Lue keskustelun säännöt.
Olen jo tottunut ajatukseen etten enää löydä ketään. Olen 46v. Erosta aikaa pian kymmenen vuotta.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Vaikea sanoa näkemättä?
Tissi ja alaston vartalokuvat ylilaudalle, saat nopeasti selville kelpaatko.Ja sitten te miehet valitatte, kun kaikki naiset etsii pitkiä miehiä, kun te etsittevain pllureikätelinettä.
Taas huokaa syvään. - On myös heitä, jotka kasomalla peiliin ja yrittämälllä olla rehellinen itselleen saattaisi heille aueta, miksi ovat tahtomattaankin sinkkuna.
Mieltymymsensä kullakin mutta jos aikuinen ihminen kertoo toiveena ensimmäsiena, että kumppnin on oltava erriyisen pitkä tai kertoo avoimesti hakevansa "pillureikää" niin en ihmettele, että on sinkkuna...
Vaan mitäpä minä tietämään. Kun olen vuosia tai oikeammin jo melkeinpä pian vuosikymmeniä ollut sinkkuna, niin sitä oikeastaan vain aattelehtii toisinaan, että mitä oikeastaan menetän tai olen menetänyt näin sinkkuna ja ilman parisuhdetta eläessäni?
Olet täysin oikeassa. Syy sinkkuuteen on sinkussa. Jos ei tule kenenkään kanssa toimeen, syy on peilissä. Jos taas ei hyvää löydy koskaan, niin siihenkin valitettavasti syy on itsessä. Nykyään tuntuu olevan valloillaan tapa syyttää muita tai jopa toista sukupuolta omasta tilanteesta, ja samalla ihmisillä on mahdollisuuksia tutustua, kehittää itseään ja valikoida kumppani enemmän kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Vaikea sanoa näkemättä?
Tissi ja alaston vartalokuvat ylilaudalle, saat nopeasti selville kelpaatko.Ja sitten te miehet valitatte, kun kaikki naiset etsii pitkiä miehiä, kun te etsittevain pllureikätelinettä.
Taas huokaa syvään. - On myös heitä, jotka kasomalla peiliin ja yrittämälllä olla rehellinen itselleen saattaisi heille aueta, miksi ovat tahtomattaankin sinkkuna.
Mieltymymsensä kullakin mutta jos aikuinen ihminen kertoo toiveena ensimmäsiena, että kumppnin on oltava erriyisen pitkä tai kertoo avoimesti hakevansa "pillureikää" niin en ihmettele, että on sinkkuna...
Vaan mitäpä minä tietämään. Kun olen vuosia tai oikeammin jo melkeinpä pian vuosikymmeniä ollut sinkkuna, niin sitä oikeastaan vain aattelehtii toisinaan, että mitä oikeastaan menetän tai olen menetänyt näin sinkkuna ja ilman parisuhdetta eläessäni?
Hyvässä parisuhteessa elävänä ajattelen, että menettäisin kauheasti ilman miestäni. Mutta luulen, että sinkkuus sopii joillekin paremmin kuin minulle.
Niin, mitä sitten?
Kuinka haluat meidän reagoivat viestiisi?
Vierailija kirjoitti:
Jos etsimällä etsit, et ainakaan löydä. Lakkaa etsimästä, keskity hyviin asioihin elämässäsi ja tee siitä itsellesi sopiva - mitä se sitten onkaan (asunto, työt, ystävät, harrastukset jne). Kukaan toinen ihminen ei tee sinua onnelliseksi, se sinun tulee hoitaa itse. Kun olet itsesi kanssa tasapainossa, saatat löytää jonkun. Mutta tulet huomaamaan, että se ei ole välttämätöntä onnellisen elämän saamiseksi.
Voi olla vähän huono neuvo, jos hän oikeasti haluaa suhteen. En ole etsimällä etsinyt niin ei ole sitten ollut uutta suhdetta kahteenkymmeneen vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Vaikea sanoa näkemättä?
Tissi ja alaston vartalokuvat ylilaudalle, saat nopeasti selville kelpaatko.Ja sitten te miehet valitatte, kun kaikki naiset etsii pitkiä miehiä, kun te etsittevain pllureikätelinettä.
