Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin
Olisi ollut niin ihanaa esimerkiksi nukkua viikonloppuisin pidempään. Mutta ei, isä laittoi radion täysille klo 6.00 ja 10 minuutin sisään oli oltava aamiaisella tai jäi ilman. Olin intohimoinen lukija, mutta sekin suunnilleen demonisoitiin. Kun luin Neiti etsivää säkkituolissani, isän naama oli oven välissä "Ei päivisin lojuta, mene katsomaan tarvitseeko äiti apua keittiössä, jos ei, kerää risut pihalta"
Aina piti olla tekemässä jotain. Joskus sujautin kirjan paidan alle ja livahdin latoon lukemaan. Veljet saivat kyllä lorvia pitkin päivää.
Kommentit (1299)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekopyhää ja turhaa selittelyä isovanhemmilta! "Mummot" eivät ole ehtineet, saaneet tai osanneet olla omien lastensa kanssa? Mihin te entisajan äidit olette kuluttaneet aikanne? Työhön, kodinhoitoon, harrastuksiin, television katseluun vai hömppään? On arvovalinta, meneekö äiti töihin lapsen ollessa hyvin pieni vai haluaako äiti hoitaa lapsensa kotona.
Myös "vaareilla" on ollut mahdollisuus hoitaa omia lapsiaan niin paljon kun he ovat halunneet. Kukaan ei ole kieltänyt entisajan isiltä lastenhoitoa. On ollut kyseisten isien oma arvovalinta, että omat lapset eivät ole kiinnostaneet heitä tippaakaan! Entisajan isät ovat tehneet arvovalinnan kuluttaa aikansa töissä, harrastuksissa, kesämökillä, laiskottelemassa, sanomalehden ja television parissa.
Isovanhemmilla on ollut mahdollisuus hoitaa omia lapsiaan. Toki on ollut arvovalinta hoidattaa lapset päivähoidossa, mummoloissa ja sukulaisilla. Jotkut isovanhemmat ovat matkustelleet etelänmatkoilla joka vuosi ja pienet lapset on jätetty kahdeksi viikoksi sukulaisille hoitoon. On oma arvovalinta, haluaako viettää aikaa lastensa kanssa vai kuskaako lapset hoitoon pois silmistä ja pois mielestä.
Väite "lasten kanssa ei ehtinyt olla" on täyttä hölynpölyä! Maalaistalossa lapset olivat mukana kodin ja maalaistalon töissä pienestä pitäen. Lapsuudessani 1960- ja 1970-luvulla suurin osa äideistä oli kotiäitejä. Maaseudulla alle kouluikäisiä lapsia ei viety päivähoitoon vaan lapset saivat olla kotihoidossa. Lapset kävivät seurakunnan päiväkerhossa, jos päiväkerhoja oli kotipaikkakunnalla. Myös koululaisilla oli äiti kotona eikä lasten tarvinnut olla yksin kotona.
Me nykyajan äidit ja isät haluamme ja osaamme olla läsnä lastemme kanssa. Elämme perheemme kanssa ihan tavallista arkea, harrastamme ja vietämme lastemme kanssa aikaa yhdessä.
Mitä sinä hourit? Jos sinusta on oma valinta ollut 60-70 luvulla meneekö isä tai äiti töihin, niin mistä se raha olisi tullut, ettei ne lapset olisi kuollut nälkään. Nythän on asiat aivan päinvastoin. Vanhemmat vievät usein lomansa aikanakin lapset kunnalliseen päivähoitoon, jota ei ollut 60-70 luvuilla. Pieni vauva kun tulee, niin isompi lapsi viedään
päivähoitoon, kun äidillä on niin raskasta, vaikka on kaikki mukavuudet ja koneet, joita ei ollut 60-70 luvuilla. Kotirouvaksi ei pystynyt jäämään kuin rikkaissa perheissä. Peltoja laitettiin pakettiin. Nuoret muutti sankoin joukoin työn perässä Ruotsiin tai eteläisen Suomen kaupunkeihin. Toivottavasti tämä on provo. Minulla avainkaulalapsella on kuitenkin ollut ihan hyvä elämä.Siis homma meni niin että suur-ikäluoklalaisten äitiys oli superhelppoa, heillä oli tukiverkot, mummolat hoiti lapset, saivat paljon suurempaa lapsilisää ostovoimaltaan, saivat kotisisaren soittamalla kotiin aina jos äiti sairastui.
