Miten elää tekemällä mahdollisimman vähän töitä?

Joskus iltiksessä oli juttu naisesta, joka siivosi työkseen Suomessa valoisan ajan vuodesta ja oli talvet ulkomailla lomalla. Eli tienaamillaan rahoilla ulkomailla. Rahat riitti koska ulkomailla oli halvempi elää. Jotain samanlaista olen itsekin haaveillut.

Mulla samoja haaveita kun ei enää pää eikä terveyskään kestä yltiöpäistä työntekoa. Ei ole hyvät lähtökohdat tähän valmiiksi pienituloisena, joten yritän yhdistellä mahdollisimman pieniä kuluja ja vähäistä työntekoa (koska se työkkärin ahdistelu) jonka lisäksi saan ansiosidonaista. Tämäkin menettelee entiseen verrattuna.

Varmaan olemalla tosi hyvä jossakin jutussa voisi saada sen työn määrän ajallisesti vähäiseksi.

Esim tunsin yhden joka teki tilinsä treidaamalla tunnin päivässä. Rahaa tuli hyvässä päivässä enemmän kuin kuukausipalkan verran vanhassa duunissa.

Joku kausiluonteinen ala. Onhan noita, joissa talvella on hiljaista.

Haaveilen itsekin järkevästä downshiftaamisesta ilman tuilla elämistä tai liian radikaalia elintason laskua. Käytännössä vaihtoehdot tuntuu olevan

1) tienata rahaa osa.m vuodesta ja asua loppuaika halvemman hintatason maassa

2) alkaa yrittäjäksi ja pystyä myymään omaa ammattitaitoaan joustavasti ja omaehtoisesti

3) säästää ja sijoittaa ja saada tarpeeksi passiivista tuloa joka osa-aikaisen palkkatulon ohella mahdollistaa työajan leikkaamisen.

Käytännössä mikään näistä ei ole itselleni mahdollinen tai tällä hetkellä realistinen vaihtoehto mutta mahdollisesti tulevaisuudessa. Sinällään en karsasta ajan käyttämistä työhön, mutta en koe työtä mielekkääksi ja työelämän stressi ja paineet syövät elämänlaatua eikä työ tuo minkäänlaista mielekästä sisältöä elämääni.

Ihmiset ovat kuolin vuoteella katunut mm. seuravia asioita:

- Käyttivät liikaa aikaa työntekoon

- Toivovat, että olisivat viettäneet enemmän aikaa heille tärkeiden ihmisten kanssa

- Toivovat, että olisivat toteuttaneet asioita, joita halusivat tehdä

- Olisivat halunneet nähdä enemmän maailmaa

Eli kannattaa pyrkiä siihen, että työnteko ei vie koko elämää ja yrittää mahdollisimman paljon luoda hyviä muistoja. Ihmiset usein vain pelkää tehdä isoja elämäntapamuutoksia ja jää jumiin siihen omaan oravan pyörään.

Teet 500 suojaosan verran keikkaa ja nostat täydet kelan tuet.

Itselläni jää 850 netto laskujen jälkeen.

Tein itse töitä 15v ja kasasin 140 tonnin säästöt, joista olen sijoittanut suurimman osan. Nyt otin loparit ja ajattelin kokeilla, pitkällekö pääsee.

Entä jos ei halua ulkomaille. Ihannetilanne itselleni olisi tehdä talvella puoli vuotta töitä ja olla kesän puoli vuotta vapaalla.

Vierailija kirjoitti:

Teet 500 suojaosan verran keikkaa ja nostat täydet kelan tuet.

Itselläni jää 850 netto laskujen jälkeen.

Työkkärikään ei kiusaa, kun on säännöllisessä kerran viikossa töissä.

Mutta työkkärihän seuraa esim. kahden viikon työjaksoja. Jos niitä alkaa kertymään niin alkavat ahdistelemaan, että pitäisiköhän sinut laskea jo yrittäjäksi.

Kyllä Suomen työttömyyspolitiikka laahaa aikansa jäljessä. Nykyään aika vähän porukkaa loppujen lopuksi pysty työllisstymään kokoaikaisesti, ja myöskin ajan henki on sellainen, että harva oikeasti haluaa olla työhön sidottuja, etenkin nuoret ihmiset. Työn merkityksellisyys on korostunut entisestään. Kuitenkaan jokainen ei pysty tuottamaan niin hyvin myyvää omaa persoonallista juttua, että sillä eläisi.

Passiivinen tulo esim asuntosijoituksilla taitaa toimia vain silloin, jos niitä sijoitusasuntoja, joita vuokraa on enemmän kuin 2. Yhdellä jää vain tappiolle mitä todennäköisemmin.

Sijoitusasunnot

Onnistuttiin aloittamaan 90 luvulla. Meillä on asuntoja, joissa ei ole ollut yhtään tyhjää kuukautta.

Työsuhdeasuntoiksi, väh 40 v mies. Bonuksena jos on ulkomaalainen.

Huono puoli on ollaan iso osa ostettu yhdestä taloyhtiöstä. Kun iskee putkiremontit jne jäädään miinukselle. Sijoitusasuntobusiness on pitkäaikainen prosessi.

Muuta kauas kaikesta sivistyksestä, pohjoisen tai kainuuseen ja hanki sieltä halpa (alle 400) vuokraluukku. Töitähän siellä ei ole, eli rauhassa saa olla työkkäriltä.

Etelän kaupungeissa asumisen hinta on kova ja töitä on liikaa tarjolla.