Taas huokaa syvään. - On myös heitä, jotka kasomalla peiliin ja yrittämälllä olla rehellinen itselleen saattaisi heille aueta, miksi ovat tahtomattaankin sinkkuna.
Mieltymymsensä kullakin mutta jos aikuinen ihminen kertoo toiveena ensimmäsiena, että kumppnin on oltava erriyisen pitkä tai kertoo avoimesti hakevansa "pillureikää" niin en ihmettele, että on sinkkuna...
Vaan mitäpä minä tietämään. Kun olen vuosia tai oikeammin jo melkeinpä pian vuosikymmeniä ollut sinkkuna, niin sitä oikeastaan vain aattelehtii toisinaan, että mitä oikeastaan menetän tai olen menetänyt näin sinkkuna ja ilman parisuhdetta eläessäni?
Olet täysin oikeassa. Syy sinkkuuteen on sinkussa. Jos ei tule kenenkään kanssa toimeen, syy on peilissä. Jos taas ei hyvää löydy koskaan, niin siihenkin valitettavasti syy on itsessä. Nykyään tuntuu olevan valloillaan tapa syyttää muita tai jopa toista sukupuolta omasta tilanteesta, ja samalla ihmisillä on mahdollisuuksia tutustua, kehittää itseään ja valikoida kumppani enemmän kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. M
Viestisi saa minut "taas" tunemaan ohi keetävän hetken itse inhoa.
Sanoin taas koska olen jo osittain päässyt pahimmasta itseinhostani ja itsekriittisyydesäni eroon. Oli näet aika, jolloin kärvistelin ja syytin itsäeni hyvinkin paljon siitä, että olen sinkku ja olen ollu sinkkuna aina. - ikäänkuin elämäni olisi vasta parisuhteen myötä saanut oikean arvostuksen ja kunnioituksen. -
En keksi nykyisin, ainoatakaan syytä, mikä nimenomaisesti estäisi mnua pääsemäsä parisuhteeseen. En myöskään enää koe, että elämäni mielekkyys olisi kiinni parisuhteeseen pääsemisestä. Olen oppinut arvostamaan sinkkuuttani
On myönnettävä, että rehellinen ollakseni, niin mielessäni on ennättäny käydä, että en vain ole yrittänyt edes tarepeeksi saadakseni itselleni kumppanin.
Olen ollut hölmö ja kuvitellut ja uskonut, että kumppani kävelee ja tulee osaksi elämääni, jos niin on tarkoitettu, ellei niin jatkan sinkkuna.
Ei Tnderissä tai nettireffeissä ja mitä näitä nykyisin eritapoja onkaan yritää löytää tietoisesi itselle kumppani varmasi ole miään pahaa. En vain ole kokenut ai tuntenut (vielä) niitä omaksi paikakseni.
Hieman kirpaisee kun jotkut pitävät oikeutenaan leimata kaikki sinkut joko vähän reppanoiksi ja luusereiski, joita ei kukaa halua kumppanikseen. Tai sitten piäen mietä yleisesi hankalina. Ellei sitten vain joko sairaallosen ujona ja introverttinä, kun harva jaksaa kumppaninaan suolapatsasta. Tai sitten iseriittoisena haihattelija, jonka tulisi tulla alas pilvilinnoistaan ja ymmärtää oma tasonsa ja laskea rimaa pariinin kertaan, eikä olla ruma sana ni-in nirso. Tai irstas setä, joka mielenvikaisena haaveilee saavnsa rinnalleen sen oman pornoähdeltä näyttävän kotitalouskoneen...
miksi on niin vaikea nähdä ja huomaa, että on vahempiakin (, yli 35 vuotiaita) ihan täysipäisiä ikisinkkuja olemassa, jotka tulevat toimeen niin itsensä kuin muiden ihmisten kanssa olematta sen paremmin intro kuin ekso -vertteja, vaan ovat enempi näiden kahden ääripään väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Vaikea sanoa näkemättä?