Mun ikäluokan äitiys on vaikeampaa, mitään kotisisaria ei ole, lapsilisä surekean pieni, ne isovanhemmat kieltäytyi isovanhemmuudesta kokonaan (eivät edes käy tai soita) ja ihan yksin tässä saa pärjätä.Sinulta on kyllä joku kehitysvaihe jäänyt väliin koska et näy ymmärtävän että sinun kokemuksesi eivät ole universaali totuus. Se voi tietysti johtua äidistäsi (tai pitäisikö sanoa mummostasi ja kuntasi kotisisarista). Voisit kuitenkin yrittää ymmärtää että sinä ja sisaruksesi olette Suomen ainoita äitisi lapsia. On mielipuolista väittää että jonkun kokonaisen ikäluokan lapset on mummojen ja kotisisarten kavattamia.
Se on juuri oikein väittää että tuon ikäluokan tapa oli hoidattaa lapsensa muilla, se on kiistaton totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä helvetin iloa tuo yksi kiusaaja saa siitä että mitätöi ja vähättelee? Ihan kiistatta ketjussa on valtava määrä kirjoituksia ja tuo yksi hullu inttää ja väittää että ei ole totta, asia on päinvastoin, suuret ikäluokat oli parhaita vanhempia.
Tästä on tehty tutkimuksia ja kirjoitettu kirjoja ja on ihan kaikilla ammattilaisilla tiedossa että suuret ikäluokat on paskimmat vanhemmat ikinä. Siihen joukkoon mahtuu toki hyviäkin, mutta enemmistö huonoja.
En keksi mitään syytä tuolle raivodefenssille ja vähättelylle kuin että itse on boomeri ja epäonnistunut äitinä JA isoäitinä.
Boomerit riehuvat ketjussa ja tahallaan ärsyttävät ja kiusaavat. Pidetäänpä muutama päivä taukoa, aloitan sitten uuden ketjun aikanaan eri nimellä.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on nyt pesiytyneenä kaksi kiusaajaa. Vähättelee ja mitätöi ja kaikin tavoin puolustelee sadistisia vanhempia.
Tämä hyvä osa ketjusta päättyi noin 2 sivua takaperin. Siihen asti hyvää vertaistukea. Kaikki narsistien ja sadistien lapset, kannattaa lopettaa tämä ketju ja jossain vaiheessa perustaa uusi. Uutta ketjua pystyy aina pari päivää pitämään ilman häiriötä, sitten kiusaajat löytää tiensä taas.
Keitä nämä kaksi sadistia ovat ? Onko heidän sadismistaan päteviä todisteita, perättömät ilmiannot ovat rikollisia joista saa rangaistuksen oikeudessa.
Kun puhutaan suurista-ikäluokista, tarkoitetaanko globaalia boomereita 44-60 syntyneet, vai suomalaista määritettä 44-48 syntyneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan suurista-ikäluokista, tarkoitetaanko globaalia boomereita 44-60 syntyneet, vai suomalaista määritettä 44-48 syntyneet?
40-55 syntyneitä suunnilleen. Suomessa tämä ”boomer” on eri määritelmä vähän.
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan suurista-ikäluokista, tarkoitetaanko globaalia boomereita 44-60 syntyneet, vai suomalaista määritettä 44-48 syntyneet?
Ehkä paras haarukka olisi ”lapsensa 70-luvulla keskimäärin saaneet”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekopyhää ja turhaa selittelyä isovanhemmilta! "Mummot" eivät ole ehtineet, saaneet tai osanneet olla omien lastensa kanssa? Mihin te entisajan äidit olette kuluttaneet aikanne? Työhön, kodinhoitoon, harrastuksiin, television katseluun vai hömppään? On arvovalinta, meneekö äiti töihin lapsen ollessa hyvin pieni vai haluaako äiti hoitaa lapsensa kotona.
