Pikkutarkka, suorittava työ. Miten motivoidaan ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Usein palautetta pitää antaa virheistä."

Miksi usein? Etkö perehdytä työntekijöitä tarpeeksi hyvin? Etkö palkkaa oikeanlaisia ihmisiä?

Anna palautetta myös onnistumisista, vai eikö kiinnosta kehuminen? Joka päivä kerrot työntekijöille, mitä tekivät hyvin. Silloin voit ystävällisesti ujuttaa väliin myös ne kommentit, joissa huomautat virheistä. 

Voisit myös vähän miettiä, huomautteletko virheistä ihan turhaan. 

Osallistu itse työntekemiseen ja näytä esimerkilläsi, miten teet kaiken 100% oikein joka ikinen kerta. 

Ilmeisesti et ymmärrä tällaista kuvatun kaltaista työtä.

Perehdytyksestä huolimatta työn varsinaisesti oppii tekemällä ja siinäkin vaiheessa saa palautetta virheistä.

Ongelmana on tietysti sekin, että jos työtehtävät tekee oikein, niin se on vähän kuin itsestäänselvyys. Eli tuo, kun käytin esimerkkinä postinjakajaa. Jos työssä on tarkoitus jakaa aina postia ja tehdä se oikein, mitä kehuttavaa on siinä, että teet sitä tehtävää virheettömästi, johon sinut palkattiinkin?:) Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Jos joku työtehtävä edellyttää tiettyä suoritustapaa, niin ei sellaisen huomauttaminen ole turhaa. Mutta toki jos virheitä tulee (opetellessa ja inhimillisesti) monia, on se tietysti työntekijälle epäkiitollista, koska silloin fokus on niin paljon siinä, että käsitellään vain virheitä. Sen vuoksi tein tämän avauksen, että saisin hyviä vinkkejä, kuinka ratkaista työssä viihtyminen sen yhdistämiseen, että työssä pitää antaa palautetta myös virheistä.

ap

Väärin. Olen tehnyt. Olen ollut postinlajittelija Ilmalan postikeskuksessa sellaisella osastolla, jossa käsiteltiin erikoispostia (valitettavasti en nyt enää vuosien jälkeen muista osaston oikeaa termiä). Saatoin istua tuntitolkulla lajittelemassa pieniä kuponkeja. Siihen maailman aikaan lehtien ja tv-visailujen vastaukset lähetettiin paperisina (ei mitään mobiilipuheluja), eli siellä oli laatikoittain pieniä, lehdistä leikattuja paperilappusia, joita lajiteltiin eri lokeroihin. Ei mitään erityisen luovaa työtä se. Joskus sitä tehtiin ihan yksin ilman mitään hauskaa työyhteisöä ympärillä. 

Mutta sinulla on ihan väärä asenne, jos kuvittelet, ettei ihmisiä tarvitse kehua hyvin tehdystä työstä, vaikka kuinka "kuuluisi asiaan tehdä työ hyvin". Jos kerran tajuat itsekin, että teettämäsi työ on tylsää ja tappotahtista, ja olet täällä pyytämässä neuvoja, niin mikset ota neuvoa vastaan? Siinä sinun johtamassa työssä ei käy ne ohjeet, jotka käyvät muissa, paljon mielenkiintoisemmissa töissä. Sinun pitää toimia eri tavalla. Sinun pitää kehua. Sinun pitää harkita, millaisilla sanoilla ja äänenpainoilla kerrot virheistä. Sinun edelleenkin pitää miettiä, pitääkö jokaisesta virheestä sittenkään valittaa. 

Sinä tulet tänne asenteella, että työntekijöiden pitää muuttua ja sinähän olet liian ylpeä ja jämähtänyt tapoihisi kehuaksesi ketään. Et onnistu ikinä, jos et itse muutu, ihan aidosti. 

Mä itseasiassa en ole esimies. Olen itse työntekijä, joka vain mietiskelen tätä asiaa. Mutta toki vietän aikaa välillä itse uusien työntekijöiden kanssa. Ja sama koskee tietysti minuakin, en saa työstäni mitään myönteistä palautetta, minun pitää itse miettiä, miten jaksan tai mikä motivoi. ap

Okei, sinulla on tollot pomot, jos he luulevat, että joka pikkuvirheestä pitää huomauttaa.

Oletko sinä itse ajatellut, miksi sinä tai muut työntekijät teette paljon virheitä? Eikö teitä opeteta tekemään oikein? 

