Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin
Olisi ollut niin ihanaa esimerkiksi nukkua viikonloppuisin pidempään. Mutta ei, isä laittoi radion täysille klo 6.00 ja 10 minuutin sisään oli oltava aamiaisella tai jäi ilman. Olin intohimoinen lukija, mutta sekin suunnilleen demonisoitiin. Kun luin Neiti etsivää säkkituolissani, isän naama oli oven välissä "Ei päivisin lojuta, mene katsomaan tarvitseeko äiti apua keittiössä, jos ei, kerää risut pihalta"
Aina piti olla tekemässä jotain. Joskus sujautin kirjan paidan alle ja livahdin latoon lukemaan. Veljet saivat kyllä lorvia pitkin päivää.
Kommentit (1365)
Tulee itku kurkkuun kun lukee näitä muisteluita. Oma lapsuus 60 luvulla oli myös kuvatunlaista savottaa maalaistalossa. Kun omasta nuoruudesta joten kuten selviydyin, päätin, että sukupolvien kierre päättyy tähän! Omat poikani olen päästänyt varmasti liian helpolla, ei olla vaadittu tekemään mitään kotihommia! Ja yllätys yllätys: heistä on tullut reippaita ja tekeviä nuoria miehiä jotka tarttuvat kyllä toimeen, kun on aihetta. Tuollainen lasten orjuuttaminen kotitöiden varjolla on sadismia ja puhdasta kiusaamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain olla rauhassa niin että lähdin kotoa muualle. Olin kirjastossa tai kavereiden luona. Mikään ei kyllä pelastanut viikonlopun aikaisilta heräämisiltä.
Tätähän jotkut sadisti vanhemmat harjoittaa yhä että herättää viikonloppu aamuisin teinejä ettei vaan saisi nukuttua viikon univelkoja pois viikonloppuna. Onhan ehdottoman tärkeää jatkaa sitä univelkaa ikuisesti kunnes vajoaa psykoosiin. Vieläkin ihan vakavissaan puhutaan että täytyy pitää sama päivä rytmi myös viikonloppuna. Tätä kaikki lapsettomat kasvatusamattilaiset propagoi yhä.
Kun muutin kotoa opiskelemaan niin minulla oli oma paratiisini missä viimein nukuin sunnuntai aamuisin. Lauantaina menin töihin. Sunnuntai vuoroja en saanut. Minulla oli se yksi aamu viikossa kun sain nukkua myöhään ja herätä kuin prinsessa Ruusunen uniltaan ja kehrätä sängyssä vielä vähän aikaa kunnes nousin ylös. Nautin siitä vieläkin suunnattomasti. Ikinä ei ole ollut mitään ongelmia tästä että mukamas sekoittaa päivärytminsä nukkumalla yhtenä aamuna pidempään
Kyllä tässä ilmiössä on kyse siitä, että pannaan vahinko kiertämään! Niillä vanhemmilla itsellään on ollut vielä paskempi lapsuus ja sitä sitten lapsille kostetaan! Mitä mulle on kerrottu omien vanhempieni lapsuudesta sota-ajalta, on omani sittenkin lastenleikkiä siihen verrattuna. Säälin, kun kuvittelen millaista helvettiä se heillä onkaan ollut!
Meillä myös tämä, että piti viikonloppunakin nuoren herätä aikaisin. Äiti kaahasi huoneeseen sunnuntaiaamuna ja narisi, että ei täällä prinsessoja elätetä. Yleensä vielä luukutti täysillä jotain jumalanpalvelusta radiosta, vaikka ei mikään uskovainen koti meillä ollutkaan.
Olen nyt 57-v ja yrittäjänä teen pitkää päivää ja hoidan sen ohessa omakotitalon hommat yksin, sekä olin aikanaan lisäksi yksinhuoltaja. Olen iltaihminen, joten teen viikonloppunakin hommat iltapainotteisesti. Ja edelleen, jostain oudosta syystä, jos äiti aloittaa kotihommien tekemisen klo 8 viikonloppuaamuna ja tekee niitä 3 h, se on oikeaa työntekoa ja arvostettavampaa, kuin jos minä aloitan klo 12 ja lopetan vaikka puolilta öin.