Myös "vaareilla" on ollut mahdollisuus hoitaa omia lapsiaan niin paljon kun he ovat halunneet. Kukaan ei ole kieltänyt entisajan isiltä lastenhoitoa. On ollut kyseisten isien oma arvovalinta, että omat lapset eivät ole kiinnostaneet heitä tippaakaan! Entisajan isät ovat tehneet arvovalinnan kuluttaa aikansa töissä, harrastuksissa, kesämökillä, laiskottelemassa, sanomalehden ja television parissa.
Isovanhemmilla on ollut mahdollisuus hoitaa omia lapsiaan. Toki on ollut arvovalinta hoidattaa lapset päivähoidossa, mummoloissa ja sukulaisilla. Jotkut isovanhemmat ovat matkustelleet etelänmatkoilla joka vuosi ja pienet lapset on jätetty kahdeksi viikoksi sukulaisille hoitoon. On oma arvovalinta, haluaako viettää aikaa lastensa kanssa vai kuskaako lapset hoitoon pois silmistä ja pois mielestä.
Väite "lasten kanssa ei ehtinyt olla" on täyttä hölynpölyä! Maalaistalossa lapset olivat mukana kodin ja maalaistalon töissä pienestä pitäen. Lapsuudessani 1960- ja 1970-luvulla suurin osa äideistä oli kotiäitejä. Maaseudulla alle kouluikäisiä lapsia ei viety päivähoitoon vaan lapset saivat olla kotihoidossa. Lapset kävivät seurakunnan päiväkerhossa, jos päiväkerhoja oli kotipaikkakunnalla. Myös koululaisilla oli äiti kotona eikä lasten tarvinnut olla yksin kotona.
Me nykyajan äidit ja isät haluamme ja osaamme olla läsnä lastemme kanssa. Elämme perheemme kanssa ihan tavallista arkea, harrastamme ja vietämme lastemme kanssa aikaa yhdessä.
Mitä sinä hourit? Jos sinusta on oma valinta ollut 60-70 luvulla meneekö isä tai äiti töihin, niin mistä se raha olisi tullut, ettei ne lapset olisi kuollut nälkään. Nythän on asiat aivan päinvastoin. Vanhemmat vievät usein lomansa aikanakin lapset kunnalliseen päivähoitoon, jota ei ollut 60-70 luvuilla. Pieni vauva kun tulee, niin isompi lapsi viedään
päivähoitoon, kun äidillä on niin raskasta, vaikka on kaikki mukavuudet ja koneet, joita ei ollut 60-70 luvuilla. Kotirouvaksi ei pystynyt jäämään kuin rikkaissa perheissä. Peltoja laitettiin pakettiin. Nuoret muutti sankoin joukoin työn perässä Ruotsiin tai eteläisen Suomen kaupunkeihin. Toivottavasti tämä on provo. Minulla avainkaulalapsella on kuitenkin ollut ihan hyvä elämä.Siis homma meni niin että suur-ikäluoklalaisten äitiys oli superhelppoa, heillä oli tukiverkot, mummolat hoiti lapset, saivat paljon suurempaa lapsilisää ostovoimaltaan, saivat kotisisaren soittamalla kotiin aina jos äiti sairastui.
Mun ikäluokan äitiys on vaikeampaa, mitään kotisisaria ei ole, lapsilisä surekean pieni, ne isovanhemmat kieltäytyi isovanhemmuudesta kokonaan (eivät edes käy tai soita) ja ihan yksin tässä saa pärjätä.
Väitän ei ollut niin minun lapsuudessani. Isovanhemmat oli 100 km päässä.
Ei ollu kunnallista päivähoitoa kuin yksinhuoltajaperheille. Äiti oli vuoden kotona, koska ei raaskinut viedä minua hoitoon ja elimme vaatimattomasti hellahuoneessa ilman mukavuuksia. Isä kävi pienellä palkalla tehtaassa töissä.
Ei ollut edes autoa. Minä olin sitten naapurin tädillä hoidossa ja äiti kertoi, että puolet palkasta meni hoitomaksuun, koska palkka konttoriharjoittelijalla oli pieni. Äiti ja isä ei lentäneet töiden jälkeen harrastuksissa niinkuin nykyisin tehdään, vaan silloin nimenomaan oltiin lasten kanssa kotona. Ei ollut kännyköitä mitä räplätä vaan vanhemmat olivat lapsen kanssa läsnä. Tehtiin yhdessä kotitöitä, pelattiin pelejä ja luettiin kirjoja. Leikittiin naapurin lasten kanssa. Kotisisarista en ole kuullutkaan.
