Kuinka unohtaa mahdoton ihastus?

Vierailija kirjoitti:

Kamppailen saman asian kanssa. Miespuolinen tuttavani on ollut jatkuvasti ajatuksissani läsnä kuukausia, ikään kuin asunut mielessäni. Yritän tehdä asioita ja ajatella muita juttuja, mutta vaikea siitä on päästä eroon. Hän kuitenkin palailee mieleeni jatkuvasti.

Sama juttu. Palaa mieleen, mutta en minä suhteesta haaveile hänen kanssaan. Säätöjä en harrasta. Kuhan muistelen lämmöllä 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomalla siihen, että kaikella on aikansa, paikkansa ja tarkoituksensa. Kohtaamme elämässämme jatkuvasti oppiläksyjä eli muut ihmiset käyvät elämässämme opettamassa meille jotain itsestämme. Jotkut ihmiset vain käväisevät ja toiset jäävät pidemmäksi aikaa.

Olen miettinyt, mikä se minun tarkoitukseni siinä toisen elämässä käväisemisessä mahtoi olla. Kaipa ansiostani ovat minulle kertomistaan estoistaan päässeet eroon, kun nopeasti päätyivät jonkun toisen kanssa minun jälkeen yhteen. Olen ikäänkuin toiminut jonkinlaisena ponnahduslautana.

Mulle on käynyt monta kertaa sama juttu. Ihastun johonkin mieheen, kuvittelen siinä olevan jotain molemminpuolista ja pian he ovatkin vakiintuneet/löytäneet tulevan vaimonsa.

Tätä on sattunut sen verran monta kertaa, että on tullut mietittyä juttu puhki. Ilmeisesti ihminen ihastuessaan on niin täynnä erilaisia hyvän olon hormoneita, että helposti siirtää nämä tunteet toiseen kun se oman ihastuksen kohde ei ole lähettyvillä. Olen itse ilmeisesti aina joutunut tällaisen transferenssin kohteeksi eli mies on pitänyt minusta tämän toisen naisen korvikkeena ja olen sitten itse uskotellut itselleni, että siinä oli jotain enemmänkin. Joskus toivoisin jonkun ihastuvan ihan minuun itseenikin.

Olet siis sinäkin päässyt ihan tapailuasteelle ja toinen on avautunut miten ei ole ketään löytynyt tindereistä tai mistään ja miten on muutenkin kauhean hankalaa päästää toista lähelle, sitten kun se juttu on lopahtanut niin pian onkin uusi mussu kainalossa ja nuo puheet vaikuttaneet vähintäänkin omituisilta?

Tuollainen p*skanjauhanta tuntuu olevan senverran yleistä, että alkanut tuntumaan parhaalta konstilta sellainen että jokainen deittikaveri pitäisi jättää heti alkuun ja katsoa että pitääkö ne jutut paikkaansa. Jos ei uutta kaveria näy muutamaan viikkoon niin kaiketi puhui totta ja voidaankin palata taas yhteen.

En kestä!!!

Uppendaal

Ihastuminen on siitä harmillista, että sille ei voi mitään, vaikka tilanne olisi täysin mahdoton. Sitten täytyy vain melkeinpä töykeydellä aiheuttaa ihastumisen kuihtuminen. Joskus se onnistuu, joskus ei. Helpompi olisi ilman ihastumista.

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton tehtävä, kestänyt itsellä jo 4 vuotta.

Pakkomielle.

Miten voi olla muka noin vaikeaa?

Selittää normojen vihamielisyyden jos on noin vaikeaa ellei pääse toteuttamaan halujaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomalla siihen, että kaikella on aikansa, paikkansa ja tarkoituksensa. Kohtaamme elämässämme jatkuvasti oppiläksyjä eli muut ihmiset käyvät elämässämme opettamassa meille jotain itsestämme. Jotkut ihmiset vain käväisevät ja toiset jäävät pidemmäksi aikaa.

Ja toiset ihmiset jättävät sellaisen haavan, että sitä etsii uudelleen ja uudelleen kaikista tapaamistaan ihmisistä.

Tai se haavan tehnyt olikin niin merkityksellinen, ettei halua enää mitään uutta kenenkään kanssa.

Sama juttu täällä, en olisi koskaan uskonut että ko. ihminen aiheuttaa mussa näin voimakkaan tunnereaktion. Hän onnistui todellakin pääsemään ihoni alle. Kummankin on vain unohdettava, olemme varattuja, liian kovat panokset.

Tää ei ole todellakaan nautinnollinen olotila. Olen jo melkein maanisesti etsinyt muuta ajateltavaa, tehnyt töitä, harrastanut, jotta saan päiväni täytettyä muulla.