Niin ja tämä sairastaminen...jos lapsena sanoin kotona, että minulla on kurkku kipeänä, olen varmaan tulossa kipeäksi, äiti sanoi että mene hiihtämään, kyllä se siellä lähtee. Kilttinä menin ja oli tosi kurja olo hiihtää kipeänä pakkasessa.
No tämän paskan siirtäminen eteenpäin loppui minuun tässä sukupolvien ketjussa.
Olen varoitellut liiasta suorittamisesta omaa tytärtäni, joka kasvattaa omia lapsiaan miehensä kanssa.
Lapsilla joka arkipäivä harrastuksia ja läksyjä. Vapaa-aikoina käydään tapahtumissa.
Lastenkin pitää saada olla rennosti kotona ja latautua. Koulu on lapsen työtä.
Lasten ylikehuminen kaikista suorituksista myös opettaa lapsille, että vain suorittamalla he ovat jotain.
Mummon neuvot menevät kuuroille korville, koska 'ne ovat meidän lapsia'.. jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen näitä alapeukkuja! Järjestään hirveitä kertomuksia sadistisesta lapsuudesta ja julmista vanhemmista. Terapian avulla hoidettu itsemme joten kuten kuntoon ja koko ajan näkyy alapeukkuja! Onko täällä joku kermaperse joka ei usko todeksi kokemaamme vai peräti syyllisyyden tuntoinen vanhempi? Ihmettelen vaan!
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä alapeukkuja! Järjestään hirveitä kertomuksia sadistisesta lapsuudesta ja julmista vanhemmista. Terapian avulla hoidettu itsemme joten kuten kuntoon ja koko ajan näkyy alapeukkuja! Onko täällä joku kermaperse joka ei usko todeksi kokemaamme vai peräti syyllisyyden tuntoinen vanhempi? Ihmettelen vaan!
Ne jotka eläneet ihanan, rauhaisan ja rakastavan lapsuuden eivät ikinä tule käsittåmään näitä kertomuksia, ovat kaikista empatiakyvyttömiä ja mustavalkoisia asioiden suhteen suurin ongelma näille on tyyliin ettei kaupassa ollut myytävänä lempijogurttia tai jokin tärkeä asia unohtui kotiin kun menevät töihin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Nyt sitten veli on täys juoppp ja minä masennuslääkkeitä syövä työtön sohvaperuna.
Ja vanhemmat itkee miten heitä hävettää,kun kaikkensa tekivät eikä kasvettu kunnon työtä tekeviksi ihmisiksi!
Niin miksiköhän ei opittu rakastamaan sitä kun vessa oli ainut paikka jossa sai hetken istua ja sieltäkin tultiin viiden minuutin päästä karjumaan ylös,että ei täältä työt lopu!
Nykyään pakko sulkea kännykkä yöksi tai muuten tulee soitto lauantai-aamuna kello 7, että eikai siellä vain nukuta..
Vierailija kirjoitti:
"Yksi asia mitä en vieläkään ymmärrä on se että minkäänlaista yksityisyyttä ei lapselle / nuorelle annettu. Esim kun olin suihkussa niin äiti yhtäkkiä tempaisi oven auki ja meni saunalle katsomaan (??) jotain. Samaten kun olin huoneessani ovi kiinni niin äiti yhtäkkiä ryntäsi sisään Kysymään jotain turhanpäiväistä. Tietysti koputtamatta. Miksi??"
Tuohan on ihan selvä asia. Äitisi tuli tarkistamaan etten vaan harrasta itsesi saastuttamista. Siksi noita yllättäen paikalle tuppaamisia on tehty.
Mun äiti teki samaa ja perusteluna oli, että hänen asunto ja hän saa tehdä mitä huvittaa.
En käy usein siellä asunnossa näin aikuisiällä.
