Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kehittyminen elämässä ja muutoksen aikana tunne, etten tunnista enää itseäni. Kertokaa omasta kasvustanne.
24.04.2021 |
Tämä on erittäin positiivista henkistä kasvua ja koen oloni aika turvalliseksi itseni kanssa nyt.
Tuntuu, että tutustun itseeni uudelleen ja vaikkapa peilistä katsoessa koen, että en ole se sama joka sieltä ennen katsoi. Kuulostaa ehkä oudoltakin mutta jotain minussa on tapahtunut suurien muutoksien myötä ja vuosien kamppailujen jälkeen eräitä kipeitä asioita käsitellessä.
Olen epäilemättä aikuistumassa. Olen vielä alle kolmenkymmenen, kuitenkin kokemuspohjaa on saatu aika reippaasti erilaisista elämäntilanteista.
Koen tarvitsevani rauhaa ja tahdon kohdella ihmisiä kunnioittavasti. Tahdon jakaa ympärilleni hyvää mutta toisaalta myös olla itsekseni vain. Olen aina ollut luonteeltani kiltti ja arvostanut kanssaihmisiä mutta nyt olen saanut tähän tasapainon ja elän omaa elämääni eri näkökulmasta.
En tahdo sellaisia ihmisiä elämääni, joiden kanssa arvomaailma ei kohtaa. En tahdo hyväksikäyttöä, en selän takana puhumista, turhaa draamaa.
Olen alkanut elämään terveellisemmin, alkoholi joka oli ennen minulle yksi selviytymisen malja tässä elämässä on tullut täysin turhaksi ja mitättömäksi asiaksi elämässäni. En tahdo kännätä enkä varsinkaan kamalaa olotilaa, masennusta ja sotkuja taloudessakaan. En halua lihoa enkä sairastua henkisesti.
Huom; join viikottain, useana päivänä ja paljon. Se vain loppui kun näin mitä se tuo, millaisia ihmisiä ja millaiseksi itse muutuin. En kokenut olevani siellä missä pitäisi tässä elämässä vaan koin ehkä kuluttavani aikaani väärin väärien ihmisten kanssa.
Olen tehnyt tietoisia valintoja paljon enemmän, keskittynyt itselleni tärkeisiin asioihin. Lakannut välittämästä alitajuntaani hiipiviä ajatuksia muutoksen pelosta ja epäonnistumisesta. Pystyn nyt luottamaan ja seisomaan omien valintojen takana. Sellainen muutos on tapahtunut mitä en osaa sanoihin täysin nyt pukea.
Tämäkin tuli kärsimällä ja oli pakko puskea tuskaisen olotilan läpi ja olla yksin. Sitten vasta pystyi ottamaan vastuun itsestään enkä enää syyttele muita elämäni vaikeuksista. Ehkä ennemminkin olen vain kiitollinen miten sujut voin olla kaiken kaikkiaan elämässä tapahtuneiden asioiden kanssa ja saan panostaa nyt vain siihen millaiseksi haluan luoda tätä elämää eteenpäin tai miten jatkossa käsittelen milloin mitäkin.
Paljon on heitetty pois, siivottu ja jätetty taakse nyt. Niin kaupunkeja, ihmissuhteita, päihteitä jne. Nyt vasta tuntuu, että ns. oman näköinen elämä voisi alkaa.
Kommentit (11)
Katso suomirumilus tätä aasialaista kaunotarta. Sä et pysty ikinä yltää samalle tasolle. Mene nurkkaan häpeämään sika, siellä on sinunlaisesi rumiluksen paikka 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukava kuulla, että olet kokenut kasvukauden ja päässyt tutustumaan itseesi.
Itselläni sama tilanne ikäisenäsi noin 10 vuotta sitten. Sen jälkeen aikakausittain elämä on tuonut vastaan edelleen myös huonoja aikoja/vaiheita/päiviä. Kirjoita hyviä ajatuksiasi ylös, että niitä huonoina hetkiä voit kirkastaa itsellesi tärkeimpiä asioita kohti tämän hetkistä seesteisyyttä.
