanoa lapselleen kovasti saati kasvattaa.

Tai sitten pennulla on vaan ah niin ihana murkkuikä. Useimmilla se onneksi menee ohi.

Itse harrastin murkkuiässä ratsastusta ja se piti poissa pahanteosta eikä muutenkaan tuo murkkuikä sitten pahempia myrskyjä aiheuttanut kotonakaan.

Niin kuri on ollut pienestä pitäen ja silmille hyppimistä ei olla sallittu.

Nyt tää on vaan tätä. Isä pärjää paljon paremmin tytön kanssa, mä ja tyttö otetaan yhteen alta sekunnin.

Murrosikä? joo, sitä se taitaa olla. On vaan ihan perhanan rasittava ja siis todella ärsyttävä nappula.

Pojat ovat pari vuotta myöhäisempiä, mutta tytöt ovat kotona kamalimmillaan juuri tuossa iässä.

Vierailija:

sinun täytyy saada tuollainen käytös loppumaan ennen murkkuikää.

mun entinen kaveri haukkui äitiään ei totellut mitään, ja sen mutsi vaan passas ja silitteli päätä ja otti lyöntejä vastaan. kun tyttö jäi kiinni HEROIINISTA et arvaa mitä sen äiti teki? lähetti sen HAWAJILLE miettimään tekosiaan... oli aika hukassa toi kaverin äiti, ei uskaltanut ikinä sanoa lapselleen kovasti saati kasvattaa.

Eiks oo tutun kuuloista?

Suurimman osan ajasta on kuin sittiksen syönyt. On niin negatiivinen, että oikein ahdistaa. Jokaiseen asiaan pitää olla periaatteesta vastaan ja aina kun pyytää tekemään joitain sanoo vihaisesti EN!



Joskus ollaan sorruttu heittämän lisää vettä kaivoon ja tahallaan ärsytetty (ei voida sille mitään). Ja yleensä, yllättävää kylläkin, reaktio on ollutkin ihan hyvä. On itse huomannut, että on tullut käyttäydyttyä huonosti.



Tuon ikäiset eivät kylläkään yksinkertaisesti voi käytökselleen mitään. Hormoonit heittelee siihen malliin, että kontrolli ilmeisesti pettää. Teini-ikäinen on hyvin itsekäs, eikä pysty ottamaan toisia huomioon samalla tavalla kuin aikuinen. Mutta kyllä se silti ärsyttää!

Jotenkin " pelkään" enemmän sitä tytön murkkuikää kuin pojan. Mä olen saanut sen käsityksen että tytöt on kamalampia murkkuina. Mä olin itsekin aika kamala, ja sitä kesti varmaan 2-3 vuotta.



Tsemppiä!

tunteen kun äidin jutut raivostutti. Sille ei voinut mitään ja piti päästää höyryjä ulos. Minulla oli ihan kamala murrosikä mutta se onneksi meni ohi ja nyt olen ihan vastuuntuntoinen aikuinen.

Useimmiten ollaan ylimmät ystävät ja suhde toimii, mutta yhtäkkiä saa hirveät raivarit jostain ihan käsittämättömästä syystä ja kaikki on ihan tyhmää ja idioottia.

Pari tuntia sitten lähti tytön huoneesta ovi, kun on monesti sanottu ettei sitä paiskota. Siitäkös raivari syntyi. Toivon että tää rauhottuu pian.



Niin joo, ensin oli ihqua kun olin ostanut uuden penaalin, mutta sitten maailman tyhmin äiti kun en heti tehnyt lettuja ;)

Ihmeellistä on se, miten eri aikaan tytöillä ja pojilla on murkkuikä. Ysiluokalla tytöt ovat jo päässeet pahimman yli, kun taas pojat pahimmillaan. Jännää, että äidille tytön murkkuilu on rankempaa, kun koulussa näyttäisi sen olevan juuri päinvastoin: pojat ovat paljon pahempia.

Ihan samanlaista se on meilläkin. Mä sorrun välillä itse menemään sen juttuihin mukaan. Pitäis osata olla niin aikuinen ja lähteä siitä tilanteesta pois, mutta ei.

Haukkuja saa kuulla ja sitä ovien paiskomista.

Onhan niitä kivojakin hetkiä vielä, mutta aika varpaillaan saa olla välillä. Kun ei välillä edes oikein tiedä mistä suuttu ja miksi?

Ihan hullua! toivottavasti ei kestä kauan.

meinasipa muutaman kerran pamauttaa minua turpiinkin. En mielestäni ollut kovin kamala edes, mutta äitipä vaan halusi lukita " pienen tyttönsä" neljän seinän sisälle. Mut eipä mitään, nykyään ollaan oikein hyviä kavereita! Mietin vaan välillä, että eikö äiti olis voinu yrittää olla myös murrosiässä ollessani sekä äiti, että ystävä. ( Kysyä edes välillä, että mitä sinulle kuuluu??? ) Ja tehdä kanssani jotain yhteistä? Nyt kun on omia lapsia, niin yritän muistaa kysyä, mitä kuuluu, vaikka kuinka välillä käytös v...ttaakin : )

Vierailija:

meinasipa muutaman kerran pamauttaa minua turpiinkin. En mielestäni ollut kovin kamala edes, mutta äitipä vaan halusi lukita " pienen tyttönsä" neljän seinän sisälle. Mut eipä mitään, nykyään ollaan oikein hyviä kavereita! Mietin vaan välillä, että eikö äiti olis voinu yrittää olla myös murrosiässä ollessani sekä äiti, että ystävä. ( Kysyä edes välillä, että mitä sinulle kuuluu??? ) Ja tehdä kanssani jotain yhteistä? Nyt kun on omia lapsia, niin yritän muistaa kysyä, mitä kuuluu, vaikka kuinka välillä käytös v...ttaakin : )

Ja en voi kiistää etteikö joskus tekisi mieli vähän pölläyttää, mutta ne on vaan inhimillisiä tunteita, ja ihan normaalia.

Se siinä onkin pahinta että kun olet ystävällinen ja kysyt vaikka että, " miten päivä meni" ?, niin vastaus on saattaa olla tympeästi tiuskaistu " ihan hyvin meni" ja sitten marssitaan huoneesee ja ovi kiinni.

Kyllähän tän kestää, mutta helppoa ei ole.