Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin
Olisi ollut niin ihanaa esimerkiksi nukkua viikonloppuisin pidempään. Mutta ei, isä laittoi radion täysille klo 6.00 ja 10 minuutin sisään oli oltava aamiaisella tai jäi ilman. Olin intohimoinen lukija, mutta sekin suunnilleen demonisoitiin. Kun luin Neiti etsivää säkkituolissani, isän naama oli oven välissä "Ei päivisin lojuta, mene katsomaan tarvitseeko äiti apua keittiössä, jos ei, kerää risut pihalta"
Aina piti olla tekemässä jotain. Joskus sujautin kirjan paidan alle ja livahdin latoon lukemaan. Veljet saivat kyllä lorvia pitkin päivää.
Kommentit (1299)
Ovatko teidän vanhemmat oikeasti olleet jotenkin mieleltään sairaita, vai miten tälläiset kertomukset ovat voineet olla mahdollisia? Kuulostavat aivan hirveiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on edelleenkin vapaa-ajallani tunne että pitäisi olla tekemässä jotain järkevää, kun kotona oli aina paine että pitäisi olla tiskaamassa, siivoamassa tai sivistämässä itseään. Kotona ei saanu koskaan olla rauhassa jos vanhemmat oli paikalla. Toisaalta tuntu että ne ei itekää tehny paljon mitään muuta ku ruokaa ja pesi pyykkiä.
Onko nykynuoret aatelisia, kun vahempien pitää palvella, elättää ja kunnioittaa heitä kolmekymppisiksi. Ihmekö, jos pienituloiset ei sikiä.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko teidän vanhemmat oikeasti olleet jotenkin mieleltään sairaita, vai miten tälläiset kertomukset ovat voineet olla mahdollisia? Kuulostavat aivan hirveiltä.
Olisiko ollut sotakorvausten maksun ja maan hyvinvoinnin rakentamisen aikaa silloin. Kaikki tehtiin itse. Ei edes valmisvaatteita, ruoasta puhumattakaan. Nyt on pennut ihan kuninkaallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on muuten luultua yleisempää että lapsuudessa rajusti kurittanut vanhempi tekee sitä vielä lapsen ollessa aikuinen. Tämä on tabujen tabu ja siitä ei puhuta, ja jotenkin oletetaan että se lapsiaan julmasti kohdellut ja hakannut vanhempi jotenkin ihmeellisesti muuttuu ja alkaa kunnioittaa lastaan (ja lopettaa väkivallan) heti kun lapsi täyttää 18.
Eihän se noin mene! Koska se luonnevikainen vanhempi kokee koko elämänsä ajan sen lapsen olevan vähäpätöinen, arvoton, ja hänen palvelijansa. Eli kokee oikdeudekseen käskyttää ja komentaa, ja jos sitten aikuinen lapsi ei tottele (vaan niskuroi!) niin on ihan ok että vanhempi pöllyttää sitten aikuista lastaan.
Mun isä on vielä pitkästi yli seitsenkymppisenä iso ja vahva ja hyväkuntoinen. Ja olen todella monta kertaa aikuisikäisena saanut väkivaltaa (joskin lievempää, retuutusta tms) ja edelleen on pelko. Ja aiheesta. Nyt en enää ole tekemisissä, en vaan voi, sillä vanhemmiten vähäisetkin estot ja jarrut on kadonneet ja on niin aggresiivinen ja väkivaltainen että en voi käydä siellä ollenkaan.
Omat sisarukseni, jotka ovat yli nelikymppisiä, ovat edelleen äidin henkisen väkivallan alla. Komennellaan, arvostellaan ja ei anneta omaa tilaa yhtään - äitini vierailee päivittäin sisareni luona, istuu keittiöpöydän ääressä ja arvostelee kaikkea.
Ei ehkä ihme, että olen muuttanut yli 600km päähän enkä vastaile päivittäisiin soittoihin.
Tämä.
Oma äitini haukkuu jo lapsenlapsensakin ... pukeutuvat huonosti, huonoja koulussa (yliopiston käyneitä) ... siis järkyttävää!
Kehuu itseään joka puhelussa ...
Valitettavasti joudun väkisin olemaan iäkkään äitini kanssa tekemisissä ... ja ainoa keino hänestä eroonpääsemiseksi olisi jos muuttaisin kauas. On käynyt mielessä!
Miten niin väkisin joudut olemaan tekemisissä? Tätä minä en ymmärrä. Ei ole mikään pakko olla tekemisissä väkivaltaisen vanhemman kanssa, oli väkivalta sitten henkistä tai fyysistä laatua. He ovat yksinöisen vanhuutensa ansainneet omilla toimillaan.
