Lue keskustelun säännöt.
Kulujen jakaminen toisen omistamassa talossa
22.04.2021 |
Kokemuksia, mielipiteitä? Mikä olisi mielestäsi reilu tapa jakaa asumiskulut, kun talo on vain toisen nimissä? Itse olen ajatellut olevani ihan reilu, kun maksan lainan mukisematta ja suurimman osan muistakin kuluista.
Toinen osapuoli on nyt sitä mieltä, että hänelle ei kuulu maksaa mitään, kun ei mitään omistakaan. Ei kuitenkaan halua myöskään ostaa talosta puolikasta, ei kuulemma ala sellaisia lainoja ottaa nimiinsä.
Ei osallistu myöskään ruokakuluihin, ei edes omiinsa eikä lastensa. Ostattaa minulla jopa lääkkeensä, kahvit ja eväät töihinsä. Nehän on niin helppo ostaa samalla, kun käyn kuitenkin kaupassa!
Itse hassaa rahansa kaljaan, tupakkaan ja omiin harrastuksiinsa. Sitten vinkuu, ettei ole rahaa, kun käytän hänen rahansa oman taloni kuluihin. Todellisuus on se, että ehkä hyvällä tuurilla saan jonkun yksittäisen laskun maksettua hänen tililtään ennen kuin on tyhjentänyt tilinsä. Tilailee netistä kalliita tilauksia eikä taida oikein edes hahmottaa paljonko niihin menee rahaa.
Ei tee myöskään kotitöitä, nekään eivät kuulemma hänelle kuulu, kun ei ole hänen talonsa. Jotakin piha- tai rakentelutöitä saattaa tehdä, jos innostuu, mutta ei mitään ns. pakollisia kotitöitä.
Suuttuu kun otan asian puheeksi. Ehdotin mm. erillistä taloustiliä, johon molemmat laittaisivat tietyn summan kuussa- vastaus oli, että ihan sama sitten vaikka erota, jos tälle linjalle lähdetään. Sanoin, että siitä vaan sitten, mutta ei kuitenkaan loppujen lopuksi itse halunnut erota.
Oma taloudellinen tilanteeni olisikin parempi, jos erottaisiin. Joutuisi maksamaan jo pelkästään elatusmaksuja ainakin 500, joka vähintään tuplasti enemmän kuin mitä tällä hetkellä osallistuu mihinkään kuluihin. Lisäksi ei tarvitsisi hänelle ostaa enää mitään ja ruokakulutkin pienenisivät huomattavasti. Ja saisi lapsilisiin yh-korotuksen.
Hänen osaltaan tilanne olisi se, että nykyisiä kulutustottumuksia jatkamalla hänen rahansa eivät riittäisi mitenkään edes kuppaisimman pikku yksiön asumiskuluihin. Vaikka on siis ihan ns. keskituloinen.
Tuntuu olevan jotenkin täysin sokea tilanteelle, ei mene jakeluun vaikka pistää faktat tiskiin esim. näyttää tililtä mihin rahat oikeasti menneet. Inttää vain omaa mielipidettään ja suuttuu.
Onko joku ollut samassa tilanteessa, miten ratkaistu? Miten joku aikuinen ihminen voi edes itselleen perustella tuollaisen toiminnan? Vaikea ymmärtää, miten ollaan tultu tähän pisteeseen.
Ja vielä sille, joka kysyy, että miksi menit tuollaisen kanssa yksiin, niin ei todellakaan ollut tuollainen alussa. Ilmeisesti taustalla onkin osittain se, että maksamalla tai tekemällä jotain ihan perusjuttuja kokee "auttavansa" minua eikä näe enää siihen syytä, kun ei tämä parisuhde ole näiden vuosien ja kokemusten jälkeen enää niin hehkeää. Ei jotenkin miellä ollenkaan, että ne kotityöt ja elämisen maksut kuuluvat itse asiassa ihan yhtä lailla hänellekin.