Uskon, että ellet ole parisuhteessa, mutta sellaista toivot niin tulet löytämään tasapainoisen parisuhteen. Näin kävi myös itselleni, jolloin kaikesta voi jutella myös toisen kanssa yhdessä :) Hyödynnä ajatuksiesi linjaa tulevina vuosina etsimällä tietoa ja laajentamalla näkemystäsi esim. avoimen yliopiston tai etälukion aineopintojen kautta (vähän riippuen omasta taustastasi), että saat ajatuksillesi suuntaa myös niinä iltoina, kun vanhat elämäntavat tylsinä ja ikävinä hetkinä palaa mieleesi.
Parasta, mitä itselleni nämä 10 vuotta ovat tuoneet on se, etten enää vertaa itseäni muihin. Se on vähentänyt paljon tyytymättömyyttä, turhia taloudellisia hankintoja sekä lisännyt tyytyväisyyttä omaan elämään, mikä harvoin on täydellistä, mutta useimpina päivinä on onnellisia hetkiä - ymmärrys siitä, ettei onnellisuus ole jatkuvana tavoiteltava tila vaan pieniä onnenhetkiä - kiitollisuus ja tyytyväisyys on tavoiteltavempia, koska siten löytää harvoin arjestaan ongelmia ja tyytymättömyyttä.
Pidän peukkuja niihin hetkiin, kun huonommat hetket vierailevat - silloin nykyinen tilasi ja valintasi punnitaan.
Vierailija kirjoitti:
Mukava kuulla, että olet kokenut kasvukauden ja päässyt tutustumaan itseesi.
Itselläni sama tilanne ikäisenäsi noin 10 vuotta sitten. Sen jälkeen aikakausittain elämä on tuonut vastaan edelleen myös huonoja aikoja/vaiheita/päiviä. Kirjoita hyviä ajatuksiasi ylös, että niitä huonoina hetkiä voit kirkastaa itsellesi tärkeimpiä asioita kohti tämän hetkistä seesteisyyttä.
Uskon, että ellet ole parisuhteessa, mutta sellaista toivot niin tulet löytämään tasapainoisen parisuhteen. Näin kävi myös itselleni, jolloin kaikesta voi jutella myös toisen kanssa yhdessä :) Hyödynnä ajatuksiesi linjaa tulevina vuosina etsimällä tietoa ja laajentamalla näkemystäsi esim. avoimen yliopiston tai etälukion aineopintojen kautta (vähän riippuen omasta taustastasi), että saat ajatuksillesi suuntaa myös niinä iltoina, kun vanhat elämäntavat tylsinä ja ikävinä hetkinä palaa mieleesi.
Parasta, mitä itselleni nämä 10 vuotta ovat tuoneet on se, etten enää vertaa itseäni muihin. Se on vähentänyt paljon tyytymättömyyttä, turhia taloudellisia hankintoja sekä lisännyt tyytyväisyyttä omaan elämään, mikä harvoin on täydellistä, mutta useimpina päivinä on onnellisia hetkiä - ymmärrys siitä, ettei onnellisuus ole jatkuvana tavoiteltava tila vaan pieniä onnenhetkiä - kiitollisuus ja tyytyväisyys on tavoiteltavempia, koska siten löytää harvoin arjestaan ongelmia ja tyytymättömyyttä.
Pidän peukkuja niihin hetkiin, kun huonommat hetket vierailevat - silloin nykyinen tilasi ja valintasi punnitaan.
Kiitos todella paljon sinulle tuesta ja ymmärryksestäsi. Tällaista pohdintaa ja kokemuksen jakoa tähän ketjuun toivoisinkin.
Ymmärrän mitä tarkoitat, niitä vaiheita ja hetkiä tulee. Tänäänkin olen tuntenut tuskaa, se on kivualiasta ja tuntuu viiltävänä kipuna kehossa - tuntuu kuin kuorituisin ja annan tunteiden tulla mutta en takerru niihin. Itken sen verran kun täytyy ja jatkan eteenpäin tasapainoitellen olotilaani ja itseäni tukien.
