Mitä ihmeen pahaa lestadiolaiset ovat sinulle tehneet?

en tunne yhtään, en kyllä ole haukkunutkaan.

ja pihalla, muuttuvat illalla kyllä todella hirviöiksi! Ei voi muuta sanoa!

Ihmisiä hekin ovat.

ne kiusaa mun äitiä. En oo heitä kuitenkaan täällä haukkunut.

Kun kerta voit heitä tekopyhiksi haukkua. Naapurissa on lesta, olivat asuneet jo vuoden ennen kuin tuli puhetta että ovat lestadiolaisia. Eivät siis erottuneet mitenkään meistä muista. Itse inhoan kaikkia yksinhuoltajaäitejä. Ovat TOSI KATKERAA sakkia. Yök.

Eivätkä he kiinnosta mua sen enempää kuin muutkaan.

se erojen kyselijä :)

sten oikeudesta päättää itse lapsilukunsa.



ja en muuten ole lestadiolainen kun sitä joku kuitenkin epäilee

Yksi on liian vähän ja vanhemmat itsekkäitä, kun eivät halua lisää. Yli kolme on liikaa, koska kaikki eivät millään voi saada tarpeeksi huomiota, ainakaan materiaalista!

en edes tunne yhtään lestadiolaista.

Eilen just tuli yks uskis (ei lesta) selittämään, kuinka väärin elän elämääni ja että mun pitää alkaa elää näin ja näin, jotta saavutan ikuisen elämän. Hyh, sanon minä! Minua ei määräillä, eikä satuolennot määräile mun elämästä! Enkä todellakaan heitä hukkaan tätä elämääni! Minä en edes elä mitenkään kamalan pahasti, en vain ole naimisissa sen miehen kanssa, jota rakastan. Saatanan tekopyhät.

sitten nyt lapsiani

Se on valitettava asia, mutta johtuu niiden ihmisten persoonasta, ei siitä, että he olivat lestadiolaisia. Kaikki lestadiolaiset eivät kiusaa, niin kuin eivät kaikki ei-lestadiolaisetkaan. Ymmärsitkö? :)

jokaisella on vapaus valita elämäntyylinsä ja niin kauan kun se ei vahingoita muita ihmisiä/ eläimiä/ luontoa, minä en puutu asiaan ;)

Lapsilukunsa on mulle yks hailee. Mutta se, että sanovat olevansa ainoita oikeita uskovia, on VÄÄRIN. Suvussani on vl-uskovaisia ja sitten niitä, jotka eivät ole yrityksestä huolimatta pystyneet sopeutumaan Rauhanyhdistykseen (,mitä en ihmettele). Ja nyt nämä ei-lestat ovat kääntäneet selkänsä koko kristinuskolle. Koko heidän elämäänsä leimaa masennus: he ovat menossa tuliseen järveen, kun eivät kykene olemaan lessuja.



Mua VITUTTAA tuollainen uskonto, joka opettaa, että tuliseen järveen menevät kaikki muut paitsi lessut. Olen itse aivan normaali herätyskristitty luterilainen. (Itselläni ei lessurasitteita ole, koska olen jo sitä seuraavaa sukupolvea.) Tiedän, että kuka tahansa voi pelastua. Lessut ovat saaneet kuitenkin mm. äitini uskomaan, ettei mitään mahista ole taivaaseen päästä, mikäli ei usko lessutavalla. Äitini (ja hänen kuusi sisarustaan+muutamia serkkuja) elää aikamoisessa kalvavassa masennuksessa, katkeruudessa ja epätoivossa lessujen takia.



Uskonnolla saadaan paljon pahaa aikaan. Olen pahoillani, mutten voi mitenkään arvostaa vl-uskontoa.

tee oman elämänsä ratkaisuja, onko se VL vika jos ovat kalvavassa masennuksessa lopun elämäänsä?? Eiköhän ihmisen pidä löytää onni itse, olipa minkä uskontoinen tahansa.

sanoo toiselle kristitylle, että tämä joutuu helvettiin kun ei kuulu samaan seurakuntaan kuin itse kuuluu. Se on väärin. En ole tuo äskeinen.

Mutta jos on kasvanut esim. 18-vuotiaaksi asti jonkin tiukan uskonnon vaikutuspiirissä, niin kyllä se vain leimaa ihan koko elämää.

Täällähän selitetään, että päivähoito, imetys sun muut aika pienet asiat vaikuttavat syvyyspsykologian teesien mukaan lapsen tulevaisuuteen. Eikö, saatana, sitten sellainen hirveä uskonnollisuus muka vaikuta?



On mahdollista selvitä ulos tiukan uskonnollisuuden aiheuttamasta masennuksesta, jos saa ulkopuolista apua. Helppoa se ei ole. Luultavasti et ole joutunut tekemisiin uskonnon uhrien kanssa, vai?

Äitini puolelta suku on lestadiolaista, mutta kaikki äidin sisarukset (ja myös monet serkut) ovat eronneet sikäläisestä kirkosta. Mummoni kuuluu siihen edelleen ja sitä kautta tulee jonkin verran oltua heidän kanssa tekemisissä.



Olin joku aika sitten mummon 80-vuotisjuhlassa, jossa jäi vähän paha maku suuhun. Lestadiolaiset erottivat meidät " ulkopuoliset" omaan pöytäämme, eivät jutelleet kanssamme. Juhlassa oli puhumassa maallikkosaarnaaja, joka siinä mummon rakkaiden lasten edessä, syntymäpäiväjuhlassa kehtasi juhlapuheessaan sanoa kuinka he palavat helvetin syövereissä ja joutuvat vielä kohtaamaan tulisilmäisen tuomarin. Tuli sellainen olo että kiitti tätä riitti, olin todella vihainen tälle puhujalle, että kehtaa tulla syntymäpäiväjuhlaan tuollasta paatosta puhumaan. Tuskin siitä mummollekaan tuli hyvä mieli, hän kun on enemmänkin tapauskovainen kuin harras vanhoillislessu.



Minulle ei siis ole mitään pahaa tehty eikä mulla ole varsinaisesti mitään lestadiolaisia vastaan, mutta minulle se usko EI kyllä sovi.

Kaikki siinä yhteisössä ei kuitenkaan ole kunnossa. Kannatan ennemmin avoimesti toimivia ja vapaita yhteisöjä, joista voi halutessaan lähteä.