Kommentit (49)
Vuokralla asuessakaan ei kuulu maksaa mitään, jos ei omista mitään. Edes omia ruokia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi olet tehnyt hänen kanssaan lapsia?
Luitteko viimeisen kappaleen, ei ollut tuollainen ensimmäisinä vuosina. Vaan nyt viime vuosina vuosi vuodelta pahemmin ja loppuviimein tässä tilanteessa. En olisikaan mennyt ehkä tehnyt lapsia, jos olisin tämän tiennyt.
Ja tuohon vuokrajuttuun olen itsekin vedonnut, hän on kuitenkin asunut aiemmin vuokrallakin useita vuosia joten luulisi tietävän, ettei sekään ilmaista ole. Mutta jos sanon niin, hän vain suuttuu.
Ap
Laita paperille ylös mikä on jatkossa miehen (oletan, että toinen osapuoli on mies) osuus sähköstä, ruuasta, kotivakuutuksesta, vedestä, jätelaskusta jne. Kerro, että ensi kuun alusta nämä asumisen ja elämisen kulut maksetaan puoliksi. Jos mies alkaa valittamaan, niin sanot, uudestaan että ensi kuun alusta nämä kulut maksetaan puoliksi. Jos mies inttää edelleen niin sitten kerrot, että ensi kuun alusta nämä kulut maksetaan puoliksi. Ja tätä jatkuu niin kauan kun mies jänkkää ja urputtaa.
En selittelisi tai perustelisi mitään. Jos mies edelleen ensi kuussa urputtaisi, niin kertoisin eron olevan sitten selvä jos ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrohan yksikin pätevä syy, miksi SINÄ et voi ilmoittaa, että ellet maksa niin sitten erotaan ? Minkä ihmeen takia ? Jos kerran olet tyytymätön tilanteeseen ja toinen ei muutu, niin joko hyväksyt sen tai sitten SINÄ teet sen päätöksen erosta. Ei kai täysihoidossa ilmaiseksi elävä mitään eroa otakkaan.
Ei missään muuallakaan saa ilmaiseksi asustaa. Jos sinä maksat lainanlyhennykset, talo on sinun. Kaikki muut kulut puoliksi ja kyllä ukon pitää maksaa myös jokin, edes nimellinen vuokra!
Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa ja maksoin ruoat ja sähköt exän kanssa puoliksi, kumpikin maksoi itse omat muut kulut, autot, puhelin ym., mutta tämän lisäksi maksoin parisataa / kk vuokraa, joka oli ihan naurettava hinta siitä, että sain asua isossa omakotitalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan täyttää jo henkisen ja taloudellisen väkivallan kriteerit. Eikä sinun tarvitse sitä sietää päivääkään.
Avoliitto tosin sitoo teitä yhtä lailla avioliittolakiin sekä toisen elättämiseen, JOS toisella ei olisi minkäänlaisia varoja. Nyt ei kuitenkaan ole ihan niin peffa-aukisesta ihmisestä kyse ja jonka vuoksi hänen pitää osallistua yhteisiin kuluihinne.
On hyvin helppo laskea hänen osuutensa esim. alivuokralaishuoneiden pyyntöihin vertaamalla. Tai sopia sitten selkeästi työn arvosta euroina, joista hän on vastuussa sekä suorittaa ne asumistaan vastaan. Mutta kyllä sinun täytyy kuluista pystyä keskustelemaan.
Jos hän ei ole valmis muuttumaan, maksamaan kuluja voit myös ehdottaa eroamista. Sehän on ainoa ja selkeä vaihtoehto, jos hänelle on hämärää mitä on oma vastuu kuluista ja talon töistä.
Kyse on ihmisestä, jolle ei voi ihan hirveästi selittää mitään. Hän ei vaan ymmärrä, joten sinun täytyy puhua korutonta kieltä mitä tahdot ja edellytät häneltä. Kivat jutustelut ja suorapuheisuus eivät mene sellaisen ihmisen tajuntaan, joka käyttäytyy sinua kohtaan kuvailemallasi tavalla.