Ruoka oli yksinkertaista, vaatteita sai vain välttämättömät. Eikä todellakaan lapsiperheillä ollut varaa ulkomaanmatkoihin, säästettiin asuntoa varten.
Äiti kertoi, että vaippoihinkaan ei ollut varaa. Ne oli kyllä silloin jo keksitty, mutta äiti käytti minulla sideharsosta tehtyjä vaippoja, joita päivittäin pesi nyrkkipyykillä. Mutta hän oli rauhallinen ja mukava, eikä todellakaan uhriutunut
eikä valittanut töistään. Minä olin odotettu lapsi. Jos sinä tiedät vaan hyvätuloisten ihmisten ja suurien maatilojen elämästä, jossa mummot oli lähellä niin se on sitten eri asia.
Asiaa auttaisi jos kertoisit mistä nämä "paska venhempi" tutkimukset löytyy ja missä kirjoissa niistä kerrotaan, Onko jotkut tarkat vuosiluvut joina syntyneistä tuli "paskoja vanhempia"
Ei ihme että sinua pidetään valehtelijana kun et halua lähteitäsi paljastaa.
Voit nyt tämän ehdottamasi tauon aikana etsiä ne tutkimukset ja kirjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahkera Liisa kirjoitti:
Asiaa auttaisi jos kertoisit mistä nämä "paska venhempi" tutkimukset löytyy ja missä kirjoissa niistä kerrotaan, Onko jotkut tarkat vuosiluvut joina syntyneistä tuli "paskoja vanhempia"
Ei ihme että sinua pidetään valehtelijana kun et halua lähteitäsi paljastaa.Voit nyt tämän ehdottamasi tauon aikana etsiä ne tutkimukset ja kirjat.
Lukaisepa psykoterapeutti Katriina Järvisen kirja ”kaikella kunnioituksella” nyt alkajaisiksi.
Omat lähimmät isovanhemmat asuivat yli 100 km:n päässä. Meidät lähtettiin sinne aina kesiksi, itse olin alle kouluikäisenä lisäksi siellä keväällä toista kuukautta putkeen. Äitien tärkein tehtävä 70-luvulla oli pitää mies tyytyväisenä ja koti siistinä. Lapset sai pärjätä miten lystäsivät kunhan olivat hiljaa. Lapsilla oli vaatteet ja ruokaa sai, mutta vain siksi, että naapurit eivät pääse sanomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen lapsuuteni elänytmaalla ja olen tottunut aika tekemään jotain.
Nyt työlista on lyhyt, mutta aikaa menee.
Esim tykkään tosi paljon kuunnella äänikirjoja samalla, kun teen käsitöitä.
Jos laiskottelen päivän, en koe aika meni hukkaan, mutta mielummin teen jotain.
Esim meillä on isot saavit, joihin kerätään sadevettä. Tänään mentiin pesemään taloyhtiön parkkipaikkaa, vaikka itselläni ei ole autoa. Hyvät teot tulee taloyhtiössä aina vastaan
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Asiaa auttaisi jos kertoisit mistä nämä "paska venhempi" tutkimukset löytyy ja missä kirjoissa niistä kerrotaan, Onko jotkut tarkat vuosiluvut joina syntyneistä tuli "paskoja vanhempia"
Ei ihme että sinua pidetään valehtelijana kun et halua lähteitäsi paljastaa.Voit nyt tämän ehdottamasi tauon aikana etsiä ne tutkimukset ja kirjat.
Lukaisepa psykoterapeutti Katriina Järvisen kirja ”kaikella kunnioituksella” nyt alkajaisiksi.
Mistä käy ilmi että kyse on juuri kaikista suuren ikäluokan vanhemmista ?