Tissi ja alaston vartalokuvat ylilaudalle, saat nopeasti selville kelpaatko.Ja sitten te miehet valitatte, kun kaikki naiset etsii pitkiä miehiä, kun te etsittevain pllureikätelinettä.
Taas huokaa syvään. - On myös heitä, jotka kasomalla peiliin ja yrittämälllä olla rehellinen itselleen saattaisi heille aueta, miksi ovat tahtomattaankin sinkkuna.
Mieltymymsensä kullakin mutta jos aikuinen ihminen kertoo toiveena ensimmäsiena, että kumppnin on oltava erriyisen pitkä tai kertoo avoimesti hakevansa "pillureikää" niin en ihmettele, että on sinkkuna...
Vaan mitäpä minä tietämään. Kun olen vuosia tai oikeammin jo melkeinpä pian vuosikymmeniä ollut sinkkuna, niin sitä oikeastaan vain aattelehtii toisinaan, että mitä oikeastaan menetän tai olen menetänyt näin sinkkuna ja ilman parisuhdetta eläessäni?
Olet täysin oikeassa. Syy sinkkuuteen on sinkussa. Jos ei tule kenenkään kanssa toimeen, syy on peilissä. Jos taas ei hyvää löydy koskaan, niin siihenkin valitettavasti syy on itsessä. Nykyään tuntuu olevan valloillaan tapa syyttää muita tai jopa toista sukupuolta omasta tilanteesta, ja samalla ihmisillä on mahdollisuuksia tutustua, kehittää itseään ja valikoida kumppani enemmän kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. M
Viestisi saa minut "taas" tunemaan ohi keetävän hetken itse inhoa.
Sanoin taas koska olen jo osittain päässyt pahimmasta itseinhostani ja itsekriittisyydesäni eroon. Oli näet aika, jolloin kärvistelin ja syytin itsäeni hyvinkin paljon siitä, että olen sinkku ja olen ollu sinkkuna aina. - ikäänkuin elämäni olisi vasta parisuhteen myötä saanut oikean arvostuksen ja kunnioituksen. -
En keksi nykyisin, ainoatakaan syytä, mikä nimenomaisesti estäisi mnua pääsemäsä parisuhteeseen. En myöskään enää koe, että elämäni mielekkyys olisi kiinni parisuhteeseen pääsemisestä. Olen oppinut arvostamaan sinkkuuttani
On myönnettävä, että rehellinen ollakseni, niin mielessäni on ennättäny käydä, että en vain ole yrittänyt edes tarepeeksi saadakseni itselleni kumppanin.
Olen ollut hölmö ja kuvitellut ja uskonut, että kumppani kävelee ja tulee osaksi elämääni, jos niin on tarkoitettu, ellei niin jatkan sinkkuna.
Ei Tnderissä tai nettireffeissä ja mitä näitä nykyisin eritapoja onkaan yritää löytää tietoisesi itselle kumppani varmasi ole miään pahaa. En vain ole kokenut ai tuntenut (vielä) niitä omaksi paikakseni.
Hieman kirpaisee kun jotkut pitävät oikeutenaan leimata kaikki sinkut joko vähän reppanoiksi ja luusereiski, joita ei kukaa halua kumppanikseen. Tai sitten piäen mietä yleisesi hankalina. Ellei sitten vain joko sairaallosen ujona ja introverttinä, kun harva jaksaa kumppaninaan suolapatsasta. Tai sitten iseriittoisena haihattelija, jonka tulisi tulla alas pilvilinnoistaan ja ymmärtää oma tasonsa ja laskea rimaa pariinin kertaan, eikä olla ruma sana ni-in nirso. Tai irstas setä, joka mielenvikaisena haaveilee saavnsa rinnalleen sen oman pornoähdeltä näyttävän kotitalouskoneen...
miksi on niin vaikea nähdä ja huomaa, että on vahempiakin (, yli 35 vuotiaita) ihan täysipäisiä ikisinkkuja olemassa, jotka tulevat toimeen niin itsensä kuin muiden ihmisten kanssa olematta sen paremmin intro kuin ekso -vertteja, vaan ovat enempi näiden kahden ääripään väliltä.
