Kerrotko aina ja kaikkialla mitä sinulle oikeasti kuuluu
Olen vaan tässä ihmetellyt, että aina kun tehdään vertailuja suomalaisen ja nyt vaikkapa amerikkalaisen (on niitä toki muitakin) tapakulttuurin välillä, niin säännöllisesti muistetaan mainita se, miten kuulumisia kysellessä amerikkalainen aina vastaa kaiken olevan erinomaisesti, oli tilanne oikeasti sitten miten huono tahansa ja että miten suomalainen kuulemma aina vastaa rehellisesti ja kertoo suoraan, että hänellä menee huonosti.
Meinaan, en minä ainakaan tunnista itseäni tuosta "suomalaisuudesta". Siis että menisin kertomaan jokaiselle kuulumisiani kyselevällä tutulle ja puolitutulle, oikeasti miten minulla menee, ja että onko minulla tällä hetkellä jotain ongelmia elämssäni.
Kommentit (8)
Tuttaville vastaan aina, että ihan hyvää ja heitän vastakysymyksen ’entä sinulle’,
Hyville ystäville kerron, mitä oikeasti kuuluu.
Ketään ei kiinnosta, ihmiset kysyvät kuulumisia vain saadakseen itse avautua omista asioistaan.
No kyllä mä oikeastaan sanon, koska yleensä suomalaiset haluaa kuulla jotain kun kysyvät että mitä kuuluu, eli vaihdetaan kuulumiset. En tietenkään kaikille ja kaikkea kerro, mutta joitain kuitenkin muuta kuin että ok.
Amerikkalaiset käyttävät eri sanoja siihen että vaihtavat kuulumisia esim. catching up, eli päivitetään tiedot ajan tasalle.
Kiitos ihan hyvää kuuluu. Entä itselle?
Vastaan kysyjälle suunnilleen aina samalla tavalla. Paremmille tutuille voi kertoa laajemmin jos siltä tuntuu. Aina ei tunnu ja puheenaiheita on muitakin.
"Eipä mitään ihmeellistä" on varmaan mun vakio vastaus.
Jos kysytään suoraan, niin vastaan suoraan. Ihan kiusallakin. Oppiipahan olemaan kyselemättä jos ei oikeasti kiinnosta.
Yleensä vastaan "ihan hyvää, entä itelles?" vaikka menisi kuinka paskasti. Lähipiiriini kuuluu ihmisiä joilla menee niin paljon huonommin etten kehtaa alkaa valittamaan.
Sanon aina että kaikki on ok tai kuuluu ihan hyvää vaikka ei olisikaan ja usein ei edes ole.