Mies lahjoo lapsia eron yhteydessä ja jälkeen

No vaikka sua ärsyttäisi niin eikö ole hyvä että hän nyt edes yrittää olla lasten kanssa tekemisissä. Toinen vaihtoehto olisi vaan häipyä heidän elämästään. Ehkä ei osaa muutoin ilmaista välittämistä kuin tavaroilla?

On kokemusta. Oma mieheni mielistelee lapsellemme ja juurikin antaa lapsen tehdä mitä haluaa, saa kaiken mitä pyytää. Mies käyttäytyy kuin olisi lapsen kaveri. Minä äitinä enemmänkin tyyppiä rajat ovat rakkautta.

Voit kuvitella kumman luo jää kun muutan pois.

En edes yritä kilpailla kun lapsi on selvästi lahjottavissa, enkä halua/pysty lähteä sille linjalle. Voin vain toivoa, että lapsi rakastaa myös minua ja käy luonani edes joskus.

Vierailija kirjoitti:

No vaikka sua ärsyttäisi niin eikö ole hyvä että hän nyt edes yrittää olla lasten kanssa tekemisissä. Toinen vaihtoehto olisi vaan häipyä heidän elämästään. Ehkä ei osaa muutoin ilmaista välittämistä kuin tavaroilla?

Onhan se toisaalta hyvä. Mutta lapset ovat jo 10+ vuotiaita ja tajuavat itsekin että isä ei ole ”normaali”. Eli lapset on hämmentyneitä.

En vain jaksa uskoa miehen tuntien että tämä on pysyvästi muuttunut. Lapsille on kova paikka jos/kun isä muuttuu takaisin etäiseksi möllöttäjäksi.

Hyvä asia tuo. Miksi näet negatiivisena?

Lasteni isä etääntyi täysin eron jälkeen. Ei kutsu luokseen, ei ostele mitään. Elatusapua ei maksa vapaaehtoisesti. Taas olisi pitänyt hakea sitä uudelleen ties monennen kerran, kun keskimmäinen lapsi täytti 18 v. En viitsi ruinata enää. Olkoot uuden perheensä kanssa.

ja toisaalta itkisit siitäkin, jos mies ei koskaan ostaisi lapsille mitään ylimääräistä.

koita nyt vaan get over it siitä ex-miehestä, ja anna miehen olla lasten kanssa tekemisissä niin kuin haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

ja toisaalta itkisit siitäkin, jos mies ei koskaan ostaisi lapsille mitään ylimääräistä.

koita nyt vaan get over it siitä ex-miehestä, ja anna miehen olla lasten kanssa tekemisissä niin kuin haluaa. 

ei naiset siihen kykene. eksääkin pitäisi päästä vielä käskyttämään ja määräilemään.

Meillä mies puhui jo avioliiton aikana, että minun pitäisi opetella olemaan enemmän kaveri lasten kanssa. En oppinut. Ero tuli ja isälle jäi katraasta yksi, jonka kaveri hän sitten oli. 

Nyt olen huomannut tämän kaveruuden jatkuvan nuorempien tapaamisten ohella ja sieltä kotiin paluu ottaa lujille,kun meillä ei sitten koko viikonloppua maata tai olla puhelimella, eikä ruokana ole pelkkää pakastepitsaa. Minähän se sitten ole tarinan konna ja saan kaiken ikävän hoitaa. Paskaa sataa niskaan koko ajan, lapsilta ja koulusta, kun ei oikein mene putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies puhui jo avioliiton aikana, että minun pitäisi opetella olemaan enemmän kaveri lasten kanssa. En oppinut. Ero tuli ja isälle jäi katraasta yksi, jonka kaveri hän sitten oli. 

Nyt olen huomannut tämän kaveruuden jatkuvan nuorempien tapaamisten ohella ja sieltä kotiin paluu ottaa lujille,kun meillä ei sitten koko viikonloppua maata tai olla puhelimella, eikä ruokana ole pelkkää pakastepitsaa. Minähän se sitten ole tarinan konna ja saan kaiken ikävän hoitaa. Paskaa sataa niskaan koko ajan, lapsilta ja koulusta, kun ei oikein mene putkeen.

Tämä tuntuu olevan aika yleistä. Mietin vain että mitä näissä tapauksissa äitinä enää on tehtävissä kun se lapsi mieluusti vain suosii sitä pakaste pizzaa joka päivä ruoaksi tarjoavaa isää, joka muistaa myös vippaa aina tarpeeksi viikkorahaakin sille varalle jos pizza ei maistukaan kotona. Koska ”ainahan voi mennä ulos hampurilaiselle.”

Äitinä haluaisi vain nostaa kädet pystyyn ja sanoa ettei tarvitse tulla sitten enää minun luokseni jos tarvitsee vain minulta rahaa, mutta muu ei kelpaa.

Eihän tilanteelle mitään voi. Säälittää vaan lapset kun isä palautuu normaaliksi.

Ero muutenkin rankka elämänmuutos ja isä tuuliviiri. Ilmeisesti isä yrittää hyvitellä lapsia tällä lahjonnalla.

Ap

Sopeutumisvaikeuksia teillä kaikilla. Mutta aika tasoittaa.

Anna lasten isän olla ja käyttäytyä kuten mies itse nyt parhaimmaksi näkee. Hyvää on se, että ottaa lapsensa luokseen ja on heidän kanssaan. Lahjokoon sitten vaikka mielin määrin, mitä sitten? Toivottavasti lapsenne ovat fiksuja ja ymmärtävät pyytää isältään kaikkea mahdollista kuun ja taivaan väliltä. Itseltäsihän tuolloin säästyvät rahat siihen arkielämiseen.

Toisaalta taas kerran lapsista isä vaikuttaa oudolta, niin kyllä noinkin vanhat kaverit ovat jo sellaisia, että sanoa paukuttavat myös mielipiteensä asiasta suoraan.

Keskity itse lastesi ollessa luonasi ihan vain siihen omaan arkeenne ja elämiseen. Se, mitä tapahtuu isällä, tapahtuu siellä etkä sille voi mitään. Tietysti jos laiminlyöntejä tapahtuu ja lapset niistä puhuvat, niin silloin on puututtava mutta se on eri asia. Pääasia on se, että itse luot nyt suhdetta lapsiisi ja pidät kiinni teidän yhteisistä tavoista ja säännöistä. Hitsautukaa toimivaksi tiimiksi, jotta lapsilla on vahva tunne siitä, että elämä menee eteenpäin ja kantaa teitä kaikkia.