Äitiysaivoilla elämä on paljon hauskempaa, kertokaa kokemuksia!!

Kerran menin lämmittämään vauvalle ruokaa. Kun sain ruoan lautaselle, käännyin, ja näin ettei vauva ollutkaan leikkimatolla olohuoneessa. Hämmennyin ja lähdin etsimään vauvaa. Ajattelin että hän on ryöminyt jonnekin, joten kurkistin muihin huoneisiin ja kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, mihin hän olisi voinut mennä. Aloin hätääntymään kun en löytänyt häntä. Etsin vauvaa siis n. 2 minuuttia. Yhtäkkiä mieleeni tuli ajatus, että vauvanihan on vasta 3kk, eikä osaa vielä ryömiä (tai ainakaan ei osannut kun lähdin lämmittämään ruokaa). Palasin leikkimaton luokse, ja samalla sekunnilla huomasin vauvani istuvan syöttötuolissa keittiön pöydän ääressä. Hän katsoi minua, mietti varmaan että mitä toi äiti taas sekoilee. Olin siis ilmeisesti nostanut hänet jo valmiiksi syöttötuoliin, mutta minulla ei ollut pienintäkään muistikuvaa tästä. Univelkoja oli kertynyt aika paljon, joten laitoin sen piikkiin.

Kaupassa tein ostoksia, kun kuulin jonkun kutsuvan takanani äitiä. Vastasin heti että "mitä kultaseni". Käännyin ja näin noin 15v teinipojan äitinsä kanssa, molemmat tuijottivat minua oudosti.

Samalla tajusin, että ensinnäkin olen yksin kaupassa, ja toiseksi, minun lapseni on 1v tyttö, joka ei vielä puhu sanaakaan.

Yritin selitellä jotain univelasta, mutta samalla sekunnilla repesimme kaikki nauramaan. Teinipoika vastasi nauraen, että voi kun oma äitikin kutsuisi joskus häntä noin.

Kun olin maksanut ostokseni, tämä poika toi minulle itse ostamansa suklaapatukan, koska suklaa kuulemma piristää. Olin niin yllättynyt että rupesin itkemään, ja kerroin pojan äidille, että hän saa olla todella ylpeä pojastaan.

Tätä kauppareissua en tule ikinä unohtamaan.

Kuopus tällä hetkellä armeijassa, mutta yhä edelleen huomaan hyssytteleväni ostoskärryjä joka ikinen kerta.

Heräsin yhtenä yönä miehen kuorsaukseen, joten puoliunisena nappasin tutin yöpöydältä, ja yritin tunkea sitä miehen suuhun. Mies heräsi tähän ja kysyi että mitä ihmettä teen. Vastasin antavani vauvalle tuttia kun hän kitisee. Mies osoitti omassa sängyssään täysin hiljaa nukkuvaa vauvaa, jolloin itsekin heräsin kunnolla ja tajusin mitä olin tekemässä. Eipä tullut ihan heti nukahdettua uudestaan, kun nauroimme tälle.

Eräs aamu keitin itselleni kahvia, ja laitoin vauvalle rintamaitoa tuttipulloon. Onneksi maistoin omaa juomaani ennen kuin aloin antamaan vauvalle maitoa, sillä olin kaatanut kahvit tuttipulloon ja itse join omaa rintamaitoani.

Olin imettänyt toisesta rinnasta ja työntänyt toisen rinnan päälle rintsikoihin harsoliinan imemään suihkuavaa maitoa. Lähdin kauppaan ja kassalla huomasin harson tursuavan paidan kaula-aukosta.

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa tein ostoksia, kun kuulin jonkun kutsuvan takanani äitiä. Vastasin heti että "mitä kultaseni". Käännyin ja näin noin 15v teinipojan äitinsä kanssa, molemmat tuijottivat minua oudosti.

Samalla tajusin, että ensinnäkin olen yksin kaupassa, ja toiseksi, minun lapseni on 1v tyttö, joka ei vielä puhu sanaakaan.

