Lue keskustelun säännöt.
Entä jos ei vain jaksa töissä?
23.04.2021 |
Työssä sinänsä ei kai ole isompaa vikaa tai ainakin kollegani työssä viihtyy ja vaikka työ kaikille monesti raskasta onkin niin silti muut eivät uuvu siinä. Olen ollut samassa työssä monta vuotta joten osaan työni kyllä mutta uusia haasteitakin siinä välillä on.
Olen ollut pari vuotta totaalisen väsähtänyt työhöni. Työ masentaa, inhottaa, uuvuttaa, tuntuu vastenmieliseltä, valvottaa öisin. En pidä työnantajasta (työnantajan arvomaailmasta, esimiesten johtamistyylistä), työkaverit on ihan eri tyyppisiä ihmisiä kuin minä (ei heissä sinänsä vikaa mutta ei vain ole mitään puhuttavaa, ihan erilainen huumorintajunkn. En pidä asiakkaistamme enkä yhteistyökumppaneista, en jakaisi yhtään kuunnella heidän juttujaan, ei vain kiinnosta enää.
Tuntuu että olen ihan väärässä työssä ja työpaikassa. Uutta työtä olen hakenut ahkerasti sitä saamatta jo pitkään. Myös muuta kuin ihan oman alan työtä. Olen käynyt työpsykologilla ja työterveydessä muutenkin hakemassa apua siihen että työ masentaa ja ahdistaa ja tuntuu että en enää tähän työhön pysty. Neuvo oli että vaihda työpaikkaa. Niin olen yrittänyt, ei onnistu. Korkeasti koulutettu ala kyseessä, avoimet työpaikat ei puissa kasva. Minun työmasennus vain yltyy koko ajan.
Mitähän ihmettä tässä keksisi ratkaisuksi?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit, että olet nyt muutaman vuoden tuntenut olosi uuvahtaneeksi. Onko tilanne kuitenkin jossain kohtaa ollut tämänhetkistä tilannetta selkeästi parempi? Entäs pahempi?
TO
Opiskeluaikoina, uran alussa ja ekoina vuosina tässä työpaikassa olin innostunut, motivoitunut, energinen. Pikkuhiljaa tämä työpaikka on ajanut minut masentuneeksi ja ahdistuneeksi, ja se syvenee vain koko ajan tasaisen varmasti tuo olo. Vapaa-ajalla yhä innostunut työhöni liittymättömistä asioista ja ajatus uudesta työpaikastakin innostaa. Ap
Nyt kun katselet taaksepäin noita ensimmäisiä työvuosiasi, niin mikä silloin mielestäsi oli työpaikalla toisin kuin nyt?
TO
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit, että olet nyt muutaman vuoden tuntenut olosi uuvahtaneeksi. Onko tilanne kuitenkin jossain kohtaa ollut tämänhetkistä tilannetta selkeästi parempi? Entäs pahempi?
TO
Opiskeluaikoina, uran alussa ja ekoina vuosina tässä työpaikassa olin innostunut, motivoitunut, energinen. Pikkuhiljaa tämä työpaikka on ajanut minut masentuneeksi ja ahdistuneeksi, ja se syvenee vain koko ajan tasaisen varmasti tuo olo. Vapaa-ajalla yhä innostunut työhöni liittymättömistä asioista ja ajatus uudesta työpaikastakin innostaa. Ap
Nyt kun katselet taaksepäin noita ensimmäisiä työvuosiasi, niin mikä silloin mielestäsi oli työpaikalla toisin kuin nyt?
TO
Silloin työ ei ollut niin pakkotahtista kuin nyt, työpäivien sisältöön, aikatauluihin ja työn sisältöön sai itse vaikuttaa huomattavasti enemmän kuin nykyään, työtä pystyi kehittämään ja uudistamaan paljon nykyistä enemmän, silloiset esimiehet johti enenmän taustalta ja luotti työntekijöiden ammattitaitoin.