Meillä on työssä asioita, joissa on pikkutarkkoja juttuja, sen lisäksi on välillä kiirettä. Ei kyse ole siitä, että virheitä välttämättä tulee paljon, mutta yksi puoli voi olla se, että virheiden käsittely on fokuksessa, kun kommunikoidaan jostain asiasta. Eli siis kyse on siitä, että työn sisältö voi mennä sellaiseen, että aiheena on vain ne virheet. Ja kyse ei ole välttämättä siitä, että pomo huomauttelee virheestä, vaan vaikka jos työntekijä ei ole tehnyt jotain tehtävää, seuraava työntekijä kyselee, että miksi ja on tietysti pettynyt. ap

Sinä et yksin pysty koko putiikin dynamiikkaa muuttamaan, mutta ilmeisesti kuitenkin käsität sen, että teillä on asiat pielessä, jos kommunikointi painottuu virheiden käsittelyyn. Loppujen lopuksi on sinun itsesi päätettävissä, haluatko olla siellä töissä, vaikka ymmärrän, ettei näinä aikoina uutta paikkaa ole helppo löytää. Minä olen jo niin vanha, että uskaltaisin ottaa asian puheeksi työpaikalla, vaikka eihän sekään helppoa koskaan ole. 

Harmi, ettet kehtaa sanoa mitään alasta. Jotenkin en usko, että se on niin erikoinen, että sinut tunnistettaisiin tästä ketjusta. 

En halua  sanoa mitään alasta, koska en halua leimata alaa. Ja kun sillä ei ole niin väliä, mikä se ala on, kyse on johtamisesta ja työkulttuurista ja tämmöistä samanlaista on useammallakin matalapalkka-alalla. Niin ei ole tarpeen mennä jonkun tietyn työn yksityiskohtiin, koska se ei muuta tuota viihtyvyysasiaa.

 Minä itseasiassa myös tietyistä syistä viihdyn työssäni. ap

Ehkä hieman vaikea ymmärtää, mihin edes pyrit koko aloituksella. Ensin kysyt, miten motivoidaan ihmisiä, sitten sinulle ei kelpaa mikään vastaus (ei raha, ei asennemuutokset). Lopulta kuitenkin viihdyt työssäsi, jossa nipotetaan koko ajan. 

Vastaan nyt vielä tällä tavalla: jos palkka on huono, pomot ja työkaverit valittajia, työtä ei opeteta kunnolla, koko ajan pitää tehdä pikkutarkkaa hommaa, jossa virheitä tulee jatkuvasti, niin minua ei voisi motivoida millään ilveellä. Ehkä kymppitonnilla kuussa voisin vuoden ajan tehdä tuollaista työtä. Sitten olisi sen verran rahaa säästössä, että voisin levätä laakereilla aika pitkään. 

Ei ole sellaista asiaa koko maailmassa, että sillä motivoitaisiin jokaista työntekijää. Kaikki kun olemme yksilöitä.

Sinua ei ilmeisesti tarvitse motivoida juuri millään, koska viihdyt tuollaisessa paikassa. Eli sinulla menee ihan hyvin. 

Sillä on oikeasti todella suuri merkitys miten niistä virheistä huomautetaan ja olen huomanut, että työntekijä joka tekee muita enemmän virheitä, kaipaa yleensä myös enemmän niitä kehuja, silloin kun onnistuu työssään, se kannustaa kun kuulee kehittyvänsä. Jos ei palkalla pysty kannustaa, silloin tälläisellä on vielä paljon suurempi merkitys.

Hyvä työyhteisö. Huonoja työyhteisöjä on niin paljon, että jos jossain on hyvä olo työssä, niin siitä paikasta tulee suosittu ja sitten sitä kautta ihmiset haluavat tehdä paremmin työnsä ja alkavat arvostaa enemmän työtään.

Pomolla pitää olla pelisilmää ja kykyä antaa neuvot ja palautteet ja moitteet niin, että työntekijä tuntee, että häntä arvostetaan.

Kyllähän esim laitossiivoojat tekee pikkutarkkaa matalapalkkatyötä, mutta hyvissä työyhteisöissä ovat arvostettuja ja viihtyvät.

Aika moni ihminen motivoituu muustakin kuin rahasta. Ja vaikka kuinka paljon rahaa maksaisi, niin jos työssä on kurja olla, niin ei se pelkkä raha motivaatota tuo.

43 jatkaa

Pomon paras keino parantaa työyhteisöä on muistaa kehua silloin kun aihetta on. Useinhan käy niin, että palautetta tulee vain silloin kun menee pieleen, vaikka oikeasti pitäisi kehua suurinpiirtein yhtä paljon kuin tulee moitetta. Ihmiset kyllä arvostavat rehellisyyttä, mutta odottavat myös, että silloin kun menee hyvin, niin se sanotaan ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Se, että rekrytoidaan oikeanlaisia ihmisiä. Huolimattomasta et saa pikkutarkkaa millään konstilla, toiset taas on tarkkoja luonnostaan. Soveltuvuustestit on hyvä apu.

Hyvä kysymys työhaastattelussa on esimerkiksi: pidätkö enemmän työskennellä ihmisten vai asioiden parissa? Ja oikea vastaus tähän on: asioiden.