Katriina Järvinen tarkastelee teoksessaan aikuisten lasten ja vanhempien suhteen kipukohtia. Vaatimus vanhempien kunnioittamisesta elää kulttuurissamme voimakkaana, mutta entä, kun omat ja vanhempien arvot törmäävät tai kanssakäyminen osoittautuu mahdottomaksi? Salliiko kunnioitus keskustelun? Ennemminkö laiha sopu kuin välien katkeaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Asiaa auttaisi jos kertoisit mistä nämä "paska venhempi" tutkimukset löytyy ja missä kirjoissa niistä kerrotaan, Onko jotkut tarkat vuosiluvut joina syntyneistä tuli "paskoja vanhempia"
Ei ihme että sinua pidetään valehtelijana kun et halua lähteitäsi paljastaa.Voit nyt tämän ehdottamasi tauon aikana etsiä ne tutkimukset ja kirjat.
Lukaisepa psykoterapeutti Katriina Järvisen kirja ”kaikella kunnioituksella” nyt alkajaisiksi.
Tuo on hyvä kirja, löytyy myös e-kirjana.
Sotasukupolven vanhemmat eniten vaativat lapsiltaan kunnioitusta, suuret ikäluokat tämän muuttivat, kapinoivat, eivät pitäneet vanhempiaan arvossa, eivät olleet läheskään niin innokkaita lapsiaan piiskaamaan kuin sotasukupolvi ja heidän edeltäjänsä.
Vierailija kirjoitti:
Omat lähimmät isovanhemmat asuivat yli 100 km:n päässä. Meidät lähtettiin sinne aina kesiksi, itse olin alle kouluikäisenä lisäksi siellä keväällä toista kuukautta putkeen. Äitien tärkein tehtävä 70-luvulla oli pitää mies tyytyväisenä ja koti siistinä. Lapset sai pärjätä miten lystäsivät kunhan olivat hiljaa. Lapsilla oli vaatteet ja ruokaa sai, mutta vain siksi, että naapurit eivät pääse sanomaan.
Tuo että naapurit ei pääse sanomaan, ja mitä ihmisetkin sanoo, on tuttua. Minua ei lähetetty mihinkään kesäksi, tarkoitus oli mutta aina tuli jotain estettä. Jälkikäteen ovat harmitelleet etteivät saaneet lähetettyä, sisar kyllä oli.
Ahkera Liisa kirjoitti:
Sotasukupolven vanhemmat eniten vaativat lapsiltaan kunnioitusta, suuret ikäluokat tämän muuttivat, kapinoivat, eivät pitäneet vanhempiaan arvossa, eivät olleet läheskään niin innokkaita lapsiaan piiskaamaan kuin sotasukupolvi ja heidän edeltäjänsä.
Tämä pitää varmasti paikkansa. Tosin on niitä piiskaajia ollut sota-aika sukupolven jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monept nykyajan vanhemmat - 1960-, 1970- ja 1980-luvulla syntyneet äidit ja isät - ovat kokeneet omassa lapsuudessaan alistamista, henkistä ja fyysistä perheväkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Lasta on kohdeltu huonosti ja lapsen ikätasoiset tarpeet on laiminlyöty. Kun nuori aikuinen muuttaa pois kotoa, hän alkaa irtautua vanhempiensa vaikutuspiiristä. Nuoren itsenäistyessä kotoa hän alkaa pohtia omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Nuorta aikuista tulisi auttaa ymmärtämään, että ne "kasvatusperiaatteet", joita omassa kodissa noudatettiin, olivat vahingollisia ja lapsen perusturvallisuutta ja terveen itsetunnon kehitystä vahingoittavia.
Kodeissa on katkaistava salailun, vaikenemisen ja väkivallan kierre. Moni aikuinen kärsii lapsuudessaan kokemista vääryyksistä ja tarvitsee vertaistukea ja usein myös ammattiapua. Tulevien vanhempien pitäisi saada apua jo ennen kuin perheessä on ensimmäistäkään lasta. Asia olisi hyvä ottaa puheeksi äitiys- ja lastenneuvolassa ja hakea apua. Aikaisemmat sukupolvet ovat syypää perheissä ja suvussa kulkeviin ongelmiin.
