Onko 29v vanha aloittamaan elämää alusta?
Olen asunut ulkomailla viimeiset 10 vuotta ja nyt eron myötä suunnittelen muuttavani takaisin suomeen ja aloittavani alusta. Onko 29 jo vähän liian monta mailia mittarissa toiveeseen että voisin hankkia talon, miehen ja perheen?
Kommentit (22)
No ei ole liian vanha! Itse olen 32 vuotta ja vasta suunnittelen ulkomaille muuttoa perheen kanssa, niin sanotusti uuden alun perässä :)
Jos ei ole 19-vuotiaana jo eläkevirassa, on epäonnistunut ja pahoin.
KOSKAAN ei ole liian myöhäistä. Unelmia kohti, ole rohkea!
Vuoden alusta aloin opiskella espanjaa. Syksyllä muutetaan Sevillan lähelle, pikkuruiseen kylään.
T. N64v.
Eihän tuossa iässä elämä oo edes alkanut.
Kannattaa ensin nuorentua 10 vuodella.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole 19-vuotiaana jo eläkevirassa, on epäonnistunut ja pahoin.
Nyky mittapuun mukaan pitäisi jo pöörnautt ja eläkkeellä
Itsekkin jouduin aloittamaan vajaa 30-vuotiaana kaiken alusta. Toivottavasti saavutan kaiken mitä halusin, uudestaan. Alkaa olla kiire lasten saannin suhteen, kun ei naiset ikuisesti hedelmällisiä ole ja en halua olla ”vanha vanhenpi”.
Imetysvaihe voi olla hankala noin vanhana ja vaippojen pito.
Joo ei ton ikäsenä enää kannata mitään noin isoja asioita tehdä eikä tavoitella, kuten talo, mies ja perhe! Toinen jalka on haudassa jo.
ÄLÄ muuta tänne takaisin!! Täällä syrjäytyy jos on vähänkin erilainen tausta :,(
Olen itse ulkomaalaistaustainen enkä millään onnistu pääse tähän yhteiskuntaan kiinni.
Tämä oli täysin vilpitön kommentti! Täällä on ihan hirveetä, saa vaa syrjäytyä kotiin.
AP; et ole liian vanha. Tein totaalisen elämänmuutoksen 29-vuotiaana katastrofaalisen avioliiton jälkeen. Alkutilanne oli karu. Pari vuotta meni kipuillessa eroa ja selvitellessä elämää, mutta sitten asiat napsahtivat kohdilleen. Parikymmentä vuotta on kulunut ja olen onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkin jouduin aloittamaan vajaa 30-vuotiaana kaiken alusta. Toivottavasti saavutan kaiken mitä halusin, uudestaan. Alkaa olla kiire lasten saannin suhteen, kun ei naiset ikuisesti hedelmällisiä ole ja en halua olla ”vanha vanhenpi”.
Minä aloitin 34-vuotiaana kaiken alusta. Jouduin muuttamaan työn perässä ihan uudelle seudulle, parisuhde loppui, opiskelin työn ohessa... Ja nyt 39-vuotiaana minulla on perhe, omakotitalo ja työpaikka. Kaikki meni sittenkin hyvin.
miten te tosta vaa aloitatte kaiken uudestaan?
Itselläni masennustaustaa hoidettu aina, en ole koskaan onnistunut pääsee kouluun, olen tehnyt vain pätkätöitä, palkkatuella 3 kertaa.
Olen yksinäinen, ei verkostoa, rutiköyhä. Mistä aloittaa? Vinkkejä.
Ei tietenkään ole liian myöhäistä! Hyvin ehdit opiskella vaikka uuden ammatin ja perheen perustamisellekin on ihan hyvin aikaa.
En kyllä suoraan sanoen ymmärrä noita ”täällä on kauheaa” - kommentteja. Eikö se ole ihan itsestä kiinni miten elämänsä järjestää? Ei ole pakko syrjäytyä kotiin, avaa vain oven ja lähtee ulos. Somet kiinni ja luontoon ja omanhenkisiin harrastusporukoihin, ei varmasti ole kamalaa vaan ihanaa. Mulla ainakin on!
Mä aloitin alusta 48-v. Ihan totaalisesti. Mutta mulla ei ollut mahdollisuutta hifistellä "onnistuuko?" -kysymyksellä kun oli pakko.
Ei. Mutta mihinkään järkevään opiskelualaan ei enää tuossa iässä voi vaihtaa.
Hmm, jos nyt miettisin, että mun pitäisi tällä hetkellä 28v. aloittaa kaikki alusta, eikä olisi vielä perhettä. Kyllä mä uskoisin, että mulla olisi edelleen mahdollisuus siihen kaikkeen. Kyllähän jotkut on halunneet lapsia vasta lähemmäs 40v. ja sekin on onnistunut. Myös työtä tekevälle varmasti löytyy töitä. Jos siis huolii niitä vähän huonompiakin töitä ensin. Eiköhän kaikki ole itsestä ja omasta asenteesta kiinni. :)
On. Paras vaan mennä vuorille odottamaan kuolemaa.