Se ei myöskään auta, että virheistä valitetaan, helposti käy niin, että virheitä aletaan pelätä niin paljon, että niitä syntyy lisää säheltäessä. Totta kai virheistä saa ja pitääkin sanoa, mutta rakentavasti.

Työyhteisössä pitäisi olla luottamuksen ja arvostuksen ilmapiiri. Silloin työntekijä haluaa itsekin antaa parastaan.

 

Koska kyseessä on palveluala, tässä työssä pitää olla myös sosiaalinen. Eli pitäisi olla vähän molempia. Mutta siis ihan normaali järki riittää kyllä työhön, huolimatta siitä, että voi olla välillä yksityiskohtaista. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.  ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Usein palautetta pitää antaa virheistä."

Miksi usein? Etkö perehdytä työntekijöitä tarpeeksi hyvin? Etkö palkkaa oikeanlaisia ihmisiä?

Anna palautetta myös onnistumisista, vai eikö kiinnosta kehuminen? Joka päivä kerrot työntekijöille, mitä tekivät hyvin. Silloin voit ystävällisesti ujuttaa väliin myös ne kommentit, joissa huomautat virheistä. 

Voisit myös vähän miettiä, huomautteletko virheistä ihan turhaan. 

Osallistu itse työntekemiseen ja näytä esimerkilläsi, miten teet kaiken 100% oikein joka ikinen kerta. 

Ilmeisesti et ymmärrä tällaista kuvatun kaltaista työtä.

Perehdytyksestä huolimatta työn varsinaisesti oppii tekemällä ja siinäkin vaiheessa saa palautetta virheistä.

Ongelmana on tietysti sekin, että jos työtehtävät tekee oikein, niin se on vähän kuin itsestäänselvyys. Eli tuo, kun käytin esimerkkinä postinjakajaa. Jos työssä on tarkoitus jakaa aina postia ja tehdä se oikein, mitä kehuttavaa on siinä, että teet sitä tehtävää virheettömästi, johon sinut palkattiinkin?:) Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Jos joku työtehtävä edellyttää tiettyä suoritustapaa, niin ei sellaisen huomauttaminen ole turhaa. Mutta toki jos virheitä tulee (opetellessa ja inhimillisesti) monia, on se tietysti työntekijälle epäkiitollista, koska silloin fokus on niin paljon siinä, että käsitellään vain virheitä. Sen vuoksi tein tämän avauksen, että saisin hyviä vinkkejä, kuinka ratkaista työssä viihtyminen sen yhdistämiseen, että työssä pitää antaa palautetta myös virheistä.

ap

Väärin. Olen tehnyt. Olen ollut postinlajittelija Ilmalan postikeskuksessa sellaisella osastolla, jossa käsiteltiin erikoispostia (valitettavasti en nyt enää vuosien jälkeen muista osaston oikeaa termiä). Saatoin istua tuntitolkulla lajittelemassa pieniä kuponkeja. Siihen maailman aikaan lehtien ja tv-visailujen vastaukset lähetettiin paperisina (ei mitään mobiilipuheluja), eli siellä oli laatikoittain pieniä, lehdistä leikattuja paperilappusia, joita lajiteltiin eri lokeroihin. Ei mitään erityisen luovaa työtä se. Joskus sitä tehtiin ihan yksin ilman mitään hauskaa työyhteisöä ympärillä. 

Mutta sinulla on ihan väärä asenne, jos kuvittelet, ettei ihmisiä tarvitse kehua hyvin tehdystä työstä, vaikka kuinka "kuuluisi asiaan tehdä työ hyvin". Jos kerran tajuat itsekin, että teettämäsi työ on tylsää ja tappotahtista, ja olet täällä pyytämässä neuvoja, niin mikset ota neuvoa vastaan? Siinä sinun johtamassa työssä ei käy ne ohjeet, jotka käyvät muissa, paljon mielenkiintoisemmissa töissä. Sinun pitää toimia eri tavalla. Sinun pitää kehua. Sinun pitää harkita, millaisilla sanoilla ja äänenpainoilla kerrot virheistä. Sinun edelleenkin pitää miettiä, pitääkö jokaisesta virheestä sittenkään valittaa. 

Sinä tulet tänne asenteella, että työntekijöiden pitää muuttua ja sinähän olet liian ylpeä ja jämähtänyt tapoihisi kehuaksesi ketään. Et onnistu ikinä, jos et itse muutu, ihan aidosti. 

Mä itseasiassa en ole esimies. Olen itse työntekijä, joka vain mietiskelen tätä asiaa. Mutta toki vietän aikaa välillä itse uusien työntekijöiden kanssa. Ja sama koskee tietysti minuakin, en saa työstäni mitään myönteistä palautetta, minun pitää itse miettiä, miten jaksan tai mikä motivoi. ap

Okei, sinulla on tollot pomot, jos he luulevat, että joka pikkuvirheestä pitää huomauttaa.