No huh huh, heittäisin tuollaisen ukon pellolle! Lapsillekin varmasti parempi niin.
Itse maksan miehen tilille joka kuukausi 180€, joka kattaa osuuteni vastikkeesta, vedestä, sähköstä ja kotivakuutuksesta. Summa on kieltämättä tosi pieni, mutta niin on asuntommekin ja kiinteät kulummekin. Ruuat maksetaan puoliksi, molemmat käy kaupassa saman verran. Hoidan suurimman osan kotitöistä, koska miestä ei sotku häiritse ja minua häiritsee, tämä minulle ok. Olen tarjoutunut ostamaan puolet asunnosta tai ehdottanut, että ostetaan yhdessä uusi yhteinen, mutta koska ne eivät ole nyt ajankohtaisia vaihtoehtoja, niin näillä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko ap sun kumppani hankkinut itselleen esim. jonkun peliongelman johon rahat kuluu? Tai joku muu velkakierre?
Mun mies rupes kanssa oudoksi raha-asioiden kanssa ja suuttui aina kun kyselin jotain rahaan liittyvää. Meidän piti säästää rahaa tavoitteellisesti ja sovittiin "rahansäästöohjelma". Mä aikataulun mukaan pääsin tavoitteeseen ja aloin sitten "ohjelman" päätyttyä kyselemään mieheltä, että noh, nyt kun rahat on säästetty, niin mites on, hankitaanko se juttu vai ei. Mies suuttui, eikä suostunut keskustelemaan asiasta yhtään. Ihan kaikki muutkin rahaan liittyvä jutustelu sai miehen suuttumaan.
Mun mies sairastui vakavasti ja myi autonsa ja kolme erilaista venettään. Sai niistä 35 000 euroa. Hän myös pyysi töistä kaikki pitämättömät vapaat rahana (useita tuhansia euroja) Hän kuoli sairauteensa 6 kk myöhemmin. Tilit oli lähes tyhjät ja lisäksi muutama tonni luottokorttivelkaa ja käyttöluottoja maksamatta. Sain miehen hautaan työpaikan sairauskassan hautausavustuksella ja lopputilillä ja veronpalautuksella maksettiin ne muut velat. Mä en tiedä mihin se raha sillä meni. Säästöohjelman tavoite oli säästää 40 tonnia, johon mä siis pystyin. Ja miehen olisi pitänyt kaiken järjen mukaan myös. Lisäksi se veneiden myyntirahakin oli käytetty. En tiedä saanko koskaan tietää missä raha on.
Mulla on käynyt jopa mielessä, että miehellä oli salarakas ja lapsi sen kanssa ja maksoi elareita tai jotain. Ja sen 35 tonnia antoi könttänä pois ennen kuolemaansa. Tai sitten se pelasi kaiken. En osaa sanoa, mutta käytökseen vaikutti tosi paljon.
Meillä on yksinkertainen diili, joka puhuttiin selväksi jo ennen yhteen muuttamista:
Asumiskulut ja ruoka maksetaan puoliksi (samoin yhteisesti käytettävän auton kulut). Meillä on taloustili, jolle molemmat siirrämme aina saman summan rahaa. Pyrimme ennakoimaan aina kuukauden laskut ja ruokaan tarvittavan summan, mutta tarvittaessa laitamme molemmat tilille lisää. Sinne ei säästetä vaan sieltä menevät vain em. kulut.
Kiinteistö on puolison omistama. Jos ehostetaan tai kunnostetaan jotain pientä (maalataan tms) niin kulut jaetaan puoliksi. Jos hankitaan tai tehdään jotain vain toisen mieliksi, siitä sovitaan yhdessä mutta hän maksaa kulut (esimerkkinä kasvihuone, jonka halusin).
