Anoppi tekee hulluksi - nyt neuvoja kehiin

Vierailija kirjoitti:

Ap sanoo että tarina (jutussa) on kuin hänen elämästään. Liekö tuo niin vaikea ymmärtää. Mutta olette niin nuljuja täällä kaikki. 

Oma ehdotukseni on että sano painavasti suoraan, ja jos menee välit niin menee. Elämä on liian lyhyt p.reikien kanssa elettäväksi. Et saa häneltä mitään. Jos olisi edes jotain kivaa niin voisit katsoa vähän sormien läpi. EIkö niin?

Minä en periaattesta avaa linkkejä, jotka johtavat tuolle sivustolle. Tällainen mainostamistyyli on minusta niin vastenmielinen, etten halua palkita sitä klikkauksilla. Ap voi omasta tilanteestaan kertoa omin sanoin, jos oikeasti on apua vailla, tuon artikkelin tapaushan ei liity aloittajaan.

Ap tässä, mä en mainosta mitään. Kerroin omasta asiastani toteamalla että samanlainen tapaus. En sitten tiedä oisko pitänyt kertoa vielä tarkemmin. Kannattaa vetää happea välillä ja hankkia oikeita ongelmia, kuten vaikkapa minulla on ollut.

Muutimme kauaksi, enkä pidä mitään yhteyttä. Mieheni saa tietenkin käydä anoppilassa lasten kanssa, mutta itse en mene.

Millainen homma tohon vaadittiin että päätitte muuttaa? Miten mies suostui?