Oletko sinä itse ajatellut, miksi sinä tai muut työntekijät teette paljon virheitä? Eikö teitä opeteta tekemään oikein? 

Meillä on työssä asioita, joissa on pikkutarkkoja juttuja, sen lisäksi on välillä kiirettä. Ei kyse ole siitä, että virheitä välttämättä tulee paljon, mutta yksi puoli voi olla se, että virheiden käsittely on fokuksessa, kun kommunikoidaan jostain asiasta. Eli siis kyse on siitä, että työn sisältö voi mennä sellaiseen, että aiheena on vain ne virheet. Ja kyse ei ole välttämättä siitä, että pomo huomauttelee virheestä, vaan vaikka jos työntekijä ei ole tehnyt jotain tehtävää, seuraava työntekijä kyselee, että miksi ja on tietysti pettynyt. ap

Sinä et yksin pysty koko putiikin dynamiikkaa muuttamaan, mutta ilmeisesti kuitenkin käsität sen, että teillä on asiat pielessä, jos kommunikointi painottuu virheiden käsittelyyn. Loppujen lopuksi on sinun itsesi päätettävissä, haluatko olla siellä töissä, vaikka ymmärrän, ettei näinä aikoina uutta paikkaa ole helppo löytää. Minä olen jo niin vanha, että uskaltaisin ottaa asian puheeksi työpaikalla, vaikka eihän sekään helppoa koskaan ole. 

Harmi, ettet kehtaa sanoa mitään alasta. Jotenkin en usko, että se on niin erikoinen, että sinut tunnistettaisiin tästä ketjusta. 

En halua  sanoa mitään alasta, koska en halua leimata alaa. Ja kun sillä ei ole niin väliä, mikä se ala on, kyse on johtamisesta ja työkulttuurista ja tämmöistä samanlaista on useammallakin matalapalkka-alalla. Niin ei ole tarpeen mennä jonkun tietyn työn yksityiskohtiin, koska se ei muuta tuota viihtyvyysasiaa.

 Minä itseasiassa myös tietyistä syistä viihdyn työssäni. ap

Ehkä hieman vaikea ymmärtää, mihin edes pyrit koko aloituksella. Ensin kysyt, miten motivoidaan ihmisiä, sitten sinulle ei kelpaa mikään vastaus (ei raha, ei asennemuutokset). Lopulta kuitenkin viihdyt työssäsi, jossa nipotetaan koko ajan. 

Vastaan nyt vielä tällä tavalla: jos palkka on huono, pomot ja työkaverit valittajia, työtä ei opeteta kunnolla, koko ajan pitää tehdä pikkutarkkaa hommaa, jossa virheitä tulee jatkuvasti, niin minua ei voisi motivoida millään ilveellä. Ehkä kymppitonnilla kuussa voisin vuoden ajan tehdä tuollaista työtä. Sitten olisi sen verran rahaa säästössä, että voisin levätä laakereilla aika pitkään. 

Ei ole sellaista asiaa koko maailmassa, että sillä motivoitaisiin jokaista työntekijää. Kaikki kun olemme yksilöitä.

Sinua ei ilmeisesti tarvitse motivoida juuri millään, koska viihdyt tuollaisessa paikassa. Eli sinulla menee ihan hyvin. 

Tämä on ajatteluero, en koe, että työssäni on "nipottamista". Eli jos joku huomauttaa virheestä, en pidä sitä turhana. Mutta tietenkin koen, että se on työn raskaampia puolia. Aina ei jaksa, vaikka ymmärtäisi, että virhe on sellainen, josta pitää huomauttaa.

Etsin vastauksia ihmisiltä, joilla on samanlaisia kokemuksia.

Sekin on selvää, että ihmiset ovat erilaisia, mutta eikö näin aina ole?:)

Luen edelleen mielelläni rakentavia ehdotuksia mieluummin kuin näitä "lopeta nipottaminen ja ala maksaa kymppitonnin palkkaa":)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että rekrytoidaan oikeanlaisia ihmisiä. Huolimattomasta et saa pikkutarkkaa millään konstilla, toiset taas on tarkkoja luonnostaan. Soveltuvuustestit on hyvä apu.

Hyvä kysymys työhaastattelussa on esimerkiksi: pidätkö enemmän työskennellä ihmisten vai asioiden parissa? Ja oikea vastaus tähän on: asioiden.

Se ei myöskään auta, että virheistä valitetaan, helposti käy niin, että virheitä aletaan pelätä niin paljon, että niitä syntyy lisää säheltäessä. Totta kai virheistä saa ja pitääkin sanoa, mutta rakentavasti.

Työyhteisössä pitäisi olla luottamuksen ja arvostuksen ilmapiiri. Silloin työntekijä haluaa itsekin antaa parastaan.