Minä olin pitkään omasta tahdostani sinkku, ja se on ihan ok olla. Muiden syyllistäminen sinkkuudestaan taas muita, se ei ole ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos etsimällä etsit, et ainakaan löydä. Lakkaa etsimästä, keskity hyviin asioihin elämässäsi ja tee siitä itsellesi sopiva - mitä se sitten onkaan (asunto, työt, ystävät, harrastukset jne). Kukaan toinen ihminen ei tee sinua onnelliseksi, se sinun tulee hoitaa itse. Kun olet itsesi kanssa tasapainossa, saatat löytää jonkun. Mutta tulet huomaamaan, että se ei ole välttämätöntä onnellisen elämän saamiseksi.
Voi olla vähän huono neuvo, jos hän oikeasti haluaa suhteen. En ole etsimällä etsinyt niin ei ole sitten ollut uutta suhdetta kahteenkymmeneen vuoteen.
Niinpä. Mies jätti kun olin 32, nyt ikää 46 eikä ole eollut edes seksiä avioliiton jälkeen, saati suhdetta. Näin voi käydä kun ei etsi vaan keskittyy elämään sinkkuelämäänsä. Ei ne miehet tule kotoa, töistä tai Prismasta hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Vaikea sanoa näkemättä?
Tissi ja alaston vartalokuvat ylilaudalle, saat nopeasti selville kelpaatko.Ja sitten te miehet valitatte, kun kaikki naiset etsii pitkiä miehiä, kun te etsittevain pllureikätelinettä.
Taas huokaa syvään. - On myös heitä, jotka kasomalla peiliin ja yrittämälllä olla rehellinen itselleen saattaisi heille aueta, miksi ovat tahtomattaankin sinkkuna.
Mieltymymsensä kullakin mutta jos aikuinen ihminen kertoo toiveena ensimmäsiena, että kumppnin on oltava erriyisen pitkä tai kertoo avoimesti hakevansa "pillureikää" niin en ihmettele, että on sinkkuna...
Vaan mitäpä minä tietämään. Kun olen vuosia tai oikeammin jo melkeinpä pian vuosikymmeniä ollut sinkkuna, niin sitä oikeastaan vain aattelehtii toisinaan, että mitä oikeastaan menetän tai olen menetänyt näin sinkkuna ja ilman parisuhdetta eläessäni?
Hyvässä parisuhteessa elävänä ajattelen, että menettäisin kauheasti ilman miestäni. Mutta luulen, että sinkkuus sopii joillekin paremmin kuin minulle.
Hmm. Jos minä olisin parisuhteessa (naisen) kanssa, niin varmasi haluaisin kokea ja tuntea, että menettäisin paljon, jos hänet menettäsin elämästäni. Mutta nyt kun elän ja olen jo pian vuosikymmeniä ollut sinkkuna, niin tapaan ajatella, ainakin enimmäkseen, että oma sinkkuelämänikin on arvokasta, jota kumppanini voi korkeintaan "vain" täydenää ja tuoda mukanaan paljon. - Varmaan pajon sellaistakin, jota en ny osaa nimetä tai muutoin kuvailla.
Olisi raskasta kuienkin aatella, että jäisin, jostain hyvin merkittävästä paitsi ja kokonaan ilman, ellei elämääni koskaan ilmaantuisi mahdollsiuutta elää parisuhteessa.
Tai ehkä jostain merkittäväsi saattanen jäädä ilman, mutta en ni-in merkittävästä, että voitaisiin sanoa tai todeta, että elämäni ilman kumppania on tai olisi aina ollut korkeintaan ja parhaimmillaankin vain puolinaista ja vasta kumppanin tulo ja olemienn rinnallani olisi tehny siitä "täydellisen" tai jotenkin eriyisellä tavalla huomattavasti arvostettavamman, kuin jos eläisin ja olsin lopun ikääni(kin) sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos etsimällä etsit, et ainakaan löydä. Lakkaa etsimästä, keskity hyviin asioihin elämässäsi ja tee siitä itsellesi sopiva - mitä se sitten onkaan (asunto, työt, ystävät, harrastukset jne). Kukaan toinen ihminen ei tee sinua onnelliseksi, se sinun tulee hoitaa itse. Kun olet itsesi kanssa tasapainossa, saatat löytää jonkun. Mutta tulet huomaamaan, että se ei ole välttämätöntä onnellisen elämän saamiseksi.