Äidillä oli myös jonkin sortin pakkomielle siivoamiseen ja ainoastaan hyväksyi syyksi, ettei tarvinnut siivota jos oli tyttö/-poikaystävä tai oli kavereiden kanssa. Siihenkin äidillä oli joku pakkomielle, ettei lapset olleet ns. hyviä jos näitä ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen lapsi tulee meille olemaan rauhassa😁 annetaan olla rauhassa riittävästi. Tulee itse sitten alas huoneestaan kun on sen aika. Äitinsä luona täytyy kuulemma jatkuvasti tehdä jotakin ja ainoa millä saa olla rauhassa on se että sanoo tekevänsä läksyjä. Sitten äiti käy 10 minuutin välein repimässä ovea auki että tehdäänkö niitä läksyjä oikeasti. Harmi että lapsi oppi valehtelemaan tuon äidin käytöksen takia ja tästä valehtelusta on ollut ongelmia. Lapsi ei yksinkertaisesti uskalla sanoa asioita niin kuin ne ovat vaan vastaa kysymyksiin niin kuin hän kuvittelee kysyjän haluavan että pääsisi itse helpommalla.
Toisaalta vetelehtimistä ei katsota hyvällä jos on oikeasti tekemättömiä asioita. Eli ei sovi se että aamupala tarvikkeet jätetään pöytään ja mennään omaan huoneeseen lekottelemaan sillä välin kun muut siivoavat hänen jälkensä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä alapeukkuja! Järjestään hirveitä kertomuksia sadistisesta lapsuudesta ja julmista vanhemmista. Terapian avulla hoidettu itsemme joten kuten kuntoon ja koko ajan näkyy alapeukkuja! Onko täällä joku kermaperse joka ei usko todeksi kokemaamme vai peräti syyllisyyden tuntoinen vanhempi? Ihmettelen vaan!
Ihan salettiin kyseessä joku tyranni mamma joka ei anna lastensa maata eikä istua eikä varsinkaan nukkua viikonloppu aamuna kun on niin tärkeä pitää säännöllinen vuorokausirytmi josta ei saa ikinä poiketa tai taivas putoaa. Jokaisen pyhä päivänkin pitää tuntua ankealta kuin arki. Sitten ihmettelee muutaman vuoden päästä kun ei lapset pidä yhteyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä alapeukkuja! Järjestään hirveitä kertomuksia sadistisesta lapsuudesta ja julmista vanhemmista. Terapian avulla hoidettu itsemme joten kuten kuntoon ja koko ajan näkyy alapeukkuja! Onko täällä joku kermaperse joka ei usko todeksi kokemaamme vai peräti syyllisyyden tuntoinen vanhempi? Ihmettelen vaan!
Ihan salettiin kyseessä joku tyranni mamma joka ei anna lastensa maata eikä istua eikä varsinkaan nukkua viikonloppu aamuna kun on niin tärkeä pitää säännöllinen vuorokausirytmi josta ei saa ikinä poiketa tai taivas putoaa. Jokaisen pyhä päivänkin pitää tuntua ankealta kuin arki. Sitten ihmettelee muutaman vuoden päästä kun ei lapset pidä yhteyttä
Tai sit ne lapset on työttömiä Kela terapian asiakkaita jotka ei edes halua muuta kun vaan levätä loppu elämänsä ja toipua kun eivät lapsena saaneet hetken lepoa
Olin ainoa tytär ja... Muutin todella nuorena pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
Miksi jotkut vanhemmat käyttäytyvät tällä tavalla? Miten näin toimineet vanhemmat perustelivat nähdäksenne tehottomien/lähes hyödyttömien askareiden tärkeyttä, ja uskotteko esitetyn perustelun olleen toiminnan oikea motiivi?
En usko.
Ainakin omien vanhempien kohdalla oikea motiivi oli lapsen kyykyttäminen, alistaminen ja ”paikan näyttäminen”, vanhemmat oikein toitottivat ääneen että ainoa oikea kasvatus on ottaa lapselta luulot pois! Eli siis lapsi pitää alistaa ja nujertaa ja viedä itsetunto. Näin tekivät sitten mun ja sisarukseni kohdalla. Yrittävät tätä lapsenlapsiinkin, onneksi siinä vaiheessa sain jostain rohkeutta viilentää välit. Nyt emme ole juuri tekemisissä, ei ole välirikko, mutta en vaan jaksa heitä. Vievät kaiken elämänvoiman ja elämänilon.Osa suomalaisvanhemmista kasvattaa lapsistaan orjia. Ihmisiä vailla omalähtöistä vapautta. Vapaus saattaa pikkuisen pelottaa ja oudoksuttaa vanhempaa itseäänkin. Pandoran lipas, joka jää kurkkaamatta eri syistä.