Itse en ole äitini kanssa missään tekemisissä ja kyllä elämä tuntuu kevyeltä verrattuna aiempaan. Minulla ei ole voimavaroja ottaa vastaan mitä tahansa käytöstä persoonallisuushäiriöiseltä. Huolehdin nykyään ensisijaisesti itsestäni, uutta tämäkin, kun ei minusta ole koskaan kukaan huolehtinut. Lapsena eivät vanhemmat huolehtineet, enkä siksi oppinut itsekään pitämään itsestäni huolta. Kai opin, että en ole huolenpidon arvoinen. Mutta jokainen on.
Toivottavasti te muutkin arvostatte itseänne sen verran, että aikuisena ette enää suostu haukuttavaksi ja hakattavaksi. Yhteydenpidon ja itsensä rankaisemisen voi lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko teidän vanhemmat oikeasti olleet jotenkin mieleltään sairaita, vai miten tälläiset kertomukset ovat voineet olla mahdollisia? Kuulostavat aivan hirveiltä.
Olisiko ollut sotakorvausten maksun ja maan hyvinvoinnin rakentamisen aikaa silloin. Kaikki tehtiin itse. Ei edes valmisvaatteita, ruoasta puhumattakaan. Nyt on pennut ihan kuninkaallisia.
Ei niitä sotakorvauksia enää 70-luvulla maksettu. Jotkut vanhemmat vaan olivat sitä mieltä, että lasten pitää lunastaa olemassaolonsa työnteolla, kaikki muu kuten esim. leikkiminen, läksyjen teko ja koulunkäyntikin oli turhaa, harrastuksista puhumattakaan. Kun eivät itse olleet saaneet olla lapsia, ei sitä iloa suotu lapsillekaan. Nämä vanhemmat olivat sitä mieltä, että lapset olivat ja elivät vain vanhempia varten, palvelivat näitä ja keskittyivät vain näihin oman elämän kustannuksella, ja koko ajan jankutettiin vanhempien kunnioittamisesta ym.ym. Tällaista lapsuus oli maaseudulla vielä 70 -luvulla.
Samanlaista oli vielä 80-luvullakin maalla. Kun aloitin koulun, ei saanut enää leikkiä. Piti olla jonkinlainen pikkuaikuinen ja aina töissä. Salaa jollakin pikkusiskon barbilla vähän leikin. Hirveä pilkka ja huuto vanhemmilta, jos siitä jäi kiinni. Koko ajan piti olla tekemässä jotakin: siivoamassa, auttamassa navetalla jne. Isä ja äiti riitelivät siitä, kuka sai lapset työvoimakseen. Koulussa piti menestyä, mutta läksyjä ei saanut tehdä rauhassa. Sekin oli lorvimista.
Päätin jo varhain, etten koskaan hanki omia lapsia. Kierre loppuu osaltani tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pääpiirteissään hyvästä perheestä, mutta äiti oli mulle, ainoalle tytölle Melkoinen tyranni.
Äidillä on tosi kapea näkemys siitä, millainen naisen pitää olla. Naisen ei pidä olla kiinnostunut mistään muusta kuin kotitöistä ja lapsista, kotitöitä pitää tehdä koko ajan. Ammatteja on 2, sairaanhoitaja ja lähihoitaja.
Ja sitten kun minä olen kaikkea muuta kuin tuota, niin äiti on aina ollut mulle siitä vihainen. Paitsi silloin, kun onnistuu puhumaan mun persoonaa itselleen parhain päin. Eli esim vakuuttaa itselleen, että kyllä musta vielä hyvä perheenäiti tulee! Vaikka tietää etten tee ikinä yhtään lasta, koska en tahdo.
Ja aina on vaatinut koko ajan tekemään kotitöitä. Muutin 16-vuotiaana omilleni, en vaan voinut asua äidin kanssa samassa talossa, ei hetken rauhaa ja jatkuva nalkutus kotitöistä.
