Miten pärjätä työelämässä, jos pers*****nuolenta ei käy

Tein 10 vuotta töitä ns hiki hatussa. Olin työtä hiljaa tekevä introvertti, joka ei kiitosta kuullut tai ymmärtänyt. Ei ne mua tehokkuuden vuoksi YT :ssä koskaan irtisanoneet, muttei palkkakaan noussut tehokkuudesta huolimatta. Tein töitä väsymiseen saakka.

Sitten kehitin tietoisesti sosiaalisia taitojani ja opettelin tunnistamaan omia tunteitani sekä sanoittamaan niitä. Tsemppaan muita ja vaikutan sosiaalisemmalta kuin olenkaan. Huomasin yllättäen, että työyhteisölläni oli negatiivisempia asenteita itsestäni kuin perusluonteeltani olen. Olen siis yleisesti tyytyväinen ja iloinen ihminen, jota sosiaalisten taitojeni myötä vahvistin entisestään.NNyt korona aikaan olen saanut paljon kiitosta työkavereideni tsemppasmisesta ja huomioimisesta sekä sen palkankorotuksen.

Tiedättekö,sosiaaliset taidot sekä intro-että ektroverteillä auttaa tulevaisuuden työelämässä, jossa ei enää pärjätä digitalisoitumisen lisääntyessä enää suorittavalla ja passiivisella työllä. Toisaalta se,että "sanoo suoraan, mitä ajattelee" kuvaa usein ektrovertrejä, joilla ei ole niitä sosiaalisia taitoja.

Niin kauan kuin olemme tekemisissä ihmisten kanssa ja loppuasiakas on ihminen, sosiaalisia taitoja tarvitaan ja suorittavan, passiivisen työn tulee korvaamaan erilaiset robotit ja ohjelmistot. Ne,ketkä eivät pidä yhtään ihmisistä ja heidän työnsä on täysin korvattavissa niin valitettavasti saa yrittää nuolla sitä "p***että" ihan tosissaan.

Sosiaaliset taidot on tulevaisuudessa se taito teknologian osaamisen kanssa, jotka tulee merkittävästi näkymään työelämässä. Se on nähtävillä jo tänään siinä kuinka altavastaajia ovat he, keillä taitoja ei ole ja sitten kuuluu näitä pettymyksestä ja katkeruudesta johtuvia lausahduksia muiden ihmisten taitojen kehittymisestä.

Sosiaalisuus on osa meitä, sosiaalisia taitoja voi kehittää.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kysymys. Nyt on tullut huomattua, että ammattitaito ei olekaan parhaiten työelämässä auttava asia. Vaan se kuinka hyvänä tyyppinä sinua pidetään. Tulee heti mieleen ainakin 3 henkilöä jotka ovat työssään keskinkertaisia/ huolimattomia/hitaita tekemään työtään, mutta hauskoja joista pidetään.

Hyvät jutut, iloinen mieli ja hyvän tyypin maine kantavat myös työssä tehtyjen, välillä isojenkin virheiden yli. Sen sijaan joku hyvä työssään joka ei koko ajan heitä läppää kaikille ja ole kahvipöydän keisari, ei ole niin juhlittu sankari työyhtisössä.

Vastaan vanhaan ketjuun, mutta googlailin aihetta juuri tästä syystä, jonka kerroit. Itse en ole mikään välkyimmästä päästä töissä ja yleensä keskinkertainen ehkä jopa keskinkertaista huonompi työntekijä. Tästä koen harva se päivä huonommuutta. Kuitenkin olen se tyyppi, josta pidetään.. sain juuri omaksi hämmästyksekseni ylennyksen. Ensin koin, että olen sen verran huono, että en ansaitse sitä paikkaa, jonka sain. Kuitenkin olen nyt antanut asialle aikaa ja hyväksynyt itsekin sen, että sain paikan enemmänkin sosiaalisilla avuillani kuin ammattitaidolla tai osaamisellani. Olkoon sitten niin. Jos minulla on ominaisuuksia, jotka ovat tähän johtaneet, niin kai itsekin voin hyväksyä tämän.

Olemalla oikea "huippuosaaja" eli kuulumalla alansa taitavimpaan 2% joukkoon. Tämäkään ei tietenkään pelasta kaikilla aloilla, koska joillain aloilla omilla taidoilla ei ole juuri merkitystö kunhan minimivaatimukset täyttää.

Minä en ainakaan tavoittele enää yhtään mitään. Yritän olla keskiverto nykyisin. Se johtaa samaan lopputulokseen, paitsi että kukaan ei enää tiedä, kuka olen, kun en tee mitään. Se voi olla myös hyvä asia. Ei vastuuta eikä stressiä. Taidan olla se "se on vain semmoinen."

Mielipiteet voi sanoa suorana aika monella tavalla. Asiallisesti ja rakentavasti sanomista kannattaa opetella, jos tuntuu, että tähän asti ihmiset ovat sinun "suoraan sanomisistasi" vetäneet herneet nenään. Lisäksi työelämässä pärjäämisessä auttaa ihan hirvesti se, että hoitaa ne hommansa ja hoitaa ne hyvin ja ajallaan ja tarvittaessa on valmis joustamaan ja auttamaan muitakin.

Kertokaa ihan esimerkkejä, miten sosiaalisia taitoja voi opetella?

Tai esimerkkejä, miten asioista "pitää sanoa" ja "ei pidä sanoa."

-introvertti, joka on aina vaikeuksissa työpaikalla kun ei vaan ymmärrä-

Asiantuntijatyössä, jossa kirjoitat lausuntoja ja ammatillisuudella on valmiiksi "leima"arvo.

Ensin kouluttaudut ja profiloidut.

Ammatteja esim terveysalalta, ja erilaiset tarkastusvirastot esim rakennusalalta

Ja tämä asiallinen asenne: faktat puhuvat puolestaan, ei tarvitse hymistellä.

Rautaisella ammattitaidolla ja kapean alan erityisosaamisella.

Ettei tässä nyt olisi kyse siitä, että joku toinen on pärjännyt työelämässään ihan vain tekemällä hyvää työtä ja ap ei nyt ole ihan yltänyt samaan ja on nyt vähän katkera ja ajattelee tämän toisen alentuneen kysymyksen kaltaiseen toimintaan. Kyllä yleensä ihan vain työnsä tekemällä ja välillä venymällä oikeassa paikassa tulee pärjäämään työelämässä. Välillä muillekin pitää antaa tilaa, mutta loisijat kannattaa tunnistaa ja olla antamatta heille jatkuvasti siimaa. Selän takana pahaa puhujille ei myöskään käy hyvin, ainakaan pidemmän päälle.