Tämä on sukua osan ihmisistä ihmissuhdemallille, jossa rakastaminen pitää ikään kuin ostaa ja ansaita. Kääntäen he katsovat, että ihminen, joka ei ole toisille uutterasti joko mieliksi, hyödyksi, tai näitä molempia, ei ansaitse myöskään rakkautta ja tunnustetuksi tulemista.
Ai ansaitse mitä? Eihän nämä orjapiiskurit koskaan osoittaneet myöskään mitään rakkautta tai antaneet tunnustusta. Lapset olivat vaan riesa ja haitta, joille piti koko ajan muistuttaa miten tyhmiä, turhia, osaamattomia ja hävettäviä he ovat. Ei koskaan yhtään kehuvaa tai edes hyväksyvää sanaa, ikinä.
En osaa vieläkään ottaa positiivista palautetta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Tää on muuten luultua yleisempää että lapsuudessa rajusti kurittanut vanhempi tekee sitä vielä lapsen ollessa aikuinen. Tämä on tabujen tabu ja siitä ei puhuta, ja jotenkin oletetaan että se lapsiaan julmasti kohdellut ja hakannut vanhempi jotenkin ihmeellisesti muuttuu ja alkaa kunnioittaa lastaan (ja lopettaa väkivallan) heti kun lapsi täyttää 18.
Eihän se noin mene! Koska se luonnevikainen vanhempi kokee koko elämänsä ajan sen lapsen olevan vähäpätöinen, arvoton, ja hänen ”palvelijansa”. Eli kokee oikdeudekseen käskyttää ja komentaa, ja jos sitten aikuinen lapsi ei tottele (vaan niskuroi!) niin on ihan ok että vanhempi pöllyttää sitten aikuista lastaan.
Mun isä on vielä pitkästi yli seitsenkymppisenä iso ja vahva ja hyväkuntoinen. Ja olen todella monta kertaa aikuisikäisena saanut väkivaltaa (joskin lievempää, retuutusta tms) ja edelleen on pelko. Ja aiheesta. Nyt en enää ole tekemisissä, en vaan voi, sillä vanhemmiten vähäisetkin estot ja jarrut on kadonneet ja on niin aggresiivinen ja väkivaltainen että en voi käydä siellä ollenkaan.
No kai sinä aikuisena ihmisenä sentään olet tehnyt jokaisesta käsiksikäynnistä (=pahoinpitelystä) rikosilmoituksen? Vai alistutko edelleen?
Meillä sai kuulla varmaan kaikki mahdolliset suomalaiset sananparret koskien laiskuutta ja työntekoa. Laiskanleipää ei pidä syödä, töitään laiska luettelee, hiki laiskalla syödessä yms.
Hyvä puoli oli, että oppi kyllä työtä tekemään. Huono puoli oli, että pienestäkin lepohetkestä tunsi syyllisyyttä ja siitä on ollut vaikea päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoinen keskustelu. Milloin te olette syntyneet, jos olette kokeneet tuollaista? Itse olen syntynyt 1983 ja olen saanut tehdä vapaa-ajallani mitä huvittaa. En samaistu ollenkaan näihin kokemuksiin.
Minä olen syntynyt 1966, joten se selittänee eron. Omat vanhempani olivat syntyneet 1939 ja 1941 ja joutuneet jo hyvin nuorina raskaisiin töihin. Heidän oma lapsuus ja nuoruus heijastui meidän perhe-elämään ja vaatimuksiin meitä lapsia kohtaan.
