Kuinka oppia riitelemään?

0_o

Alkukantaisia reaktioita

Meillä parisuhdeterapiasta oli apua. Kannattaisiko sitä jatkaa, jollain toisella terapeutilla?

Olennaista on opetella sanomaan omista tunteista syyttelemättä ja vetämättä esiin vanhoja asioita. Eli pitäisi opetella kiistelemään vain siitä yhdestä asiasta. Ei mitään "sä aina" "mikset ikinä" -tyyppistä.

Joskus auttaa, että kirjoittaa sen, mitä haluaa sanoa. Meillä on moni paha riita ratkottu sähköpostitse! Silloin tulee harkittua paremmin, mitä viestii, kun eu pullauta ulos ekaa ajatusta miettimättä.

- Kannattaa tutustua erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin.

- Tunteiden käsittelyä parannettava. Tunteiden vallassa keskustelusta syntyy riita.

- Neuvottelutaitojen kehittäminen ja kompromissien teko rauhallisessa mielentilassa

- Tilannetajun kehittäminen

- Kummallakin oltava motivaatiota itsensä kehittämiseen näissä asioissa. Mutta usein sekin jo auttaa eteenpäin, jos edes toinen alkaa näitä asioita harjoittelemaan.

Jos ei ole kasvanut aikuiseksi, niin vaikeahan se on keskustella asiallisesti.

Ollaan monesti riidelty kirjoittamalla, mutta usein se menee niin, että mies taantuu syyttämään ja lähden siihen mukaan. Ratkaisuja harvoin syntyy. Kyllästytään koko riitaan.

Kummallista sikäli, että tullaan molemmat toimeen erinomaisesti töissä ja vapaa-ajalla muiden ihmisten kanssa.

Voitaisiin kokeilla uutta terapeuttia. Tuo kokemus oli sellainen, ettei terapeuttia tuntunut kiinnostavan. Hän kysyi mistä halutaan jutella, mitä voitaisiin muuttaa, mitä hyvää meillä on. Kun kerroimme ongelmista terapeutti käänsi aiheen nopeasti kevyeksi. Meillä on vielä aika tälle samalle, mutta odotukset alhaalla.

Ap

Kirjoitin viestin, joka meni sensuuriin.

Eli herätämme toisissamme niitä lapsenomaisia reaktioita, mutta tätä ei tapahdu muiden kanssa.

Tuntuu ettei asiat etene. Tilanne on turhauttava. Täytyy lukea kiintymyssuhdemalleista..

Ap

Vasco da Gama kirjoitti:

Jos ei ole kasvanut aikuiseksi, niin vaikeahan se on keskustella asiallisesti.

En näe näissä kommenteissa hirveästi arvoa. Vähän kuin sanoisi kiusaajalle, että älä kiusaa..

Meillä auttoi keskustelu. Käytiin läpi ihan perusasiat siitä, mitä toivomme toiselta riitatilanteessa. Puoliso haluaa tilaa ja mahdollisuuden rauhoittua. Itse taas haluan, että riita sovitaan aina suhteellisen nopeasti, koska olen todella pitkävihainen ja jään helposti märehtimään siihen tilaan ja tunteeseen. Toisaalta koen myös itseni hylätyksi, jos toinen poistuu paikalta kesken riidan. Löydettiin sitten keskustelemalla kompromissi, joka on toiminut yllättävän hyvin. Riidan aikana poistutaan molemmat tilanteesta omaan huoneeseen ja miehen rauhoituttua hän tulee sitten juttelemaan kanssani ja yleensä saadaan siinä riita sovittua. Toki meillä riidat ovat yleensä varsin pienistä asioista, jotka sitten kärjistyvät. Ei tuo muutos ole ollut aina helppoa ja aluksi se vaati varsin paljon mutta aika nopeasti sitä oppi, että riidat ovat niin paljon lyhyempiä ja molemmilla on sen jälkeen parempi mieli. Vielä on toki opeteltavaa mutta pienin askelin eteenpäin.

Kuulostaa masokistiselta tuollainen touhu. t: ikisinkku

Se on parempi sanoa hyvästi kuin että sanoo pahasti.