Joskus on paikallaan, että isovanhempien ei anneta tavata lapsenlapsia, jos isovanhempien käytös ja puheet vahingoittavat lapsia ja vanhempia. Näillä isovanhemmilla on alkoholiongelmia, väkivaltaista käytöstä, narsistinen luonnehäiriö ja he hyväksyvät lapsen ruumiillisen kurituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat sata kertaa ja tuhat kertaa parempia äitejä ja isiä kuin suuret ikäluokat. Nämä itsekkäät narsistivanhemmat ovat kaltoinkohdelleet, laiminlyöneet ja pahoinpidelleet lapsiaan ja pilanneet omien lastensa lapsuuden ja nuoruuden. Suurille ikäluokille omat lapset eivät ole olleet minkään arvoisia. Arvojärjestys elämässä on minä itse, minä itse ja minä itse.
Nyt nämä surkeat vanhemmat ovat noin 70-80-vuotiaita eläkeläisiä, v##umaisia äitejä ja isiä ja vi##umaisia anoppeja ja appiukkoja. Eläkkeellä on 24/7 aikaa kiusata omia aikuisia lapsia, miniöitä ja vävyjä. Näille ilkeille ja katkerille vanhuksille on vain laitettava luu kurkkuun! Kenenkään ei tarvitse alistua sukulaisten ilkeilyyn, haukkumiseen, uhkailuun, kotirauhan häiriköintiin ja puhelinterrorismiin. EI, vaikka kyse olisi omista vanhemmista tai appivanhemmista.
Emme myöskään aio hoitaa ilkeitä vanhuksia, kun he tarvitsevat apuamme. He eivät ansaitse apuamme. Meistä on aivan oikein ja kohtuullista unohtaa heidät hoitokotiin tai vanhainkotiin. Kunta järjestää loppusijoituspaikan, jossa he saavat viettää viimeiset vuotensa.
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Vierailija kirjoitti:
Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.
Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.
Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.
Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.
Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.
Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.
Miten me pystymme selittää tämän päivän otsikot. Meidänhän piti olla ne parhaat vanhemmat. "Nuoria psykiatrisessa hoidossa enemmän kuin koskaan.
Osa joutuu nukkumaan lattialla. Valtavat jonot hoitoonpääsyyn. Joka viides nuori oireilee jollakin tavoin. Myös pienet lapset oireilee enenevässä määrin."Täydellinen kirjoitus, kiitos. Juuri näin se menee.
On raskasta olla se eka joka katkaisee sukupolvien kaltoinkohtelun kierteen. En vie lapsiani vanhempieni luokse (ovat väkivaltaisia edelleen, ilkeitä ja julmia) ja voi jestas sitä painostuksen määrää mitä suvulta saan niskaan. Siis että kyllä pitää viedä lapset sinne, kyllä pitää jouluna antaa isovanhempien nähdä lpsenlapset ja miten sinä olet nyt noin KIITTÄMÄTÖN.
Yksin saa taistella koko sukua ja maailmaa vastaan. Ilman mitään tukea ja sukua.
Koen että olen täysin JUURETON koska normaalit vanhemmat puuttuvat, normaali suku puuttui, ja olen melkolailla ”yksinäinen saareke” maailman meressä. Onneksi mulla on oma perhe ja saan helliä ja rakastaa omia lapsiani.
Onko tämä muuten useammin naisten kuin miesten ongelma? Useampikin miespuolinen ikätoveri on hyvin vähän tai ei ollenkaan tekemisissä sukunsa kanssa, eikä itseäkään sinänsä kiinnosta yhtään sukulaisten mielipiteet yhtään mihinkään. Siinäpä näkevät vaivaa jos kokevat sen tarpeelliseksi. Sitten taas moni tuttu samanikäinen nainen tuskailee kun täti sanoi sitä ja serkku tätä ja ja mummoakin pitäisi käydä moikkaamassa vaikka ei huvittaisi.