Nykyään omat vaikutusmahdollisuudet työn sisältöön, työtahtiin ja työn tekemisen tapoihin on lähes olemattomat, työmäärä on kasvanut jopa 50 %, aikaa ja mahdollisuutta työn kehittämiselle ei enää ole ollenkaan, esimiehet mikromanageeraa, kyttää, kävelee yli, ei kuuntele ollenkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit, että olet nyt muutaman vuoden tuntenut olosi uuvahtaneeksi. Onko tilanne kuitenkin jossain kohtaa ollut tämänhetkistä tilannetta selkeästi parempi? Entäs pahempi?
TO
Opiskeluaikoina, uran alussa ja ekoina vuosina tässä työpaikassa olin innostunut, motivoitunut, energinen. Pikkuhiljaa tämä työpaikka on ajanut minut masentuneeksi ja ahdistuneeksi, ja se syvenee vain koko ajan tasaisen varmasti tuo olo. Vapaa-ajalla yhä innostunut työhöni liittymättömistä asioista ja ajatus uudesta työpaikastakin innostaa. Ap
Nyt kun katselet taaksepäin noita ensimmäisiä työvuosiasi, niin mikä silloin mielestäsi oli työpaikalla toisin kuin nyt?
TO
Silloin työ ei ollut niin pakkotahtista kuin nyt, työpäivien sisältöön, aikatauluihin ja työn sisältöön sai itse vaikuttaa huomattavasti enemmän kuin nykyään, työtä pystyi kehittämään ja uudistamaan paljon nykyistä enemmän, silloiset esimiehet johti enenmän taustalta ja luotti työntekijöiden ammattitaitoin.
Nykyään omat vaikutusmahdollisuudet työn sisältöön, työtahtiin ja työn tekemisen tapoihin on lähes olemattomat, työmäärä on kasvanut jopa 50 %, aikaa ja mahdollisuutta työn kehittämiselle ei enää ole ollenkaan, esimiehet mikromanageeraa, kyttää, kävelee yli, ei kuuntele ollenkaan.
Ap
Olet kuitenkin pystynyt jatkamaan vielä töissä lyhennettyä työaikaa tehden. Mitä sellaisia vahvuuksia koet sinulla olevan, että olet selviytynyt kasvaneesta työmäärästä ja jaksanut olla töissä muuttuneesta johtamistyylistä huolimatta?
TO
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit, että olet nyt muutaman vuoden tuntenut olosi uuvahtaneeksi. Onko tilanne kuitenkin jossain kohtaa ollut tämänhetkistä tilannetta selkeästi parempi? Entäs pahempi?
TO
Opiskeluaikoina, uran alussa ja ekoina vuosina tässä työpaikassa olin innostunut, motivoitunut, energinen. Pikkuhiljaa tämä työpaikka on ajanut minut masentuneeksi ja ahdistuneeksi, ja se syvenee vain koko ajan tasaisen varmasti tuo olo. Vapaa-ajalla yhä innostunut työhöni liittymättömistä asioista ja ajatus uudesta työpaikastakin innostaa. Ap
Nyt kun katselet taaksepäin noita ensimmäisiä työvuosiasi, niin mikä silloin mielestäsi oli työpaikalla toisin kuin nyt?
TO
Silloin työ ei ollut niin pakkotahtista kuin nyt, työpäivien sisältöön, aikatauluihin ja työn sisältöön sai itse vaikuttaa huomattavasti enemmän kuin nykyään, työtä pystyi kehittämään ja uudistamaan paljon nykyistä enemmän, silloiset esimiehet johti enenmän taustalta ja luotti työntekijöiden ammattitaitoin.
Nykyään omat vaikutusmahdollisuudet työn sisältöön, työtahtiin ja työn tekemisen tapoihin on lähes olemattomat, työmäärä on kasvanut jopa 50 %, aikaa ja mahdollisuutta työn kehittämiselle ei enää ole ollenkaan, esimiehet mikromanageeraa, kyttää, kävelee yli, ei kuuntele ollenkaan.