Siinä vaiheessa, kun tulee joku isompi remontti, esimerkiksi lämmitysjärjestelmän vaihto, puoliso kiinteistön omistajana maksaa sen hankintavaiheessa ja minä maksan hänelle omaa osuuttani vähitellen. Sillä tavalla ei tule riskiä, että investoisin omaa rahaani useita tuhansia euroja ja jos tulisi ero, niin joutuisimme riitelemään niistä rahoista, mutta en myöskään ole vapaamatkustaja, joka vain nauttii lisääntyneestä asumismukavuudesta.
Ruoan suhteen emme laske sentilleen tai edes eurolleen, että tuleeko toisen ruoka kalliimmaksi, vaikka meillä onkin aika erilaiset ruokavaliot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on hyvä neuvo: ei koskaan pidä muuttaa toisen yksin omistamaan asuntoon/taloon. Parempi kun kumpikin pysyy omassa asunnossaan kunnes on päätetty oman yhteisen asunnon hankkimisesta. Siis sellaisesta jossa kumpikaan ei ole aiemmin asunut. Tai sitten asutaan vuokralla yhdessä.
Eli ite en lähtis tohon leikkiin lainkaan.
Lainaa ei enää ole. Vuorotellen maksetaan muut kulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan täyttää jo henkisen ja taloudellisen väkivallan kriteerit. Eikä sinun tarvitse sitä sietää päivääkään.
Avoliitto tosin sitoo teitä yhtä lailla avioliittolakiin sekä toisen elättämiseen, JOS toisella ei olisi minkäänlaisia varoja. Nyt ei kuitenkaan ole ihan niin peffa-aukisesta ihmisestä kyse ja jonka vuoksi hänen pitää osallistua yhteisiin kuluihinne.
On hyvin helppo laskea hänen osuutensa esim. alivuokralaishuoneiden pyyntöihin vertaamalla. Tai sopia sitten selkeästi työn arvosta euroina, joista hän on vastuussa sekä suorittaa ne asumistaan vastaan. Mutta kyllä sinun täytyy kuluista pystyä keskustelemaan.
Jos hän ei ole valmis muuttumaan, maksamaan kuluja voit myös ehdottaa eroamista. Sehän on ainoa ja selkeä vaihtoehto, jos hänelle on hämärää mitä on oma vastuu kuluista ja talon töistä.
Kyse on ihmisestä, jolle ei voi ihan hirveästi selittää mitään. Hän ei vaan ymmärrä, joten sinun täytyy puhua korutonta kieltä mitä tahdot ja edellytät häneltä. Kivat jutustelut ja suorapuheisuus eivät mene sellaisen ihmisen tajuntaan, joka käyttäytyy sinua kohtaan kuvailemallasi tavalla.
Ei tarvitse ehdottaa eroamista. Riittää kun ilmoittaa että se on ohi ja hakee loiselle häädön. Loinen on saanut taloudellista etua asuessaan talossa joten saa lähteä tyhjin käsin.
Tällainen aloitus on täällä lähes viikottain. Ei näihin ole mitään yksiselitteisiä sääntöjä. Jokainen pari sopii ihan itse raha-asiansa. Mutta etukäteen ne tarvitsee puhua, ei sitten kun jo asutaan yhdessä että mitäs nyt.
Vierailija kirjoitti:
Tällainen aloitus on täällä lähes viikottain. Ei näihin ole mitään yksiselitteisiä sääntöjä. Jokainen pari sopii ihan itse raha-asiansa. Mutta etukäteen ne tarvitsee puhua, ei sitten kun jo asutaan yhdessä että mitäs nyt.
Aika ikävää viisastelua.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi olet tehnyt hänen kanssaan lapsia?