T. 1981 syntynyt.
Meillä meni muuten toisinpäin, sodasta palannut pappa oli tunnekylmä alkoholisti, isäni taas aina tehnyt kaikkensa lasten puolesta ja vuoksi. Tunnisti epäterveen mallin ja katkaisi sen tietoisesti. Hellyyden osoittaminen sanoin ja halein oli vaikeaa kun mallia ei ollut, mutta muuten kyllä osoitti välittämistä. Äiti oli varsinainen kanaemo. Nyt ovat niin lämpimiä isovanhempia kuin voi, isäkin halii pikkuisia ja kertoo rakastavansa. Kuten itsekin teen. Pojasta on tosiaan polvi parantunut. Kasvoimme veljen kanssa tosi pumpulissa ja ensimmäistä kertaa perheväkivaltaan törmätessäni kaverin luona, olin suorastaan shokissa ja ahdistunut monta päivää, en voinut käsittää miksi ja kuinka voi vahingoittaa omaa lastaan. Meillä ei ikinä haukuttu, nimitelty eikä lyöty. Ei yhtäkään kertaa. Äiti suuttui omille vanhemmilleen kerran kun ehdottivat vitsaa kun tein jonkin hölmöyden pikkupoikana.
Olen muuten huomannut monella tätä, on helpompi osoittaa tunteensa lapsenlapsille kuin omille lapsilleen, en tiedä mistäköhän tuokin johtuu. Ehkä ikä pehmentää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monept nykyajan vanhemmat - 1960-, 1970- ja 1980-luvulla syntyneet äidit ja isät - ovat kokeneet omassa lapsuudessaan alistamista, henkistä ja fyysistä perheväkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Lasta on kohdeltu huonosti ja lapsen ikätasoiset tarpeet on laiminlyöty. Kun nuori aikuinen muuttaa pois kotoa, hän alkaa irtautua vanhempiensa vaikutuspiiristä. Nuoren itsenäistyessä kotoa hän alkaa pohtia omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Nuorta aikuista tulisi auttaa ymmärtämään, että ne "kasvatusperiaatteet", joita omassa kodissa noudatettiin, olivat vahingollisia ja lapsen perusturvallisuutta ja terveen itsetunnon kehitystä vahingoittavia.
Kodeissa on katkaistava salailun, vaikenemisen ja väkivallan kierre. Moni aikuinen kärsii lapsuudessaan kokemista vääryyksistä ja tarvitsee vertaistukea ja usein myös ammattiapua. Tulevien vanhempien pitäisi saada apua jo ennen kuin perheessä on ensimmäistäkään lasta. Asia olisi hyvä ottaa puheeksi äitiys- ja lastenneuvolassa ja hakea apua. Aikaisemmat sukupolvet ovat syypää perheissä ja suvussa kulkeviin ongelmiin.
Joskus on paikallaan, että isovanhempien ei anneta tavata lapsenlapsia, jos isovanhempien käytös ja puheet vahingoittavat lapsia ja vanhempia. Näillä isovanhemmilla on alkoholiongelmia, väkivaltaista käytöstä, narsistinen luonnehäiriö ja he hyväksyvät lapsen ruumiillisen kurituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat sata kertaa ja tuhat kertaa parempia äitejä ja isiä kuin suuret ikäluokat. Nämä itsekkäät narsistivanhemmat ovat kaltoinkohdelleet, laiminlyöneet ja pahoinpidelleet lapsiaan ja pilanneet omien lastensa lapsuuden ja nuoruuden. Suurille ikäluokille omat lapset eivät ole olleet minkään arvoisia. Arvojärjestys elämässä on minä itse, minä itse ja minä itse.
Nyt nämä surkeat vanhemmat ovat noin 70-80-vuotiaita eläkeläisiä, v##umaisia äitejä ja isiä ja vi##umaisia anoppeja ja appiukkoja. Eläkkeellä on 24/7 aikaa kiusata omia aikuisia lapsia, miniöitä ja vävyjä. Näille ilkeille ja katkerille vanhuksille on vain laitettava luu kurkkuun! Kenenkään ei tarvitse alistua sukulaisten ilkeilyyn, haukkumiseen, uhkailuun, kotirauhan häiriköintiin ja puhelinterrorismiin. EI, vaikka kyse olisi omista vanhemmista tai appivanhemmista.
Emme myöskään aio hoitaa ilkeitä vanhuksia, kun he tarvitsevat apuamme. He eivät ansaitse apuamme. Meistä on aivan oikein ja kohtuullista unohtaa heidät hoitokotiin tai vanhainkotiin. Kunta järjestää loppusijoituspaikan, jossa he saavat viettää viimeiset vuotensa.