Ap
Olet kuitenkin pystynyt jatkamaan vielä töissä lyhennettyä työaikaa tehden. Mitä sellaisia vahvuuksia koet sinulla olevan, että olet selviytynyt kasvaneesta työmäärästä ja jaksanut olla töissä muuttuneesta johtamistyylistä huolimatta?
TO
Sinnikkyys. Sen kääntöpuoli on että kestän ja kestän ja kestän sisulla vaikka läpi harmaan kiven mutta samalla tuhoan itseni henkusesti.
Ja pakko elättää perhettä, en voi heittäytyä työttömäksi.
Ap
Voisiko masennuksen hoitoa tehostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee oharit. Puhelin vain pois päältä ja katoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit, että olet nyt muutaman vuoden tuntenut olosi uuvahtaneeksi. Onko tilanne kuitenkin jossain kohtaa ollut tämänhetkistä tilannetta selkeästi parempi? Entäs pahempi?
TO
Opiskeluaikoina, uran alussa ja ekoina vuosina tässä työpaikassa olin innostunut, motivoitunut, energinen. Pikkuhiljaa tämä työpaikka on ajanut minut masentuneeksi ja ahdistuneeksi, ja se syvenee vain koko ajan tasaisen varmasti tuo olo. Vapaa-ajalla yhä innostunut työhöni liittymättömistä asioista ja ajatus uudesta työpaikastakin innostaa. Ap
Nyt kun katselet taaksepäin noita ensimmäisiä työvuosiasi, niin mikä silloin mielestäsi oli työpaikalla toisin kuin nyt?
TO
Silloin työ ei ollut niin pakkotahtista kuin nyt, työpäivien sisältöön, aikatauluihin ja työn sisältöön sai itse vaikuttaa huomattavasti enemmän kuin nykyään, työtä pystyi kehittämään ja uudistamaan paljon nykyistä enemmän, silloiset esimiehet johti enenmän taustalta ja luotti työntekijöiden ammattitaitoin.
Nykyään omat vaikutusmahdollisuudet työn sisältöön, työtahtiin ja työn tekemisen tapoihin on lähes olemattomat, työmäärä on kasvanut jopa 50 %, aikaa ja mahdollisuutta työn kehittämiselle ei enää ole ollenkaan, esimiehet mikromanageeraa, kyttää, kävelee yli, ei kuuntele ollenkaan.
Ap
Olet kuitenkin pystynyt jatkamaan vielä töissä lyhennettyä työaikaa tehden. Mitä sellaisia vahvuuksia koet sinulla olevan, että olet selviytynyt kasvaneesta työmäärästä ja jaksanut olla töissä muuttuneesta johtamistyylistä huolimatta?
TO
Sinnikkyys. Sen kääntöpuoli on että kestän ja kestän ja kestän sisulla vaikka läpi harmaan kiven mutta samalla tuhoan itseni henkusesti.
Ja pakko elättää perhettä, en voi heittäytyä työttömäksi.
Ap
Vaikka et nyt koko tilannetta töissä pystykään muuttamaan, niin mihin asioihin pystyt kuitenkin vaikuttamaan?
Mitä pientä voisit alkavalla viikolla tehdä, mikä veisi sinua kohti parempaa jaksamista töissä?
TO
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli sama tilanne entisen työpaikan kanssa. Olin niin loppu siihen, että irtisanoin itseni muutaman kuukauden sijaisuuden takia ja päätin, että takasin en enää mee. Eikä oo tarvinnu mennä!
Jos olet uupunut/masentunut, mikset hae saikkua? Itse teen lyhennettyä työaikaa nyt, siitä olen saanut vähän helpotusta. Tutulta kuulostaa tarinasi, tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut samantapaisia kokemuksia useamman kertaakin ja olen jäänyt työttömäksi. Säästänyt ensin että sen karenssin ajan pärjää. Oma mielenterveys on kaikkein tärkeintä. Köyhyyskään ei ole niin paha kuin henkinen pahoinvointi, kiusaaminen tai eristäminen työyhteisössä.