Itse olen yrittänyt pitää tasapainon, enkä ole vaatinut, että omassa perheessäni pidettäisiin työleiriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan 100% sama lapsuus kuin aloittajalla, todin sen verran pahempi että väkivaltaa tuli paljon ja ihan mitättömistä asioista. Pahinta oli laiskottelu, ja esim sairaana kuumeesa ei saanut sairastaa vaan piti tehdä töitä tai jotain hyödyllistä. Leikkasin nurmikkoa 39C kuumeessa, narsisti-isäni mukaan olin vain laiska ja teeskentelin kipeää.
Sairastaa ei saanut, levätä ei saanut, lukea ei saanut, telkkaria ei saanut katsoa. Vain työtä, siivoamista tai jotain muuta hyödyllistä. Käsityöt sentään kelpasi joskus ”oikeaksi työksi” eli neulomalla sai hetken hengähtää.Mulla oli hirveä lapsuus. Tuo pkkotyö ei ole aino murhe vaan kaikki muu (julma kohtelu, henkinen väkivalta, alistaminen, häpäisy)
Kuulostaa tutulta! Minulla tämä kiusaaja oli äiti. Tuo sairastaminen osui johonkin kohtaan äidissäni joka ei voinut sietää kun olin kipeä. Joskus minulla oli tosi paha yskä ja hän piilotti yskänlääkkeet. Kun sain lapsena nokkosrokon ja itkin yöllä hädissäni kun en tiennyt mistä oli kyse, tuli huutoa että hän ei voi minua auttaa. Minun apu kyllä oli välttämätön joka asiaan. 12 vuotiaasta asti piti laittaa ruoka vanhemmille valmiiksi, siis sen ruuan piti olla valmis kun tulivat töistä.
Mistään ei ikinä tullut kiitosta. Muistan kun kaverit ihmetteli että miksi minun pitää koko ajan olla tekemässä jotain. Ja usein siitä tekemisestäkin vielä moitittiin jatkuvasti vaikka kuinka yritti parhaansa. Opin kyllä ahkeraksi, mutta todella pahasti ahdistuneeksi myös.
En ole juuri tekemisissä vanhempien kanssa. Sen verran tuhosivat elämääni ja mielenterveyttäni että en tuhlaa aikaani heihin enää.
Ei kestänyt yhtään heikkoutta (edes lapsessa), kun oli itse saanut siitä samalla tavalla vähättelyä ja mitätöintiä, pahimmillaan väkivaltaa?
Tai sitten täysin tunnekylmä psykopaatti.
Meillä ei puhuttu eikä neuvottu mitään. Olisi pitäny tietää itsestään kaikki tai olet tyhmä.
Myöhemmin olen ymmärtänyt että syy onkin tyhmyydessä jossa lapsia ei pidetä minään , ehkä eläiminä Joille ei tarvitse mitään puhua.
Todella kamala lapsuus ja nuoruus. Sisarukseni päätyi mielisairaalaan ja itsemurhaan, itse työkyvytön. Osa näistä on mielen sairautta joka kulkeutuu geeneissä.
Minulle tyttölapsena kesät tarkoittivat esim. heinätöiden ym. peltohommien ohella sitä, että kun miehet lounaan päätteeksi ottivat kunnon unoset, tiskasin tiskit ja sitten olikin jo aika rientää hommiin muiden perässä. Ja sitä hemmetin kitkemistä tuntui piisaavan koko kesän. Eivät olleet mitään pieniä ne kasvimaat, koska mahdollisimman paljon ruuasta tuotettiin itse. Kotieläimiä oli, joten lisäksi niiden jotkut rehujuurikkaat piti harventaa ja kitkeä. Jossain vaiheessa veljellä oli pieniä lapsia, joten niitä piti paimentaa. Ihan ok, mutta ne kakkapyllytkin piti pestä. 12-13-vuotiasta ei olisi oikein huvittanut se. Lauantai-illat ja sunnuntai sai olla vapaana, koska oli onneksi sen verran uskovainen koti, että viljeltiin sanontaa "pyhätyöllä ei ole siunausta".
Omia lapsia en sitten raskinutkaan pakottaa kasvimaalle, enkä paljon muuhunkaan - siivosivat kyllä tavaransa siivouspäivinä. Kun vähänkin vinkaisivat, niin heti saivat tulla pois sieltä max 2 metrin porkkanapenkin piinasta. :)