 

Koska kyseessä on palveluala, tässä työssä pitää olla myös sosiaalinen. Eli pitäisi olla vähän molempia. Mutta siis ihan normaali järki riittää kyllä työhön, huolimatta siitä, että voi olla välillä yksityiskohtaista. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.  ap

Ei ole rakettitiedettä, mutta koko ajan teette virheitä, joista pitää huomautella. Selvä pyy. 

No jos palkka suljetaan pois, niin jäljelle jää oikeasti avoin työyhteisö, jossa työntekijälle syntyy ajatus, että häntä kuunnellaan ja että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa jotenkin työhönsä.

Joitakin saattaa pidemmän päälle motivoida oikeasti varma ja vakaa työnantaja, jolta palkka tulee tilipäivänä pankkiin kuin nakutettu pennillern oikein.

Lisäksi aito joustaminen työn ja henk.koht elämän suhteen, hyvät työterveyspalvelut ja laajat sairauskuluvakuutukset ja tyky-rahat sekä työnantajan järjestämät harrastusmahdollisuudet ja tapahtumat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Usein palautetta pitää antaa virheistä."

Miksi usein? Etkö perehdytä työntekijöitä tarpeeksi hyvin? Etkö palkkaa oikeanlaisia ihmisiä?

Anna palautetta myös onnistumisista, vai eikö kiinnosta kehuminen? Joka päivä kerrot työntekijöille, mitä tekivät hyvin. Silloin voit ystävällisesti ujuttaa väliin myös ne kommentit, joissa huomautat virheistä. 

Voisit myös vähän miettiä, huomautteletko virheistä ihan turhaan. 

Osallistu itse työntekemiseen ja näytä esimerkilläsi, miten teet kaiken 100% oikein joka ikinen kerta. 

Ilmeisesti et ymmärrä tällaista kuvatun kaltaista työtä.

Perehdytyksestä huolimatta työn varsinaisesti oppii tekemällä ja siinäkin vaiheessa saa palautetta virheistä.

Ongelmana on tietysti sekin, että jos työtehtävät tekee oikein, niin se on vähän kuin itsestäänselvyys. Eli tuo, kun käytin esimerkkinä postinjakajaa. Jos työssä on tarkoitus jakaa aina postia ja tehdä se oikein, mitä kehuttavaa on siinä, että teet sitä tehtävää virheettömästi, johon sinut palkattiinkin?:) Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Jos joku työtehtävä edellyttää tiettyä suoritustapaa, niin ei sellaisen huomauttaminen ole turhaa. Mutta toki jos virheitä tulee (opetellessa ja inhimillisesti) monia, on se tietysti työntekijälle epäkiitollista, koska silloin fokus on niin paljon siinä, että käsitellään vain virheitä. Sen vuoksi tein tämän avauksen, että saisin hyviä vinkkejä, kuinka ratkaista työssä viihtyminen sen yhdistämiseen, että työssä pitää antaa palautetta myös virheistä.

ap

Väärin. Olen tehnyt. Olen ollut postinlajittelija Ilmalan postikeskuksessa sellaisella osastolla, jossa käsiteltiin erikoispostia (valitettavasti en nyt enää vuosien jälkeen muista osaston oikeaa termiä). Saatoin istua tuntitolkulla lajittelemassa pieniä kuponkeja. Siihen maailman aikaan lehtien ja tv-visailujen vastaukset lähetettiin paperisina (ei mitään mobiilipuheluja), eli siellä oli laatikoittain pieniä, lehdistä leikattuja paperilappusia, joita lajiteltiin eri lokeroihin. Ei mitään erityisen luovaa työtä se. Joskus sitä tehtiin ihan yksin ilman mitään hauskaa työyhteisöä ympärillä. 

Mutta sinulla on ihan väärä asenne, jos kuvittelet, ettei ihmisiä tarvitse kehua hyvin tehdystä työstä, vaikka kuinka "kuuluisi asiaan tehdä työ hyvin". Jos kerran tajuat itsekin, että teettämäsi työ on tylsää ja tappotahtista, ja olet täällä pyytämässä neuvoja, niin mikset ota neuvoa vastaan? Siinä sinun johtamassa työssä ei käy ne ohjeet, jotka käyvät muissa, paljon mielenkiintoisemmissa töissä. Sinun pitää toimia eri tavalla. Sinun pitää kehua. Sinun pitää harkita, millaisilla sanoilla ja äänenpainoilla kerrot virheistä. Sinun edelleenkin pitää miettiä, pitääkö jokaisesta virheestä sittenkään valittaa. 

Sinä tulet tänne asenteella, että työntekijöiden pitää muuttua ja sinähän olet liian ylpeä ja jämähtänyt tapoihisi kehuaksesi ketään. Et onnistu ikinä, jos et itse muutu, ihan aidosti. 