Olen nyt muutosvyyhdissä ja tunnen kasvun olevan nyt olevan osa elämääni. En tiedä kauan tämä jatkuu ja tiedän, että näitä vaiheita tulee olemaan useita. Se aina kuitenkin muuttaa ihmistä. Olen kiitollinen saadessani kokea näitä kausia vaikka kivualiasta onkin ja yleensä olen aivan itsetuhon partaalla pahimpina hetkinä, siitä kun selviää alkaa yhteys itseensä eri tavalla. Olen nyt siinä, yhteydessä sisimpääni ja yritän tutustua itseeni rauhassa.
Ihana kuulla, että olet löytänyt tasapainoisen ihmissuhteen henkisen kasvun tullessa. Sitä minäkin toivon, sellaista ei ole oikeastaan ollut tai ehkä en ole ollut valmis sellaiseen sitoutumaan. En ole kokenut olevani tarpeeksi riittävä tai aito jäädäkseni suhteeseen joka on turvallinen ja vakaa.
Keskityn itseeni tällä hetkellä enkä kaipaa parisuhdetta mutta toivon, että olen valmis muodostamaan oikeasti hyvän ja terveen ihmissuhteen tulevaisuudessa.
Kuulostat olevan oikealla tiellä ja kiitos neuvoistasi. Tiedän mitä tarkoitat ja toivon myös, että pysyn itseni takana vaikka ne vanhat käyttäytymismallit alitajunnastani tulevat minua kiusaamaan ehkä useastikin.
Hyvää sinulle jatkoonkin!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa ap kun kirjoitit, virkistävää lukea tällaista pohdintaa täältä. Olet saanut tarpeellisia oivalluksia - kuten tuo että tunteet täytyy tuntea, niitä ei voi paeta vaan ne lientyvät kun niille antaa tilan. Sitten ne menevät myös pois. Olet oppinut antamaan itsellesi tilaa ja arvostamaan itseäsi. Todella hienoa. Kyllä kasvu muuttaa ihmistä, kun se on sellaista perustavanlaatuista. Minulla on myös elämä muuttunut monella tapaa erilaisten kasvattavien ja hyvin kipeidenkin kokemusten kautta. Mutta nykyään ajattelen myös että pystyn antamaan toivottavasti muille myös takaisin hyvällä tavalla ja olen tehnyt ammatillisia valintoja siihen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa ap kun kirjoitit, virkistävää lukea tällaista pohdintaa täältä. Olet saanut tarpeellisia oivalluksia - kuten tuo että tunteet täytyy tuntea, niitä ei voi paeta vaan ne lientyvät kun niille antaa tilan. Sitten ne menevät myös pois. Olet oppinut antamaan itsellesi tilaa ja arvostamaan itseäsi. Todella hienoa. Kyllä kasvu muuttaa ihmistä, kun se on sellaista perustavanlaatuista. Minulla on myös elämä muuttunut monella tapaa erilaisten kasvattavien ja hyvin kipeidenkin kokemusten kautta. Mutta nykyään ajattelen myös että pystyn antamaan toivottavasti muille myös takaisin hyvällä tavalla ja olen tehnyt ammatillisia valintoja siihen suuntaan.
Kiitos sinulle. Kirjoituksesi lämmitti mieltäni.
Elämästä tulee merkityksellisempää kun uskaltaa kohdata itsensä, niin se vain on vaikka kipeää joskus tekeekin. Onneksi tämänkin olen saanut kokea.
Hienoa, toisten auttaminen antaa myös pohjan kaikelle kokemalleen. Paljon hyvää sinulle ja onnea myös valintojesi suhteen!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista lukea vielä muiden henkistä läpikäymistä ja kasvua. Haluaisin tietää miten se teillä muilla on tapahtunut, miksi ja mihin johtanut? :)
Ap
Alue: Aihe vapaa
..