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Vierailija kirjoitti:
Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.
Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.
Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.
Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.
Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.
Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.
Miten me pystymme selittää tämän päivän otsikot. Meidänhän piti olla ne parhaat vanhemmat. "Nuoria psykiatrisessa hoidossa enemmän kuin koskaan.
Osa joutuu nukkumaan lattialla. Valtavat jonot hoitoonpääsyyn. Joka viides nuori oireilee jollakin tavoin. Myös pienet lapset oireilee enenevässä määrin."Täydellinen kirjoitus, kiitos. Juuri näin se menee.
On raskasta olla se eka joka katkaisee sukupolvien kaltoinkohtelun kierteen. En vie lapsiani vanhempieni luokse (ovat väkivaltaisia edelleen, ilkeitä ja julmia) ja voi jestas sitä painostuksen määrää mitä suvulta saan niskaan. Siis että kyllä pitää viedä lapset sinne, kyllä pitää jouluna antaa isovanhempien nähdä lpsenlapset ja miten sinä olet nyt noin KIITTÄMÄTÖN.
Yksin saa taistella koko sukua ja maailmaa vastaan. Ilman mitään tukea ja sukua.
Koen että olen täysin JUURETON koska normaalit vanhemmat puuttuvat, normaali suku puuttui, ja olen melkolailla ”yksinäinen saareke” maailman meressä. Onneksi mulla on oma perhe ja saan helliä ja rakastaa omia lapsiani.
Onko tämä muuten useammin naisten kuin miesten ongelma? Useampikin miespuolinen ikätoveri on hyvin vähän tai ei ollenkaan tekemisissä sukunsa kanssa, eikä itseäkään sinänsä kiinnosta yhtään sukulaisten mielipiteet yhtään mihinkään. Siinäpä näkevät vaivaa jos kokevat sen tarpeelliseksi. Sitten taas moni tuttu samanikäinen nainen tuskailee kun täti sanoi sitä ja serkku tätä ja ja mummoakin pitäisi käydä moikkaamassa vaikka ei huvittaisi.
T. 1981 syntynyt.Meillä meni muuten toisinpäin, sodasta palannut pappa oli tunnekylmä alkoholisti, isäni taas aina tehnyt kaikkensa lasten puolesta ja vuoksi. Tunnisti epäterveen mallin ja katkaisi sen tietoisesti. Hellyyden osoittaminen sanoin ja halein oli vaikeaa kun mallia ei ollut, mutta muuten kyllä osoitti välittämistä. Äiti oli varsinainen kanaemo. Nyt ovat niin lämpimiä isovanhempia kuin voi, isäkin halii pikkuisia ja kertoo rakastavansa. Kuten itsekin teen. Pojasta on tosiaan polvi parantunut. Kasvoimme veljen kanssa tosi pumpulissa ja ensimmäistä kertaa perheväkivaltaan törmätessäni kaverin luona, olin suorastaan shokissa ja ahdistunut monta päivää, en voinut käsittää miksi ja kuinka voi vahingoittaa omaa lastaan. Meillä ei ikinä haukuttu, nimitelty eikä lyöty. Ei yhtäkään kertaa. Äiti suuttui omille vanhemmilleen kerran kun ehdottivat vitsaa kun tein jonkin hölmöyden pikkupoikana.
Olen muuten huomannut monella tätä, on helpompi osoittaa tunteensa lapsenlapsille kuin omille lapsilleen, en tiedä mistäköhän tuokin johtuu. Ehkä ikä pehmentää.
Aika harva mies välittää muusta suvusta kuin korkeintaan vanhemmistaan, sisaruksistaan, lapsistaan..
Ne nimenomaan on! Koko ketju on täynnä näitä! Tuhannet muutkin ketjut on. Se on nimenomaan LAAJA ILMIÖ eikä yksi tapaus! Sinä olet tässä ketjussa ainoa typerys kun luulet että tässä puhutaan yhdestä tapauksesta. Tämä on laja ilmiö joka koskee suuria ikäluokkia.
Nimenomaan he hoidatti omat lapsensa omilla vanhemmillaan! Siis kaikki viikonloput ja koulujen lomat, muuten lapsi laitettiinkim 2kk iässä kokopäivähoitoon.