Mä itseasiassa en ole esimies. Olen itse työntekijä, joka vain mietiskelen tätä asiaa. Mutta toki vietän aikaa välillä itse uusien työntekijöiden kanssa. Ja sama koskee tietysti minuakin, en saa työstäni mitään myönteistä palautetta, minun pitää itse miettiä, miten jaksan tai mikä motivoi. ap

Okei, sinulla on tollot pomot, jos he luulevat, että joka pikkuvirheestä pitää huomauttaa.

Oletko sinä itse ajatellut, miksi sinä tai muut työntekijät teette paljon virheitä? Eikö teitä opeteta tekemään oikein? 

Meillä on työssä asioita, joissa on pikkutarkkoja juttuja, sen lisäksi on välillä kiirettä. Ei kyse ole siitä, että virheitä välttämättä tulee paljon, mutta yksi puoli voi olla se, että virheiden käsittely on fokuksessa, kun kommunikoidaan jostain asiasta. Eli siis kyse on siitä, että työn sisältö voi mennä sellaiseen, että aiheena on vain ne virheet. Ja kyse ei ole välttämättä siitä, että pomo huomauttelee virheestä, vaan vaikka jos työntekijä ei ole tehnyt jotain tehtävää, seuraava työntekijä kyselee, että miksi ja on tietysti pettynyt. ap

Sinä et yksin pysty koko putiikin dynamiikkaa muuttamaan, mutta ilmeisesti kuitenkin käsität sen, että teillä on asiat pielessä, jos kommunikointi painottuu virheiden käsittelyyn. Loppujen lopuksi on sinun itsesi päätettävissä, haluatko olla siellä töissä, vaikka ymmärrän, ettei näinä aikoina uutta paikkaa ole helppo löytää. Minä olen jo niin vanha, että uskaltaisin ottaa asian puheeksi työpaikalla, vaikka eihän sekään helppoa koskaan ole. 

Harmi, ettet kehtaa sanoa mitään alasta. Jotenkin en usko, että se on niin erikoinen, että sinut tunnistettaisiin tästä ketjusta. 

En halua  sanoa mitään alasta, koska en halua leimata alaa. Ja kun sillä ei ole niin väliä, mikä se ala on, kyse on johtamisesta ja työkulttuurista ja tämmöistä samanlaista on useammallakin matalapalkka-alalla. Niin ei ole tarpeen mennä jonkun tietyn työn yksityiskohtiin, koska se ei muuta tuota viihtyvyysasiaa.

 Minä itseasiassa myös tietyistä syistä viihdyn työssäni. ap

Ehkä hieman vaikea ymmärtää, mihin edes pyrit koko aloituksella. Ensin kysyt, miten motivoidaan ihmisiä, sitten sinulle ei kelpaa mikään vastaus (ei raha, ei asennemuutokset). Lopulta kuitenkin viihdyt työssäsi, jossa nipotetaan koko ajan. 

Vastaan nyt vielä tällä tavalla: jos palkka on huono, pomot ja työkaverit valittajia, työtä ei opeteta kunnolla, koko ajan pitää tehdä pikkutarkkaa hommaa, jossa virheitä tulee jatkuvasti, niin minua ei voisi motivoida millään ilveellä. Ehkä kymppitonnilla kuussa voisin vuoden ajan tehdä tuollaista työtä. Sitten olisi sen verran rahaa säästössä, että voisin levätä laakereilla aika pitkään. 

Ei ole sellaista asiaa koko maailmassa, että sillä motivoitaisiin jokaista työntekijää. Kaikki kun olemme yksilöitä.

Sinua ei ilmeisesti tarvitse motivoida juuri millään, koska viihdyt tuollaisessa paikassa. Eli sinulla menee ihan hyvin. 

Tämä on ajatteluero, en koe, että työssäni on "nipottamista". Eli jos joku huomauttaa virheestä, en pidä sitä turhana. Mutta tietenkin koen, että se on työn raskaampia puolia. Aina ei jaksa, vaikka ymmärtäisi, että virhe on sellainen, josta pitää huomauttaa.

Etsin vastauksia ihmisiltä, joilla on samanlaisia kokemuksia.

Sekin on selvää, että ihmiset ovat erilaisia, mutta eikö näin aina ole?:)

Luen edelleen mielelläni rakentavia ehdotuksia mieluummin kuin näitä "lopeta nipottaminen ja ala maksaa kymppitonnin palkkaa":)

Olen antanut sinulle rakentavia kommentteja, mutta ne eivät sinulle kelpaa, ja toistan vielä kerran, etten ole missään vaatinut kymppitonnin palkkoja muuta kuin teoriamielessä itselleni. Koska, kuten itsekin sanot, ihmiset ovat erilaisia. Minulle tuo työ ei kelpaisi kuin kunnon rahapalkalla. 

Kuulostat aika ärsyttävältä ihmiseltä, joka yrittää laittaa sanoja toisten suuhun. 