Yritin selitellä jotain univelasta, mutta samalla sekunnilla repesimme kaikki nauramaan. Teinipoika vastasi nauraen, että voi kun oma äitikin kutsuisi joskus häntä noin.

Kun olin maksanut ostokseni, tämä poika toi minulle itse ostamansa suklaapatukan, koska suklaa kuulemma piristää. Olin niin yllättynyt että rupesin itkemään, ja kerroin pojan äidille, että hän saa olla todella ylpeä pojastaan.

Tätä kauppareissua en tule ikinä unohtamaan.

Tää on ehkä ihaninta, mitä olen tällä palstalla lukenut! Ihana poika!

Mä en oo tehnyt mitään merkittävää äitiaivoilla. Jääkaapista oon joskus löytänyt jotain sinne kuulumatonta ja hömelöinyt yleisesti, mutta mun ratsastuksenopettaja yritti kyllä pian äitiyslomalta palaamisen jälkeen lopettaa meidän tunnin puolessavälissä. Oltiin vähän, että jaha jaha, olipa lyhyt tunti. Hän ehti mennä jo oven taa huhuilemaan seuraavia ratsukoita (jotka yllättäen eivät olleet siellä), kun me varovaisesti sanoimme, että mitäs se kello nyt onkaan. TÄlle on yhdessä naurettu monesti.

Pistin pyykkikoneen pyörimään mutta unohdin laittaa pyykit sisälle.

Hämärä muistikuva, että meinasin lähteä kaupasta heti maksamisen jälkeen ilman ostoksia. Ne olivat siis pakkaamattomina hihnalla.

Olin lähdössä vaunulenkille n. 1-vuotiaan lapseni lanssa, hän oli jo vaunuissa. Viime hetkellä vilkaisin vielä peiliin, ja hämmennyin, että joku on väärin mutta mikä. Minulla oli itselläni lapsen korvaläpällinen ja nauhallinen pipo päässä.

Unohdin esikoisen nimen ja syntymäajan ihan täysin. Oltiin lääkärissä ja minun piti täyttää jotakin lomaketta. Nimen kohdalla mietin pitkään ja kysyin pojalta, että mikä sun nimesi on. Poika sekä lääkäri katsoivat hieman kummissaan. Kun poika sanoi nimensä, vastasin että kuka sulle sellaisen nimen on antanut (ei siis ainakaan itse allekirjoittanut...😅).

Seuraavaksi sitten unohdin pojan syntymäajan. Lääkärin ilme oli mielenkiintoinen kun kysyin häneltä, tietäisikö hän koska poika on syntynyt, kun itselläni ei ollut mitään hajua. Heti kysymyksen jälkeen tajusin mitä olin sanonut, ja aloin selittämään että kyllä siis tiedän koska olen itse hänet synnyttänyt, mutta juuri nyt en muista.

Lääkärikäynti ei mennyt muutenkaan ihan niin kuin Strömsössä, mutta ehkä kotona olleet 7kk kaksoset kelpasivat selitykseksi hajamielisyyteeni.

Nyppäisin kuolleen kukan parvekeruukusta ja heitin kännykän parvekkeelta vaikka piti heittää se kuollut kukka. Onneksi ei ollut ketään alla.

Näitä on niin hauskaa lukea, lisää kiitos!!

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa tein ostoksia, kun kuulin jonkun kutsuvan takanani äitiä. Vastasin heti että "mitä kultaseni". Käännyin ja näin noin 15v teinipojan äitinsä kanssa, molemmat tuijottivat minua oudosti.

Samalla tajusin, että ensinnäkin olen yksin kaupassa, ja toiseksi, minun lapseni on 1v tyttö, joka ei vielä puhu sanaakaan.

Yritin selitellä jotain univelasta, mutta samalla sekunnilla repesimme kaikki nauramaan. Teinipoika vastasi nauraen, että voi kun oma äitikin kutsuisi joskus häntä noin.