Vierailija kirjoitti:
On ollut samantapaisia kokemuksia useamman kertaakin ja olen jäänyt työttömäksi. Säästänyt ensin että sen karenssin ajan pärjää. Oma mielenterveys on kaikkein tärkeintä. Köyhyyskään ei ole niin paha kuin henkinen pahoinvointi, kiusaaminen tai eristäminen työyhteisössä.
Aika harvalla perheellisellä on varaa heittäytyä rahattomaksi 3kk ajaksi.
T. Edellinen kommentoija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ei ymmärretä kuinka raskasta on tietokoneella työskenteleminen koko päivän.
Uupuminen tulee lisääntymään vielä rajusti.
Hesarissa oli tällä viikolla juttua, miten pomot voisivat auttaa tässä tilanteessa, mutta mitään ei tehdä.
Pomon pitäisi joka viikko kysellä työntekijöiden tilanteesta ja kuulumisia. Ei siis mitään tavoite kyselyjä vaan rentoa jutustelua.
Pomojen pitäisi myös järjestää etäkahvitaukoja, jotta sosiaalisuus pysyisi mukana etänäkin. Jo nämä auttaisivat jonkin verran.
Työnantajat ilmeisesti haluavat mieluummin, että siirrytään sankoin joukoin sairauseläkkeelle. Etätyön avittaminen/tukeminen on esimiehillä aivan nollissa.
Muutenhan etätyössä saavutetaan parempi työteho kuin toimistolla, mutta sosiaalisuutta pitäisi lisätä. Liika työn tekeminen ilman taukoja uuvuttaa! Hinta siitä tulee olemaan kova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-muutakin sisältöä elämään kuin työ. Työstä saadaan palkka, jolla rahoitetaan oikea elämä.
Ei ole ihme jos näillä neuvoilla masentaa. Työ pitää olla mielekästä ja kiinnostavaa. Jotain sellaista jota tekisi vapaa-ajalla maksutta. Näin töissä viihtyy ja se on mielekäs osa elämää.
Jos töissä käy vain rahan takia, niin saa aika fakiiri olla, että 40 vuotta puolet valveillaoloajastaan tekee jotain mistä ei nauti.
Joko kestät kunnes kuolet tai heittäydyt sosiaaliseksi hylkiöksi. Siinä vaihtoehdot.
Jatkuva raataminen ei ole mitenkään normaalia ihmisen elämää ja siitä todellisuudessa nauttii vain harvat. Se on täydellisen sairasta ja hidasta kidutusta. Koko järjestelmä pitäisi romuttaa ja pian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-muutakin sisältöä elämään kuin työ. Työstä saadaan palkka, jolla rahoitetaan oikea elämä.
Ei ole ihme jos näillä neuvoilla masentaa. Työ pitää olla mielekästä ja kiinnostavaa. Jotain sellaista jota tekisi vapaa-ajalla maksutta. Näin töissä viihtyy ja se on mielekäs osa elämää.
Jos töissä käy vain rahan takia, niin saa aika fakiiri olla, että 40 vuotta puolet valveillaoloajastaan tekee jotain mistä ei nauti.
Mistäs sellassia töitä löytyy? Varsinkin kun edes niihin kauheisiin kidutushommiin ei pääse?
Mulla ei auttanut kuin hyppääminen tyhjän päälle. Muutaman kuukauden vedin henkeä ja mietin ihan rauhassa mitä seuraavaksi. Auttoi ja hakeuduin opiskelemaan. Nyt teen opiskelujen ohessa kaikenlaisia sekalaisia keikkatöitä. Sopii mulle paremmin kuin vakituinen työ samassa paikassa ja parasta on kun töiden välissä voi olla kaksikin viikkoa vapaata.
Vahvat vitamiinit eivät ainakaan pahaksi olisi jos meinaa virta olla vähissä.