Jos sinulle on selvää, että me kaikki olemme erilaisia, niin mihin sinä tarvitset tietoa "kuinka motivoidaan ihmisiä?" Palkka, kohtelu, hyvä työilmapiiri, oma sisäinen motivaatio alaa kohtaan. Nämä kaikki on jo sanottu pariinkin kertaan eri kommentoijien taholta. Etsitkö jotain salattua tietoa, jonka avulla sinun nykyinen työsi muuttuu paremmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Usein palautetta pitää antaa virheistä."

Miksi usein? Etkö perehdytä työntekijöitä tarpeeksi hyvin? Etkö palkkaa oikeanlaisia ihmisiä?

Anna palautetta myös onnistumisista, vai eikö kiinnosta kehuminen? Joka päivä kerrot työntekijöille, mitä tekivät hyvin. Silloin voit ystävällisesti ujuttaa väliin myös ne kommentit, joissa huomautat virheistä. 

Voisit myös vähän miettiä, huomautteletko virheistä ihan turhaan. 

Osallistu itse työntekemiseen ja näytä esimerkilläsi, miten teet kaiken 100% oikein joka ikinen kerta. 

Ilmeisesti et ymmärrä tällaista kuvatun kaltaista työtä.

Perehdytyksestä huolimatta työn varsinaisesti oppii tekemällä ja siinäkin vaiheessa saa palautetta virheistä.

Ongelmana on tietysti sekin, että jos työtehtävät tekee oikein, niin se on vähän kuin itsestäänselvyys. Eli tuo, kun käytin esimerkkinä postinjakajaa. Jos työssä on tarkoitus jakaa aina postia ja tehdä se oikein, mitä kehuttavaa on siinä, että teet sitä tehtävää virheettömästi, johon sinut palkattiinkin?:) Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Jos joku työtehtävä edellyttää tiettyä suoritustapaa, niin ei sellaisen huomauttaminen ole turhaa. Mutta toki jos virheitä tulee (opetellessa ja inhimillisesti) monia, on se tietysti työntekijälle epäkiitollista, koska silloin fokus on niin paljon siinä, että käsitellään vain virheitä. Sen vuoksi tein tämän avauksen, että saisin hyviä vinkkejä, kuinka ratkaista työssä viihtyminen sen yhdistämiseen, että työssä pitää antaa palautetta myös virheistä.

ap

Väärin. Olen tehnyt. Olen ollut postinlajittelija Ilmalan postikeskuksessa sellaisella osastolla, jossa käsiteltiin erikoispostia (valitettavasti en nyt enää vuosien jälkeen muista osaston oikeaa termiä). Saatoin istua tuntitolkulla lajittelemassa pieniä kuponkeja. Siihen maailman aikaan lehtien ja tv-visailujen vastaukset lähetettiin paperisina (ei mitään mobiilipuheluja), eli siellä oli laatikoittain pieniä, lehdistä leikattuja paperilappusia, joita lajiteltiin eri lokeroihin. Ei mitään erityisen luovaa työtä se. Joskus sitä tehtiin ihan yksin ilman mitään hauskaa työyhteisöä ympärillä. 

Mutta sinulla on ihan väärä asenne, jos kuvittelet, ettei ihmisiä tarvitse kehua hyvin tehdystä työstä, vaikka kuinka "kuuluisi asiaan tehdä työ hyvin". Jos kerran tajuat itsekin, että teettämäsi työ on tylsää ja tappotahtista, ja olet täällä pyytämässä neuvoja, niin mikset ota neuvoa vastaan? Siinä sinun johtamassa työssä ei käy ne ohjeet, jotka käyvät muissa, paljon mielenkiintoisemmissa töissä. Sinun pitää toimia eri tavalla. Sinun pitää kehua. Sinun pitää harkita, millaisilla sanoilla ja äänenpainoilla kerrot virheistä. Sinun edelleenkin pitää miettiä, pitääkö jokaisesta virheestä sittenkään valittaa. 

Sinä tulet tänne asenteella, että työntekijöiden pitää muuttua ja sinähän olet liian ylpeä ja jämähtänyt tapoihisi kehuaksesi ketään. Et onnistu ikinä, jos et itse muutu, ihan aidosti. 

Mä itseasiassa en ole esimies. Olen itse työntekijä, joka vain mietiskelen tätä asiaa. Mutta toki vietän aikaa välillä itse uusien työntekijöiden kanssa. Ja sama koskee tietysti minuakin, en saa työstäni mitään myönteistä palautetta, minun pitää itse miettiä, miten jaksan tai mikä motivoi. ap

Okei, sinulla on tollot pomot, jos he luulevat, että joka pikkuvirheestä pitää huomauttaa.

Oletko sinä itse ajatellut, miksi sinä tai muut työntekijät teette paljon virheitä? Eikö teitä opeteta tekemään oikein? 