Voi olla vähän huono neuvo, jos hän oikeasti haluaa suhteen. En ole etsimällä etsinyt niin ei ole sitten ollut uutta suhdetta kahteenkymmeneen vuoteen.
Niinpä. Mies jätti kun olin 32, nyt ikää 46 eikä ole eollut edes seksiä avioliiton jälkeen, saati suhdetta. Näin voi käydä kun ei etsi vaan keskittyy elämään sinkkuelämäänsä. Ei ne miehet tule kotoa, töistä tai Prismasta hakemaan.
Eivätpä taida juurikaan tulla. - olsitko edes "valmis" jos sattuisikin tulemaan Mutta joo, vaikka tälläkin palstalla aina tosinaan kohtaa kirjoittajia, joiden mielestä sen on oltava aina ja ehdottomasti mies, joka tekee ensimmäisen aloitteen ja lähestymisyrityksen, niin itse ainakin (mieheneä) olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että nykyisin, ainakin Suomessa aloitteen tekijänä voi olla niin mies kuin nainen; vaikka sitten siellä Prismassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama ikäiseni ,40+ vuotias, ystävä on kuitenkin eronnut ja kaikki ne, jotka ovat olleet valmiita uuteen suhteeseen, ovat löytäneet ihanat miehet itselleen.
Ihmisinä naiset ovat aivan upeita ihania naisia, jotka ovat sinut itsensä ja elämänsä kanssa. He eivät valittaneet ja säälineet itseään, vaan surivat aikansa eroaan ja lähtivät sitten pää pystyssä hymyssä suin tutustumaan uusiin ihmisiin. Eivät He etsimällä ja epätoivoisesti etsineet ketään, vaan olivat ihan tyytyväisiä sinkkuelämäänkin, mutta olivat avoimia uusille hyville ihmissuhteille ja hyvä tulikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Vaikea sanoa näkemättä?
Tissi ja alaston vartalokuvat ylilaudalle, saat nopeasti selville kelpaatko.Ja sitten te miehet valitatte, kun kaikki naiset etsii pitkiä miehiä, kun te etsittevain pllureikätelinettä.
Taas huokaa syvään. - On myös heitä, jotka kasomalla peiliin ja yrittämälllä olla rehellinen itselleen saattaisi heille aueta, miksi ovat tahtomattaankin sinkkuna.
Mieltymymsensä kullakin mutta jos aikuinen ihminen kertoo toiveena ensimmäsiena, että kumppnin on oltava erriyisen pitkä tai kertoo avoimesti hakevansa "pillureikää" niin en ihmettele, että on sinkkuna...
Vaan mitäpä minä tietämään. Kun olen vuosia tai oikeammin jo melkeinpä pian vuosikymmeniä ollut sinkkuna, niin sitä oikeastaan vain aattelehtii toisinaan, että mitä oikeastaan menetän tai olen menetänyt näin sinkkuna ja ilman parisuhdetta eläessäni?
Olet täysin oikeassa. Syy sinkkuuteen on sinkussa. Jos ei tule kenenkään kanssa toimeen, syy on peilissä. Jos taas ei hyvää löydy koskaan, niin siihenkin valitettavasti syy on itsessä. Nykyään tuntuu olevan valloillaan tapa syyttää muita tai jopa toista sukupuolta omasta tilanteesta, ja samalla ihmisillä on mahdollisuuksia tutustua, kehittää itseään ja valikoida kumppani enemmän kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. M
Tämä. N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin eron jälkeen yksin 13vuotta. Aioin pysyäkin...mutta sitten 48vuotiaana tuli rakkaus ihan puskista ja nyt avoliitossa oltu jo yhdeksättä vuotta.
Ikinä ei etukäteen tiedä, mitä elämä tullessaan tuo😄
Missä se puska oli? Miten tapasit hänet?
Tai itketään, että ei kelpaa ilman paksua lompakkoa. Ei kelpaakaan, jos pelkkää lihaa etsii.