Kun olin maksanut ostokseni, tämä poika toi minulle itse ostamansa suklaapatukan, koska suklaa kuulemma piristää. Olin niin yllättynyt että rupesin itkemään, ja kerroin pojan äidille, että hän saa olla todella ylpeä pojastaan.

Tätä kauppareissua en tule ikinä unohtamaan.

Tunnustan että tulin tähän ketjuun provoilemaan, mutta tämä tarina sulatti jäisen trolli-sydämeni. Lupaan että jos joku provoilee tässä ketjussa, se en ole minä.

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa tein ostoksia, kun kuulin jonkun kutsuvan takanani äitiä. Vastasin heti että "mitä kultaseni". Käännyin ja näin noin 15v teinipojan äitinsä kanssa, molemmat tuijottivat minua oudosti.

Samalla tajusin, että ensinnäkin olen yksin kaupassa, ja toiseksi, minun lapseni on 1v tyttö, joka ei vielä puhu sanaakaan.

Yritin selitellä jotain univelasta, mutta samalla sekunnilla repesimme kaikki nauramaan. Teinipoika vastasi nauraen, että voi kun oma äitikin kutsuisi joskus häntä noin.

Kun olin maksanut ostokseni, tämä poika toi minulle itse ostamansa suklaapatukan, koska suklaa kuulemma piristää. Olin niin yllättynyt että rupesin itkemään, ja kerroin pojan äidille, että hän saa olla todella ylpeä pojastaan.

Tätä kauppareissua en tule ikinä unohtamaan.

Ja kaikki taputtivat. Mammoihin uppoaa kyllä mikä tahansa kun tämäkin tarina on saanut noin monta yläpeukkua.

- Vauva itki ja  koetin kovasti tunkea tuttia mieheni suuhun, mies tietysti heräsi ja lopulta meitä oli hereillä 2 hämmentynyttä uupunutta aikuista ja parkuva vauva

- Kaadoin ystävälleni kahvin kuppiin ja aloin sitten puhaltaa siihen että jäähtyisi, ystäväni oli kuolla nauruun ja totesi että kuuma kahvi kelpaa, kiitos

- Heijasin ja hytkytin kaupassa ostoskärryjä joissa ei sillä kertaa ollut vauvaa

- Törmäsin kadulla vanhaan koulukaveriini joka kurkisti rattaissa selällään sikiunessa tuhisevaa  lastani ja totesi että ihanasti pikkuinen nukkuu, mikä sen nimi on ja onko se jo vuoden? Vastasin että joo Silja on vuoden ja siinä vaiheessa tuli olo, että nyt ei mennyt oikein. Koulukaveri jatkoi matkaansa ja minä mietin kulmat rypyssä tyttäreni nimeä ja ikää kunnes muistin, että Sonja ja  8kk. 1 v synttärit vielä edessä..

- Vieraan lapsen huutaessa äitiä huusin takaisin  että mitä kulta, sitten muistin että lapsi oli  päiväkodissa ja minä yksin kaupassa

Vierailija kirjoitti:

Hämärä muistikuva, että meinasin lähteä kaupasta heti maksamisen jälkeen ilman ostoksia. Ne olivat siis pakkaamattomina hihnalla.

Tämän minäkin olen tehnyt.

Vein ostokset autoon ja lähdin palauttamaan ostoskärryä, mutta en muistanut miten se lukitaan kärryjonoon. Silloin se tuntui aika ahdistavalta.

Yritin lämmittää maitoa mikrossa mutta mikro ei toiminut vaikka miten pyörittelin namikkaa ja painelin eri nappeja. Aloin jo luovuttaa kunnes huomasin että olin pitänyt mikron ovea koko ajan auki.

Aivan liian monta kertaa olen milloin missäkin bussissa ja junassa huudahtanut "katso traktori/paloauto/lentokone" ja samantien muistanut olevani yksin liikenteessä.