Loistava tapa kasvattaa lapsesta ylisuoriutuja, joka kärsii kroonisesta stressistä, huonosta itsetunnosta ja todennäköisesti sairastuu vakaviin mielenterveydellisiin ongelmiin. Hienoa vanhemmat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse synnyin 60-luvulla, niin aina piti olla tekemässä jotakin. Isä hakkasi ja löi remmillä pienestäkin rikkeestä ja jouduin hakemaan metsästä koivun vitsaa, jolla hakkasi meitä lapsia. Valehteli meidän äidille, että se koivun vitsa on vain varoitus hellan päällä meille lapsille. En tiedä miten tyhmä äitini oli, että mukamas uskoi sen? Molemmilla toki myös ollut raskas elämä ja ilman rakkautta, siis jos omat vanhemmat eivät saaneet rakkautta riittävästi, niin on aika vaikea siirtää se rakkaus omiin lapsiin. Molemmat käyttivät alkoa aika paljon eli olivat alkoholisteja. Mutta sen toki ymmärrän, ettei heidän ajallaan ollut mitään terapiaa, ei myöskään meille lapsille siihen aikaan. Lapset olivat vain jotakin tiellä olevia, että pitää olla hiljaa ja totella kaikkia käskyjä. Ei meistä kukaan ollut kiinnostunut, joten itsetuntemus jäänyt aika vaille. Ja aikuisena se suunnaton rakkauden kaipuu, että löytyisi joku, jolta saada rakkautta. Mutta sen ymmärtää vasta myöhemmin, siis vanhana, että suurin asia on oppia rakastamaan itseään juuri sellaisena kuin on, ei minään ylisuorittajana, niinkuin minun lapsuudessa. Olin taiteellinen sielu, osasin maalata, kirjoittaa ym. Ja jo varhain olin kiinnostunut kuolemasta, että mitä sen jälkeen? Olen lukenut monia henkisiä kirjoja eli ne pelastivat minut, koska muualta en tuntenut saavani apua. Mutta jokaisen elämän polku on erilainen, ja toivon kaikille ihmisille sitä oman itsen löytämistä ja oman itsen rakastamista, koska ilman rakkautta on vaikea tulla toimeen. Jos löytää rakkauden sisältään, niin silloin omat voimavarat lisääntyvät. Ja tähän auttaa ainakin itsellä, että kävelee luonnossa paljon ja tekee niitä asioita, mitä rakastaa.
Tässä ketjussa kyllä hyvin tulee ilmi suomalaisten pakkomielle turhiinkin töihin. Omalle kotityölle ei lasketa tuntipalkkaa, eikä palveluita tai valmistuotteita osteta. Vaikka rahaa olisi niin kaikki pitää tehdä itse, joku lääkärikin käyttää kesälomansa mattopyykillä ja mustikkametsässä kyykkien vaikka voisi viedä ne pesulaan ja ostaa mustikat torilta ja käyttää aikansa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Osaisinpa itse muuttaa kokemukseni näin hyvin sanoiksi.
Olen ajatellut että meidän perheen kasvatustavat ovat olleet poikkeuksellisia. Hirvittää ihan miten yleistä tämä on ollut.
Äitini kuoli viime vuonna. Yksin. Lapset eivät pitäneet yhteyttä. Juuri näistä syistä mitä tuossa lainatussa tekstissä on lueteltu.
Onko Suomi todella maailman onnellisin maa. Enpä usko.
Jaksamista ja uskoa tulevaan meille kaikille alistetuille ja aliarvostetuille viattomille lapsille. Itse olen menettänyt koko elämäni. En uskaltanut tehdä lapsia, on peloteltu niin hyvin, huudettu ja alistettu. Aloitekyky täysin nujerrettu halveksivilla ja aliarvioivilla kommenteilla. Uskomatonta miten paljon meitä on.
Alistettu:
Yo viesti meni sekaisin lainatun tekstin kanssa. Tässä siis vastaukseni uudelleen viestiin.
..
Osaisinpa itse muuttaa kokemukseni näin hyvin sanoiksi.
Olen ajatellut että meidän perheen kasvatustavat ovat olleet poikkeuksellisia. Hirvittää ihan miten yleistä tämä on ollut.
Äitini kuoli viime vuonna. Yksin. Lapset eivät pitäneet yhteyttä. Juuri näistä
syistä mitä tuossa lainatussa tekstissä on lueteltu.
Onko Suomi todella maailman onnellisin maa. Enpä usko.
Jaksamista ja uskoa tulevaan meille kaikille alistetuille ja aliarvostetuille viattomille lapsille. Itse olen menettänyt koko elämäni. En uskaltanut tehdä lapsia, on peloteltu niin hyvin, huudettu ja alistettu. Aloitekyky täysin nujerrettu halveksivilla ja aliarvioivilla kommenteilla. Uskomatonta miten paljon meitä on.