En tehnytkään. Toi tuliaisina, lapset kolmelle eri isälle
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksinkertainen diili, joka puhuttiin selväksi jo ennen yhteen muuttamista:
Asumiskulut ja ruoka maksetaan puoliksi (samoin yhteisesti käytettävän auton kulut). Meillä on taloustili, jolle molemmat siirrämme aina saman summan rahaa. Pyrimme ennakoimaan aina kuukauden laskut ja ruokaan tarvittavan summan, mutta tarvittaessa laitamme molemmat tilille lisää. Sinne ei säästetä vaan sieltä menevät vain em. kulut.
Kiinteistö on puolison omistama. Jos ehostetaan tai kunnostetaan jotain pientä (maalataan tms) niin kulut jaetaan puoliksi. Jos hankitaan tai tehdään jotain vain toisen mieliksi, siitä sovitaan yhdessä mutta hän maksaa kulut (esimerkkinä kasvihuone, jonka halusin).
Siinä vaiheessa, kun tulee joku isompi remontti, esimerkiksi lämmitysjärjestelmän vaihto, puoliso kiinteistön omistajana maksaa sen hankintavaiheessa ja minä maksan hänelle omaa osuuttani vähitellen. Sillä tavalla ei tule riskiä, että investoisin omaa rahaani useita tuhansia euroja ja jos tulisi ero, niin joutuisimme riitelemään niistä rahoista, mutta en myöskään ole vapaamatkustaja, joka vain nauttii lisääntyneestä asumismukavuudesta.
Ruoan suhteen emme laske sentilleen tai edes eurolleen, että tuleeko toisen ruoka kalliimmaksi, vaikka meillä onkin aika erilaiset ruokavaliot.
Niin mitä ihmeen osuutta maksat? Jos taloon tehdään remontteja, vaikka asumismukavuus sinullakin lisääntyykin, niin ei sinun kuuluu maksaa siitä, että puolison asunnon arvo nousee. Toki saat maksaa, jos haluat, sovittavissahan nämä asiat on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksinkertainen diili, joka puhuttiin selväksi jo ennen yhteen muuttamista:
Asumiskulut ja ruoka maksetaan puoliksi (samoin yhteisesti käytettävän auton kulut). Meillä on taloustili, jolle molemmat siirrämme aina saman summan rahaa. Pyrimme ennakoimaan aina kuukauden laskut ja ruokaan tarvittavan summan, mutta tarvittaessa laitamme molemmat tilille lisää. Sinne ei säästetä vaan sieltä menevät vain em. kulut.
Kiinteistö on puolison omistama. Jos ehostetaan tai kunnostetaan jotain pientä (maalataan tms) niin kulut jaetaan puoliksi. Jos hankitaan tai tehdään jotain vain toisen mieliksi, siitä sovitaan yhdessä mutta hän maksaa kulut (esimerkkinä kasvihuone, jonka halusin).
Siinä vaiheessa, kun tulee joku isompi remontti, esimerkiksi lämmitysjärjestelmän vaihto, puoliso kiinteistön omistajana maksaa sen hankintavaiheessa ja minä maksan hänelle omaa osuuttani vähitellen. Sillä tavalla ei tule riskiä, että investoisin omaa rahaani useita tuhansia euroja ja jos tulisi ero, niin joutuisimme riitelemään niistä rahoista, mutta en myöskään ole vapaamatkustaja, joka vain nauttii lisääntyneestä asumismukavuudesta.
Ruoan suhteen emme laske sentilleen tai edes eurolleen, että tuleeko toisen ruoka kalliimmaksi, vaikka meillä onkin aika erilaiset ruokavaliot.
Niin mitä ihmeen osuutta maksat? Jos taloon tehdään remontteja, vaikka asumismukavuus sinullakin lisääntyykin, niin ei sinun kuuluu maksaa siitä, että puolison asunnon arvo nousee. Toki saat maksaa, jos haluat, sovittavissahan nämä asiat on.
Tämä on myös minun kotini, vaikka en seiniä omistakaan. Tottakai osallistun kotini kuluihin.
Noi pitäis puhua selväksi ennenkuin muuttaa yhteen