Meillä on työssä asioita, joissa on pikkutarkkoja juttuja, sen lisäksi on välillä kiirettä. Ei kyse ole siitä, että virheitä välttämättä tulee paljon, mutta yksi puoli voi olla se, että virheiden käsittely on fokuksessa, kun kommunikoidaan jostain asiasta. Eli siis kyse on siitä, että työn sisältö voi mennä sellaiseen, että aiheena on vain ne virheet. Ja kyse ei ole välttämättä siitä, että pomo huomauttelee virheestä, vaan vaikka jos työntekijä ei ole tehnyt jotain tehtävää, seuraava työntekijä kyselee, että miksi ja on tietysti pettynyt. ap

Sinä et yksin pysty koko putiikin dynamiikkaa muuttamaan, mutta ilmeisesti kuitenkin käsität sen, että teillä on asiat pielessä, jos kommunikointi painottuu virheiden käsittelyyn. Loppujen lopuksi on sinun itsesi päätettävissä, haluatko olla siellä töissä, vaikka ymmärrän, ettei näinä aikoina uutta paikkaa ole helppo löytää. Minä olen jo niin vanha, että uskaltaisin ottaa asian puheeksi työpaikalla, vaikka eihän sekään helppoa koskaan ole. 

Harmi, ettet kehtaa sanoa mitään alasta. Jotenkin en usko, että se on niin erikoinen, että sinut tunnistettaisiin tästä ketjusta. 

En halua  sanoa mitään alasta, koska en halua leimata alaa. Ja kun sillä ei ole niin väliä, mikä se ala on, kyse on johtamisesta ja työkulttuurista ja tämmöistä samanlaista on useammallakin matalapalkka-alalla. Niin ei ole tarpeen mennä jonkun tietyn työn yksityiskohtiin, koska se ei muuta tuota viihtyvyysasiaa.

 Minä itseasiassa myös tietyistä syistä viihdyn työssäni. ap

Ehkä hieman vaikea ymmärtää, mihin edes pyrit koko aloituksella. Ensin kysyt, miten motivoidaan ihmisiä, sitten sinulle ei kelpaa mikään vastaus (ei raha, ei asennemuutokset). Lopulta kuitenkin viihdyt työssäsi, jossa nipotetaan koko ajan. 

Vastaan nyt vielä tällä tavalla: jos palkka on huono, pomot ja työkaverit valittajia, työtä ei opeteta kunnolla, koko ajan pitää tehdä pikkutarkkaa hommaa, jossa virheitä tulee jatkuvasti, niin minua ei voisi motivoida millään ilveellä. Ehkä kymppitonnilla kuussa voisin vuoden ajan tehdä tuollaista työtä. Sitten olisi sen verran rahaa säästössä, että voisin levätä laakereilla aika pitkään. 

Ei ole sellaista asiaa koko maailmassa, että sillä motivoitaisiin jokaista työntekijää. Kaikki kun olemme yksilöitä.

Sinua ei ilmeisesti tarvitse motivoida juuri millään, koska viihdyt tuollaisessa paikassa. Eli sinulla menee ihan hyvin. 

Tämä on ajatteluero, en koe, että työssäni on "nipottamista". Eli jos joku huomauttaa virheestä, en pidä sitä turhana. Mutta tietenkin koen, että se on työn raskaampia puolia. Aina ei jaksa, vaikka ymmärtäisi, että virhe on sellainen, josta pitää huomauttaa.

Etsin vastauksia ihmisiltä, joilla on samanlaisia kokemuksia.

Sekin on selvää, että ihmiset ovat erilaisia, mutta eikö näin aina ole?:)

Luen edelleen mielelläni rakentavia ehdotuksia mieluummin kuin näitä "lopeta nipottaminen ja ala maksaa kymppitonnin palkkaa":)

Olen antanut sinulle rakentavia kommentteja, mutta ne eivät sinulle kelpaa, ja toistan vielä kerran, etten ole missään vaatinut kymppitonnin palkkoja muuta kuin teoriamielessä itselleni. Koska, kuten itsekin sanot, ihmiset ovat erilaisia. Minulle tuo työ ei kelpaisi kuin kunnon rahapalkalla. 

Kuulostat aika ärsyttävältä ihmiseltä, joka yrittää laittaa sanoja toisten suuhun. 

Jos sinulle on selvää, että me kaikki olemme erilaisia, niin mihin sinä tarvitset tietoa "kuinka motivoidaan ihmisiä?" Palkka, kohtelu, hyvä työilmapiiri, oma sisäinen motivaatio alaa kohtaan. Nämä kaikki on jo sanottu pariinkin kertaan eri kommentoijien taholta. Etsitkö jotain salattua tietoa, jonka avulla sinun nykyinen työsi muuttuu paremmaksi?

Täällä on ihan hyviä kommentteja ollut, jotenkin tulkitset kommenttini aika kärkkäästi.:) ap