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
[
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan tajunnut, miksi sellaiset ihmiset, jotka vihaavat lapsia, hankkivat lapsia. Tälläkin palstalla järkyttävän yleinen asenne näillä "kurilla kasvattajilla". Pakkoko niitä lapsia on hankkia, jos ne aiheuttavat pelkkää kiukkua, ärsytystä ja jotain ihmeellistä kostonhimoa pelkällä olemassaolollaan?
ymmärrän, mutta yrittäkää päästä yli sillä ajat oli toiset. EI silloin ollut kakkia kodinkoneita helpottamassa arkea, esim. mikroaaltouunit tuli vasta 80-luvun lopulla , monille ei sillonkaan, tai lakanat piti mankeloida, nykyään harva tekee tuotakaan. Ajat on eri. Joka ei tätä myönnä jää katkeruuteensa itse toistamaan samoja virheitä Omaakin vanhemmuuttasi arvostellaan 50 v päästä eri tavalla kuin nyt,. Ei mitään järkeä vertailla. Kotityöt oli tehtävä, ihan oikein että lapset auttaa.
olen nähnyt lähipiiristä molemmat ääripäät. Toisessa lapset oli työleirillä 24/7. Toisissa aivan päinvastaista. Jälkimmäisistä ei oikein mitään tahtonut tulla, työtävieroksuvia, ei elämäntaitoja, vähästäkin lannistutaan, ei suuntaa, miihailua elämän suhteen. Ensimmäisestä tuli ylisuorittajia, menestyviä, raakojakin ehkä(?)...joten joku raja oltava molemmissa. Molemmat pahat.
ainahan voi lapsuusolojaan vertailla. Itse lopetin vertailun, tai vertaan siihen Intialaiseen lapseen joka pannan kaatopaikalle kerämään roskia tai tyttölapseen joka syntyy bangladeshiin huo---r..taloon työhön, siis myymäään ruumistaan. Kun ei ole rahaa ruokaan. Että näistä jos oisi valittava niin kummankos ottaisit? Maailmassa on 1% niitä jotka syntyy miljonääreiksi. Niillä on omat taakkansa heilläkin. jos vertaat aina heihin niin mikään ei ole koskaan hyvin.
Alistettu kirjoitti:
Alistettu:
Yo viesti meni sekaisin lainatun tekstin kanssa. Tässä siis vastaukseni uudelleen viestiin.
..
Osaisinpa itse muuttaa kokemukseni näin hyvin sanoiksi.Olen ajatellut että meidän perheen kasvatustavat ovat olleet poikkeuksellisia. Hirvittää ihan miten yleistä tämä on ollut.
Äitini kuoli viime vuonna. Yksin. Lapset eivät pitäneet yhteyttä. Juuri näistä
syistä mitä tuossa lainatussa tekstissä on lueteltu.Onko Suomi todella maailman onnellisin maa. Enpä usko.
Jaksamista ja uskoa tulevaan meille kaikille alistetuille ja aliarvostetuille viattomille lapsille. Itse olen menettänyt koko elämäni. En uskaltanut tehdä lapsia, on peloteltu niin hyvin, huudettu ja alistettu. Aloitekyky täysin nujerrettu halveksivilla ja aliarvioivilla kommenteilla. Uskomatonta miten paljon meitä on.
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
[
joo mutta ei se rajattomuus (ilman mitään kuria kasvatus jos sitä tarvitaan) tuo turvallisuutta, vaikka voisi luulla. Rajat ja rakkaus, kuritus rakkaudessa voi tuoda turvallisuuden tunnetta. Ei se ettei katsota perään tuo turvaa. Tietysti on myös niitä jotka ei tarvitse "kuria".
Alistettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Osaisinpa itse muuttaa kokemukseni näin hyvin sanoiksi.
Olen ajatellut että meidän perheen kasvatustavat ovat olleet poikkeuksellisia. Hirvittää ihan miten yleistä tämä on ollut.
Äitini kuoli viime vuonna. Yksin. Lapset eivät pitäneet yhteyttä. Juuri näistä syistä mitä tuossa lainatussa tekstissä on lueteltu.
Onko Suomi todella maailman onnellisin maa. Enpä usko.
Jaksamista ja uskoa tulevaan meille kaikille alistetuille ja aliarvostetuille viattomille lapsille. Itse olen menettänyt koko elämäni. En uskaltanut tehdä lapsia, on peloteltu niin hyvin, huudettu ja alistettu. Aloitekyky täysin nujerrettu halveksivilla ja aliarvioivilla kommenteilla. Uskomatonta miten paljon meitä on.
-öö usein en lapset vietiin päivöhoitoon 2-3 kk ikäisenä koska tuohon maailam aikaan ei voinnut lusi mammalomalla 9 kk tai olla vuosikausia kotona kotihoidontuella. Tietty jos oli varakkaasta suvusta tai nai varakkaan niin sitten pystyi olemaan kotona.
t. tuon ajan lapsi.
No siis lapsena sain olla aika rauhassa, mutta nuoresta aikuisesta keski-ikään alkoi tuo sama homma. Nyt olen 50 ja se vain jatkuu. Todennäköisesti vanhempien hautaukseen saakka. Omia lapsia ei ole, joten perinne ei mene eteenpäin.